lauantai 31. joulukuuta 2016

VUOSIKATSAUS 2016



Tänään on viimeinen päivä tätä kuukautta ja vuotta - siksi myös täydellinen aika koota kuluneen vuoden tapahtumia ja ajatuksia yhteen. 2016 vuosi todella koetteli ja laittoi menemään äärirajoille, eikä tosiaan mennyt ihan kuin olisi ajatellut. Vuosi startattiin hyvissä fiiliksissä terveiden hevosten kanssa ja Barbin kanssa muutettiin takaisin Kauhajoelle treenaamaan ja opiskelemaan heti uudenvuoden jälkeen. Ennen muuttoa takaisin treenattiin pellolla ja kelit olivat otolliset niille. Barbi oli todella hyvässä vireessä ja se tuntui kehittyvän hyvin nopeasti. Essi asui myös Kauhaoella ja oli siellä nuorella tytöllä ylläpidossa. Aina ajan mukaan olin antamassa heille pieniä valmennuksia ja oman koulun ohella kerkesin hyvin treenaamaan myös B;n kanssa maneesilla. Ratsastin aina välillä myös itse Essillä ja oli ihanaa, kun pääsi kunnolla menemään kovempiakin treenejä.



"Tiedättekö sen olon, kun huomaa kovan työn tehneen tulosta. Se olo minulla oli sunnuntaina estetreenin aikana sekä sen jälkeen. Siinä vaiheessa unohtuu ne huonot päivät, epäonnistumiset ja mahdollinen epävarmuus." -16.02.2016


Barbin kanssa oltiin viikottain valmennuksissa ja oltiin myös Joonaksen valmennuksissa mukana. Treenit olivat monipuolisia ja edettiin hyvää vauhtia eteenpäin. Varmuus esteillä kohosi ja päästiin menemään 115cm ratoja taas. Pääsin myös pitämään itse valmennuksia Jonnan ollessa muualla ja tämä oli minulle hyvin iso juttu ja olen edelleen todella otettu siitä mahdollisuudesta. Helmikuussa alkoi myös yksi toinen hyvin merkittävä asia, nimittäin hevoshierontakoulutus. Oltiinhan sitä pitkä aika jo odotettukin ja opiskelu vei heti mennessään. Siitä alkoikin armoton pänttääminen, lihasten opetteleminen ja hevostenkin hierominen. Aika koulun, opiskelun, treenien ja kaiken muun kanssa oli suunniteltava tarkasti. Aamulla salilla, sieltä suoraan hieromaan ihmisiä tai koululle, jonka jälkeen hieromaan tai vastaavasti tallille treeneihin tai töihin. En paljoa viettänyt kotona silloin aikaa ja missään vaiheessa en kunnolla osannut kämppääni edes kodiksi kutsua.

Helmikuun lopussa Essi muutti takaisin Alavudelle ja siskoni aloitti sen liikuttamisen ollesani itse Kauhajoella. Joka kerta mennessäni käymään Alavudella liikutin myös Essin ja treenasin sen kanssa eniten pelloilla. Barbi sai näihin aikoihin myös uuden koulusatulan, Prestigen D1, joka on edelleen yhtä ihana niin hevoselle, kuin ratsastajallekkin. Edellinen satula oli nimittäin painanut B:n lapaa ja aiheuttanut tuntemuksia, joiden vuoksi se tinttailikin joissain treeneissä. Onneksi satulan vaihtumisen jälkeen katosivat tinttailutkin ja Barbilla oli tilaa liikuttaa lapojaan. 



Maaliskuu kului nopeasti opiskellessa ja treeneissä. Hierontanäyttö ihmisten parissa oli tehty ja stressiä oli hieman vähemmän. Nautin paljon elämästäni kaiken keskellä - eniten nautin treeneistä, valmennuksista ja hyvistä hetkistä läheisten kanssa. Sain tehdä sitä mitä rakastin ja aikataulut pitivät aika hyvin aina. 12-13.03.2016 olivat Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven valmennukset, joista voi lukea mm. täältä. Barbi pääsi elämässään ekaa kertaa hyppäämään maastoesteitä maneesissa ja mitään ongelmia ei ollut - se todella yllätti minut jälleen rohkeudellaan. <3

Kauden ekat kisat ei menneet ollenkaan hyvin ja suunta oli niistä vain ylöspäin.Seuraavat kisat olivatkin 2-tason kisat Uudessakaarlepyyssä, jossa sijoituttiin toisiksi 110cm luokassa. Kisatulokset vaihtelivat ja välillä mokatiin ja toisella kerralla onnistuttiin. Hieronnat jatkuivat samalla tyylillä ja niin treenitkin. Kaikki alkoi sujumaan hienosti ja tuntui, että meidän tie kulkisi nätisti ylöspäin. Siinä kohtaa tulikin suuri ja kova isku kasvoihin - lepopäivät, tervetuloa. 29.03 kirjoitin täällä, kuinka B oli yhtäkkiä muuttunut ep:ksi. Käytiin klinikalla ja todettiin kavionivelen tulehdus, johon laitettiin kortisoonia. Pari viikkoa lepoa ja treeniin palaaminen. Voin kertoa, että aika monta kyyneltä tuli tuossa välissä itkettyä. Treenit sai kuitenkin taas jatkua ja oltiin tässä välissä tuotu B Alavudelle takaisin.


Kesäkuulla olin lastenleirillä leiriopena, treenasin molemmilla hepoilla. valmistuin personal traineriksi ja koulu hieronnan ohelta loppui - pääsin läpi 2näytöstä ja syksyllä edessä olisi viimeinen osa. Hevoset pääsivät myös laitumelle ja kaikki sujui näppärästi. Muutin myös itse Kauhajoelta takaisin Alavudelle ja keskityin itsenäisesti opiskelemiseen. Heinäkuussa kaikki alkoikin taas kaatumaan niskaan, kun Barbille tuli tukkijalka, kiitos käärmeen. Kerettiin käymään Anna Kärkkäisen kouluvalmennuksessa kerran ja menemään vaihtoja ja vaikeampia harjoituksia B:n kanssa. Jutan valmennuksissa käytiin myös ennen joukkuemestaruuksia, joiden jälkeen kaikki alkoikin rapistumaan niskaan. Tässä linkki yhteen Jutan valmennukseen, josta löytyy ääniraidallinen videokin.

"Ei haavaa tai muita jälkiä, kova turvotus aina nivusesta saakka ja syytä ei tiedetä. Nyt tarvittaisiin Sherlock paikalle."

Murehtimista oli luvassa ja käytiin muutamaankin otteeseen klinikalla. Sillä aikaa, kun B oli levossa, treenasin Essillä niin esteitä, kuin kouluakin. Viimeisellä klinikkakeikalla selkeni, että Barbilla oli pieni hiusmurtuma. 2kk lepoa, ei liikkumista ollenkaan. Essin kanssa treenit sujui ja päästiin menemään 110-125cm ratojakin. Oli surullista pitää Barbia vain tarhassaan ja kylmästi lakaista maton alle kaikki meidän tavoitteet. Niin se oli kuitenkin tehtävä. Kilpailut ja valmennukset aivat jäädä pois ja tämä tuotti itselle ahdistusta. Mitäs nyt sitten? Miten nyt kuuluisi toimia? Miten pääsen nyt kehittymään?


Syyskuussa käytiin Essin kanssa maastoesteillä ja materiaalia siltä kerralta tuli paljon tännekkin. Aloitin myös itse pilateksen ja valmistuin urheiluhierojaksi. Viimeinen näyttö oli minulle kova pala, koska se tilanne oli hyvin stressaava. Siitä selvittyäni todella hyvillä palautteilla oli aika voittajafiilis. Hieronnat, treenit ja muut jatkuivat samalla kaavalla ja lokakuussa alettiin Barbin kanssa taas treenaamaan - käynnissä.

Pääsin myös tuomariksi tallin koulukisoihin, joka oli hienoa. Kuukauden aikana kerkesin viettämään enemmän aikaa myös läheisten kanssa ja opiskelemaan. Lokakuun lopussa olikin viimeinen teoriakoe hevoshieronnasta ja marraskuussa valmistuin virallisesti hevoshierojaksi.  Joulukuu kului samanlaisissa merkeissä, Barbi päätti vain ottaa itseensä muutamat kilot lisää rakastettavaa.


Vuosi toi mukanaan kolme uutta ammattia, lukuisia unohtumattomia hetkiä ja kokemuksia, uusia ystäviä ja asioita, joista olla kiitollisia. Olen onnellinen, että tämä vuosi on tulossa päätökseen ja kiitollinen kaikista, jotka tekivät siitä kanssani ikimuistoisen. Toivotaan, että tuleva vuosi tuo mukanaan vähän enemmän terveitä päiviä ja terveitä hevosia. Uusi vuosi on myös mukava aloittaa uusi kypärä päässä - postista nimittäin saapui viimein se kaivattu uusi kypärä!

 Kiitos vielä jokaiselle teistä, jotka olette seuranneet meidän elämäämme täällä ja miksei muuallakin. Kiitos jokaisesta kommentista ja tsemppauksesta, ne todella merkitsevät minulle paljon.


KIITOS JA LOISTOKASTA UUTTA VUOTTA!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Villi joulukinkku


Mikä on pieni, pyöreä ja pomppii pellolla, kuin villisika? -Barbi

Niin se joulukin viiletti ohitse ja uusivuosi on vain nurkan takana. Säät eivät ihan suosineet jouluna ja lunta oli maassa hyvin nihkeästi, jäätä senkin puolesta. Tästä syystä ei päästy treenaamaan Essinkään kanssa kunnolla. Joulun kaikki hevoset pitivätkin vapaata ja saivat joululahjakseen herkkuja ja vitamiineja. Vuotuiset nuolukivet jäivät ostamatta, mutta ehkä sen pystyy myöhemminkin korvaamaan. Barbi ainakin on ottanut näistä lepoviikoista ilon irti ja lihottanut itsestään kunnon joulukinkun. Ihan oikeasti, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun katsoin sitä käytävällä. Barbia se ei ainakaan naurattanut. kun edes satulavyö ei meinannut mennä kiinni. "Muutama kilo, pelkkää jouluajan turvotusta". Noin 3 viikon lepo tuli siis siitä, kun Barbi oli kolme päivää kuumeessa rokotuksen jälkeen.

Maanantaina olikin tarkoitus palata treeniin senkin kanssa - ongelmana oli vain suojalumi ja huonot pohjat. Kenttä ei sinä päivänä olisi ollut sopiva läyttöön ja käytiinkin kokeilemassa ensin yhtä pelloista. Heti sinne mennessä meinasi vähän kompuroida, joten suunta olikin heti takaisin. Seuraava ajatus oli mennä laidunpellolle, jossa olen Essinkin kanssa treenannut. Mietin vain mitä jännitystä olisikaan luvassa, kun pohjana oli viikon levot, kerääntynyt energia ja "uusi" paikka. Pellolle päästyä oli B yllättävänkin rohkean oloinen, eikä kysellyt mennäänkö vai ei. Kuitenkin tunsin satulaan sen jännittämisen ja luvassa olikin pian show. Barbi oli näkevinään tiellä jotain ja alkoi pomppia edestakaisin, kuin viilliintynyt villasika. Luulin jo saaneeni sen rauhoittumaan, mutta meno jatkui paikallaan - se kääntyi takasillaan heitellen etusiaan puolelta toiselle. Onneksi se ei ole koskaan osannut kunnolla keulia ja sinänsä mitään isompaa vaaraa ei ollut. En voinut päästää sitä riehumaan enempää, joten ajattelin tulla alas. B pöhisi ja käyttäytyi, kuin olisi aaveen nähnyt. Se siitä hyvästä treenistä pellolla.


Onhan se harmittanut nyt todella paljon, että kunnollista treenipaikkaa ei ole ollut. Pellot eivät ole olleet sopivia pohjaltaan ja kenttä on liian liukas kovemmalle treenille. Onneksi nyt pakkaset ovat tulleet ainakin hetkeksi takaisin ja mahdollisuuksia on enemmän. Barbin pitäisi päästä puhaltelemaan virtojaan pois ja samalla liikkumaan enemmän. Tarhassa se viettää kuitenkin eniten aikaa katoksessa ja tästä syystä olen ripotellut heiniä pitkin tarhaa, jolloin se joutuu liikkumaan enemmän. Ruoka on sillä myös nyt hyvin yksinkertainen, koska kaura otettiin kokonaan pois. Pellavaa, kivennäistä ja vitamiineja sekä suolaa. Kaura saa tehdä paluun, kun ollaan päästy takaisin treeniin. Tarkoitus olisi varata kontrolli tammikuun puoleenväliin. Sen verran se on nyt tarhassaan hyppinyt ja pomppinut, että en usko sillä enää olevan yhtään mitään. Olisi myös suunnitelmana mennä piakkoin maneesille treenaamaan molempien hevosten kanssa.

Essiä olen liikuttanut kentällä ja tänään juoksutin sen aamulla. Essi onneksi osaa katsoa ja varoa jalkojaan, kun B tuntuu joskus miettivän hieman jälkijunassa asioita. Enimmäkseen annoin Essin vain ravailla ja laukattiin vähäisesti. Päästessään tarhaan Primin kanssa se säntäsi piehtaroimaan ja piti vahtia yllä, kun vierustoveri meinasi tulla liian lähelle sen seuruetta. 


Huomenna, jos sää sallii mennään Essin kanssa pidemmälle maastolenkille. Pääseepähän laukkaamaankin kunnolla, kun pääsee metsäteille, jossa ei autoja tai muitakaan liiku. :) Toivottavasti saitte levättyä ja nautittua jouluna, hyvää viikkoa!


lauantai 24. joulukuuta 2016

HYVÄÄ JOULUA!


On viimein se aika, 
jolloin kiire tasaantuu.
Koristeiden valot ikkunoissa kirkastuu,
eikä mielessä ole stressi tai muu.

Kirkkaiden tähtien kultainenvyö,
tonttu-ukkojen on tärkeä työ,
löytää koteihin oikea lasti,
matka tallillekkin käy rivakasti.

Sisälle mennessä on vastassa monta,
yhtä karvaista ja hörisevää suuta.
Ne toivottavat hyvän huomenen, 
kera pusun pehmoisen.

Ei niillä kiire olis mihinkään, 
tallissa tyhjät ruokakipot jäljelle jää.
Kun tallustaa pihalle lauma suuri,
nitisee lumi ja on kirpsakka tuuli.

Heinät katoksessa odottaa saa,
kun jäävät ne portille katsomaan.
Monta on punaista nuttua ja valkoista partaa,
taitaa olla sitä jouluntaikaa.


Keskity hetkeen yhteiseen,
ole läsnä ja rakasta.
Ei ne lahjat joulua tee,
vaan se yhteinen hetki mikä jouluna vallitsee.

Rauhallista joulua me toivotamme teille,
ihmisille ja vähän karvaisemmillekkin olennoille.

HYVÄÄ JOULUA! <3 t: meidän lauma





sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Ferrarin lumitreenit


No nyt on sitä uutta materiaalia saatu (paljon) ja vielä lumisista peltotreeneistä. kun käytiin Essin kanssa päästämässä vähän ylimääräistä virtaa pois. Essillä on ollut lähipäivät erilaisia treenejä täynnä ja olen myös juoksuttanut sitä joinain päivinä kentällä. Yhtenä aamuna Essi päätti vain tehdä pienen pyllähdyksen siellä, kun innostui tekemään pienen pyrähdyksen väärässä kohdassa. Nopeasti se nousi siitä jaloilleen ja vaikutti ennemminkin nolostuneelta, kuin säikähtäneeltä. Tämän jälkeen olivatkin askeleet hyvin suunniteltuja ja keskittyminen parani kirjaimellisesti kertaheitolla. Essi ei ole ollut kuitenkaan ainut, joka on virtaa keräillyt. Myös Barbi ja Lila ovat pitäneet omia esityksiään tarhoissa, jotka ovat sisältäneet niin koottuja keulimisia, korkeita pukkeja ja piruetteja. Olenkin Barbille siinä todennut, että nuo liikkeet voisivat jäädä vähän maltillisemmiksi sitten meidän treeneissä. 


Tänään aamutallin jälkeen menin Essin kanssa katsomaan peltojen kuntoa. Aluksi mentiin sille vakkari pellolle, jossa ollaan eniten treenattu. Saatiin kuitenkin heti huomata, että siellä ei voisi tällä kelillä mennä ollenkaan, kun Essi kompuroi useaan otteeseen siellä nopeasti syntyviin tilsoihin. Päätettiin mennä kokeilemaan tarhojen takana olevaa laidunpeltoa, jossa hepat on olleet vapaanakin. Pohja tuntui siellä yllättävänkin hyvältä ja päädyttiin tekemään treeni siellä. Essihän oli innoissan jokaisesta isommasta risusta, jonka yli voisi hypätä. Kierreltiin käynnissä alue molemmista suunnista ja alettiin tekemään ravissa töitä eri reiteillä. 

Siinä käännellessä sain huomata oman kylkeni oirehtivan liian tiukoissa kaarteissa, joten pyrin jättämään niitä pois. Olen siis noin pari viikkoa sitten luultavasti venäyttänyt yhden kylkivälilihaksista, joka on nämä viikot sitten enemmän tai vähemmän muistutellut olemassa olostaan. Treeneistä olenkin joutunut karsimaan kaikki taivutusliikkeet, jotka tuntuvat eniten. Viime torstaina ollut pilates sai aikaan omanlaisiaan tuntemuksia, mutta suurimman osan liikkeistä pystyin sielläkin suorittamaan. Se olikin viimeinen pilates tälle vuodelle, mikä hieman aiheutti haikean fiiliksen.

 "Hei pliis, nyt on tilaa mennä niin miksei me mennä!"

Ravaillessa Essi pysyi hyvin tyynenä, vaikka eihän se mitenkään rennoin siinä ollutkaan. Joissain kohdissa meinasi sillä alkaa hieman "laukkajalka" vipattamaan ja siitä olin hyvin rasittava omistaja, kun en antanut sen lähteä tykittämään eteenpäin. Laukatessa sama juttu, mutta yllättävänkin hyvin se silti malttoi olla. Välillä tuli kohtia, jolloin se jännittyi selästään ja nosti päätä korkeammalle - lähinnä silloin, kun se olisi halunnut lähteä laukkaamaan isosti eteenpäin ja minä olin esteenä. Tein siinä samalla myös siirtymisiä ja pyrin vaikuttamaan siihen enemmän jalankin kanssa, vaikka olisikin tehnyt mieli vain irrottaa pohjetta ja olla aiheuttamatta yhtään lisää painetta. Vaikka tunteet kuumenivat ajoittain enemmän niin palautuminen normaaliin oli nopeaa.


Treenien jälkeen oli Essi aivan hikinen ja olisi voinut kuvitella sen olevan nyt todella väsynyt. Näin ei kuitenkaan ollut. Heti tarhaan päästyään kävi takapää pilvissä moneenkin kertaan ja riemu repesi, " lälläslää, sähän et mua saa väsymään". Hyvin harvoin Essiä kyllä todella on saanut kunnolla väsyneeksi ja epäilen sen sisällä olevan duracell-pupu..ellei jopa lauma. 


Nyt pitäisi piakkoin ottaa joulukuvatkin hevosten kanssa, kunhan säätkin olisi sen mukaiset. Huomenna mennään varmaan Essin kanssa pidemmälle maastolenkille ja kierrellään enemmän metsässä. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Jännittävä maastoreissu [+kypäräkameravideo]


Metsäkoneita, isoja hiekkaa kuljettavia rekkoja ja aina niin ihanan lumisia ylämäkiä. Ne olivat osana meidän tämän päivän maastoreissua Essin kanssa, joka tallentui osakseen myös kypäräkameralle. Sai jälleen olla tyytyväinen, kuinka fiksu Essi onkaan, kun mikään noista ykkätyksistä ei haitannut keskittymistä ollenkaan. Vaikka onkin ollut välillä kevyempää ja ei olla kierrelty niin syvällä metsässä niin eipä tuo näyttänyt haittaavan. Missään vaiheessa ei ollut havaittavissa liikaa kuumumista ja edes jyrkempi ylämäki, joka laukattiin lumessa ylös ei muuttanut Essin käyttäytymistä. Melkein voisi sen olleen jopa aika lupsakan oloinen! Videoo, kun katsoo huomaa myös yhden ihanan asian: korvat on kokoajan hörössä. Maastoilu on Essille niin ihanaa puuhaa ja onneksi tuolla on hyvät maastot käytettävissä.


Tänään meidän lenkki ei ollut kaikkein pisin, mutta koukkailtiin jonkin verran eri paikoista. Ennen maastoon pääsemistä tuli vastaan kaksi metsäkonetta, toinen onneksi oli vain käynnissä paikallaan ja se päästiin mukavasti ohittamaan. Toinen tuli suoraan vastaan, mutta päästiin toisen metsäreitin kautta ohittamaan se kokonaan. Mentiin käyntiä ja ravia eniten, muutama ylämäki laukkailtiin. Metsästä poistuttua tuli takaa aika pian isompi rekka kuormineen ja ravattiinkin nopeasti siitä pellolle. Tiellä ei olisi ollut kaikkein turvallisinta auton ohittaa meitä ja onneksi se odotti, että päästiin pois edestä. Siitä ei mennytkään kauaa, kun kamerasta loppui akku, koska en kerinnyt sitä loppuun asti lataamaan. 

Reissun jälkeen Essi meni välittömästi piehtaroimaan ja nauttimaan lämmintä vettä. Primm oli tietenkin kiinni, kuin pieni takiainen, mutta se ei ollut uutta. Huomenna luvassa olisi joko koulutreeniä kentällä tai "hankitreeniä" pellolla tai maastossa. Toivottavasti saataisiin myös joku päivä kuvia ja miksei videotakin meidän treeneistä, koska nyt on monesti menty niin myöhään ja on ollut jo pimeää. En ole ottanut järkkäriä nyt hetkeen tallille, koska tarhoista kuvaaminen on vain monesti sitä samaa: hepat joko syö katoksen lähellä tai muuten hengailevat, eikä ilmat ole kaikkein otollisimmat. Toivotaan, että tilanne pian muuttuu ja kuviakin pääsee laittaman lisää. :)

Hyvää alkanutta  viikkoa!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Draamakuningatar


Ihanaa päästä aloittamaan tämä postaus ilouutisten saattelemana - hepat on kaikki jälleen terveitä!

Kuume laski Barbilta ja Primiltä kokonaan parin päivän jälkeen ja Barbi muuttui oikeastaan välittömästi kipulääkkeen saatuaan normaaliksi. Kankeus katosi yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin rokotuksen jälkeen. Primillä kuume kesti Barbia aavistuksen kauemmin, vaikka se ei juuri muuten reagoinutkaan. Vaikka kuume onkin nyt poissa, merkitsee tämä silti niille molemmille noin 3 viikon lepoa. Hevosilla, kun sääntö on:1 kuume päivä->1 viikko lepoa ja näin Barbille kerääntyikin reilu 2, melkein 3 viikkoa tilille aikaa vain olla ja ottaa rennommin. Primm nyt ei muutenkaan töitä tee, joten siihen tämä ei niin radikaalisti päässyt vaikuttamaankaan. Se ei tosin ole päättänyt ottaa yhtään sen rauhallisemmin ja on ennemminkin härnännyt Essiä enemmän ja yrittänyt haastaa sitä lisää leikkiin. Essi säilyi kokonaan ilman kuumetta ja pääsikin takaisin treeniin, joka oli toinen ihana uutinen niin minulle, kuin sillekkin,

Treenittömien päivien jälkeen oli Essi kerännyt itseensä enemmän virtaa, mutta se oli aavisteltavissakin. Kenttä on tullut nyt ihan hyväksi ja ollaan pystytty siinä jälleen menemään kunnolla. Meidän satulaprobleemien vuoksi olen mennyt nyt ilman satulaa ja sen on huomannut miten suuren eron sekin on tehnyt. Selässä ei ole ollut samanlaisia kireyksiä, jotka edellinen satula aiheutti valumalla taakse ja Essi käyttää selkäänsäkkin täten paremmin. Meille on tulossa uusi satula, joka toivottavasti istuu hyvin selkään. Onhan tämä satulattomuus tuonut myös muita positiivisia asioita, kuten lisää tasapainon treenausta itselle. Essillä onneksi on suhteellisen tasaiset ja helpot liikkeet, joissa voi enemmän nautiskellakkin. Lisäksi sen selkä on "laakeampi" verrattuna Barbiin ja tilaa on enemmän koska Barbi on malliltaan paljon kapeampi.


Täytyy myöntää, että tuo hevosten loma mikä tuli vietettyä poissa satulasta oli uutta. Omiin treeniin keskittyminen ei sinänsä muuttunut, toki aikaa ja energiaa oli niihin vielä normaalia enemmän. Silti sitä kaipasi aina sinne hevosen selkään. kaipasi treenejä ja katsellessa muiden ratsastusta tuli haikea olo. Ratsastus on omanlaistaan terapiaa ja heti selkään päästyä tuli niin paljon kevyempi ja huolettomampi olo. Onneksi nyt pääsee jälleen jatkamaan treenien parissa myös Essin kanssa ja toivottavasti Barbin loman jälkeen on sekin vielä entistä valmiimpi treeneihin. Kontrollia ennen ei tulla tosin muussa askellajissa treenaamaan, kuin käynnissä, mutta on sekin jotain. Haikealla fiiliksellä sitä on vanhempia kuvia katsonut ja ikävöinyt meidän koulutreenejä ja esteratoja. Tuo hevonen, kun aina teki ja tekee kaikkensa miellyttääkseen minua. Parasta sen kanssa on myös se, että mitään rajaa ei ole näkyvissä - ovet ovat avoinna.

Eilinen kengitys oli Barbin mielestä vaan harvinaisen kyllästyttävää ja sen sisältä heräsi se pieni draamakuningatar etenkin kengityksen ollessa pian loppumassa. Etupää sujui ongelmitta, kuten yleensäkkin ja Barbi oli valmiina itse asettelemaan jalkojaan jalustalle. Se oli myös tarkkaavaisena vahtimassa työn edistymistä ja tuijotti kovasti omia jalkojaan. Takaosassa muuttui fiilis vain toiseksi, minkä uskon johtuvan osakseen myös kesäisestä käärmeenpurema härdellistä. Kovin näpsäkät olivat neidin nostamiset ja jos kengittäjä ei jalkaa ottanut, kun sitä Barbi tarjosi niin ei olisi jalkaa haluttu enää sitten antaa ollenkaan - "Ota tai jätä". Mitään typerää se ei tehnyt, kuten ei koskaan aiemminkaan. Lähinnä se saattoi nojailla, meinata välillä liikkua tai olla nostamatta aluksi jalkaa. Sen silmät kertovat aina niin paljon mitä se ajattelee. :D Onneksi aina pienen komentamisen myötä loppuu myös pelleily ja taas ollaan nätisti. Nyt on taas hyvät kengät tilsakumien kera!

Yksi inhottava tapa siinä on nyt näkynyt tuolla tallilla, nimittäin se on alkanut steppailemaan ja hääräämään käytävällä, jos sen jättää yksin. Ongelma on lähinnä silloin, kun muita ei ole sisällä ja menen esimerkiksi hakemaan jotain tavaroita muualla. Se menee edestakaisin ja pörrää, kuin kärpänen. Heti takaisin saapuessa liike loppuu ja korvat on hörössä. Aiemmin tätä ongelmaa ei ole ollut ja veikkaan syynä osakseen olevan tuo muu lauma, johon se on nyt tottunut (lue: Primm ja Essi).


Hyvää viikonloppua!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Karhunpoika sairastaa...


Ne jotka seuraavat minua myös muissa someissa tietävätkin jo paremmin mitä meille on lähipäivinä tapahtunut. Etenkin snapchatissa olevat ovat päässeet reaaliaikaisesti olemaan mukana meidän päivissä. kun olen sinne aika aktiivisesti päivittänyt menoa ja meininkiä (beedaws). Nyt voidaankin puhelimen kuvien saattelemana kertailla meidän kuulumiset kunnolla läpi. 


Eikös hyvistä uutisista ole aina hyvä aloittaa? Ollaan nimittäin päästy jälleen maastoilemaan Essin kanssa ja kiertämään eri reittejä metsässä. Ensimmäisellä kerralla oli ilmakin sen mukainen, että maisemista ja menosta sai nauttia kunnolla. Aurinko nimittäin päätti näyttäytyä kunnolla pilvien takaa ja valaisi meidän tietä koko matkan. Vaikka olisi voinut ajatella Essin keränneen hirveästi ylimääräistä virtaa niin se oli todella rento, eikä ollenkaan kiirehtinyt edes ylämäissä. Oli se toki hieman enemmän tarkkailemassa erilaisia ilmestyksiä, kuten rapisevia pusikoita, mutta siihen se jäikin. Ei mitään kovin raskaita lenkkejä olla vielä kierretty ja meno on ollut käynti-ravipainotteista.

Kenttä on edelleen ollut liian kova mentäväksi, joten käytössä onkin olleet lähinnä pellot ja maastot. Onneksi tuolla niitä riittää ja reittejä on aina kuljettavaksi. Tämä tosin on rajannut Barbilla treenaamisen pois, koska vielä sen ei saisi yhtään villiintyä tai turhia kiirehtiä ennen kontrollia. Ajatuskin maastoon menemisestä voisi saada Barbin miettimään paikalta katoamista. Hyvin se on aina pellolla käyttäytynyt, mutta turhia riskejä ei vain haluta ottaa. Maastoileminen puolestaan on sille vielä niin uusi juttu, se kaipaa paljon vielä onnistuneita reissuja ja niiden aika ei ole vielä tässä vaiheessa.


Sitten voidaankin mennä niihin huonoihin uutisiin, joista otsikkokin jo vähän kertoo. Meidän hevoset rokotettiin kaikki torstaina, jonka jälkeen alkoikin asiat muuttumaan. Seuraavana aamuna oli Barbi aivan kankea etenkin takapäästä, liikkui jalat levällään ja ei olisi edes halunnut mennä ulos. Primm puolestaan oli hengittänyt jotenkin huonommin ja jättänyt heinää syömättä. Barbilla ei ollut tuntunut mitään isompia lämpöeroja, turvotusta tai erikoisuutta lihaksissa. Sain myös videon puhelimeeni meidän talliporukalta, jossa Barbi käveli hyvin vaikeasti. En kuitenkaan mennyt tästä paniikkiin, koska oli arvattavissa, että Barbi voisi rokotteeseen reagoida. Jotkut saattavat itseasiassa muistaa viime vuodelta, kuinka Barbi silloinkin reagoi rokotukseen hyvin voimakkaasti olemalla viikon paljon kankeampi, huonovointisempi ja kaula oli turvoksissa. Barbi on muutenkin erittäin herkkä ja osoittaa hyvin selkeästi aina tunteensa - vastakohtana tälle toimii monesti Essi, jonka kipukynnys on ainakin paljon korkeampi. Barbi voi reagoida voimakkaasti jo huonosti astumisesta, kun Essi tuskin näyttää, jos se on oikeasti kipeä.

Olin viestin saatuani vielä menossa muualla, mutta suuntasin siitä piakkoin tallille. Barbi oli kyyhöttämässä suojassa katoksessa ja kyllähän siitä huomasi, että kipeä se oli. Se tuskin meinasi alkuun reagoida kutsumiseen ja moikkailuun, kun yleensä se on heti portilla vastassa. Nella oli pitämässä sille tiiviisti seuraa aidan toisella puolella ja se selkeästi aisti Barbin voivan huonosti. Kävin käsikopelolla vielä Barbin kokonaan läpi ja jänteet olivat ok, eikä tuntunut lämpöerojakaan. Lähentäjissä oli hieman poikkeavaisuutta ja toinen oli normaalia kovempi, mikä luultavasti johtui erikoisesta kävelystä ja lihaksien erilaisesta käytöstä. Kylmäsin kuitenkin sen jalat vielä lumella ja siinä välissä kävin myös siivoomassa karsinat ja laittamassa muut asiat valmiiksi.


1 ja 2 lämpö mitattu illalla, ensin ulkona ja sitten sisällä.

Palatessani B:n luokse, se tuli viereeni katokseen ja piti turpaansa hiljaa omassa sylissäni. Sen silmistä näki, että kaikki ei ollut hyvin ja se halusi vain olla paikallaan vieressäni. Lähtiessäni katsoin vielä, että se söi heiniään ja joi vettä, joka oli hyvä merkki. Illalla vielä mitattiin kaikilta lämpö ja korkein oli Barbilla, joka oli odotettavissakin. Eläinlääkäri antoi molemmille kipulääkekuurin ja Primm sekä Barbi saivat heti lääkkeen. Aamulla saapuessa talliin Barbi voi jo selkeästi paremmin ja oli kiinnostunut ympäristöstään. Se oli eloisampi ja odotti korvat hörössä ruokaansa. Lämpö oli laskenut myös kaikilta ja Barbin lähentäjätkin olivat taas normaalin tuntuiset ja se käveli paljon paremmin. Anettiin molemmille kuitenkin vielä kipulääke ja käydään illalla vielä uudestaan tallilla.

Tällä hetkellä näyttää siis oikein hyvältä ja toivotaan, että suunta on vain parempaan. :) Essilläkin tulee olemaan nyt muutama päivä kevyttä ja katsotaan sitten taas, jos päästäisiin takaisin treeniin. Tarkoitus olisi myös mennä maneesille molempien hevosten kanssa, kunhan ollaan tästä ensin selvitty kunnolla.

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pukkilaukkaa laitumella

Takimmaisella on ainakin kevyt ja ilmava takapää
Kuinka kaunis hevonen voikaan olla?
 ...hyvin kaunis

Jos ollaan haettu sitä kevyttä ja lennokasta askellusta niin Primm on näyttänyt ne hallitsevansa. Hevoset (lue: Essi ja Primm) pääsivät pitkästä aikaa vapaaksi isolle laitumelle, koska pohja oli viimein sopiva. Aluksi Essi joutui odottamaan alueella yksin, koska Primm ei aluksi halunnut tallustella samaa matkaa vaan jäi tarhaan leikkimään hippaa. Tästä närkästyneenä alkoi Essi vedellä aikamoisia pomppuja ja riemu repesi Primin saapuessa mukaan. Barbi yritti omasta tarhastaan viestittää haluavansa myös mukaan ja näytti keinuhevos-liikkeitänsä. Voitte uskoa, että en ollut kovin innoissani siitä showsta. Onneksi heti yhdellä komennuksella loppui lentely paikasta toiseen ja Barbi lähinnä näytti siltä, että ei olisi mitään tehnytkään.

Primm liiteli isoilla liikkeillä ympäri peltoa ja ihan harmitti, että sen selkään ei pääse niistä nauttimaan. Olisi siinä aika paljon potentiaalia, mutta toisaalta sen luonne ei ihan paras ole ainakaan kilpahevoseksi. Enemmän se nauttii seurahevosen roolista ja pellenä olemisesta. Isoimmat pukit eivät kameralle kerenneet tallentua, mutta näitä jumppaliikkeitä riitti sen verran, että tuli niitä talteenkin saatua. Hetken irrottelun jälkeen oli vuorossa piehtarointia ja ruuan etsimistä. Siitä oli hyvä lähteä takaisin pian omaan tarhaan juomaan vettä ja piehtaroimaan vähän lisää.

Eri tunteiden vuoristorataa on nämä viikot myös kyllä sisältäneet. Kaikkein eniten on harmittanut, että ei ole päässyt treenaamaan kunnolla. Tässä on ihan, kuin juuttunut oravanpyörään: huonot säät- ei voi treenata kunnolla- ei voi mennä valmennuksiin tai kisoihin, koska ei ole päässyt treenaamaan-> ja kierre jatkuu. Niin paljon olisi tehtävä ja suunniteltava tulevaan, että ajatuksenakin se ahdistaa. Pitää nyt toivoa, että ajatuksetkin alkaa taas selkenemään, päästään treeniin ja päästään eteenpäin. Jos jotain vihaan niin paikallaan olemista. Omat treenit on onneksi kulkeneet ja niissä ollaan menty eteenpäin. Eilinen meni aamutreenin jälkeen lähinnä omien ajatusten sekaisissa tunnelmissa ja sitä päätyi analysoimaan kaikkea vähän liiankin hyvin. Jokaisella on joskus varmasti samanlaisia päiviä ja aamulla herätessä oli moni asia jo selkeämpi. Turha stressaaminen ja miettiminen on ehdottomasti yksi sellainen asia, josta haluan päästä paremmin irti.

Tänään aamulla käytiin tekemässä aamutalli ja Essillä ainakin riitti virtaa ja ulos oli kiire. Barbilla ei puolestaan ollut kiire mihinkään - paitsi saamaan ruokaa. Tänään pitäisi opiskella itsenäisesti, hieroa ja opiskella sen jälkeen vähän lisää. Mitenkäs sitä muuten sunnuntaita viettäisi? Täytyy loppuun vielä todeta, että en tykkää yhtään tästä bloggerin uuditumisesta. Enää ei nää yleiskatsausta samalla tavalla ja joutuu monen mutkan kautta katsoa asioita. Kaikkeenhan varmasti tottuu, mutta ainakin tässä vaiheessa pidin vanhasta paljon enemmän.

Hyvää sunnuntaita!