torstai 17. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus 2015

Vuosi, joka sisälsi mukanaan mitä upeimpia hetkiä


Ehdottomasti yksi upein ja opettavaisin vuosi on pian takanapäin ja nyt olisikin aika kertailla sen tapahtumia. Tämän vuoden aikana olen kasvanut paljon henkisesti ja oppinut arvostamaan enemmän pienempiäkin asioita. Alkuvuosi meni lähinnä treenatessa Barbin kanssa ja Essin kanssa tehtiin paljon työskentelyä maastossa ja mahdollisuuksien mukaan kentällä. Päästiin ensimmäistä kertaa maastoilemaan Barbin kanssa isommalla porukalla ja laukkailtiin yhdessä jonossa metsässä - Barbi innokkaana kinoksien ylitse loikkien. Hommattiin Barbille kanget ja päästiin treenaamaan niiden kanssa Jutan ohjauksessa. Esteillä mentiin 90/100 ratoja ja omat fiilikset ei monesti niillä olleet huipussaan ja tämä oli sitä aikaa, kun mieluummin olisin mennyt koulua. Maaliskuussa mentiin A-merkin ohjelma ja Helppoa A:ta kisoissa ja päästiin ihan hyvillä fiiliksillä aina radalla posottelemaan.

Liikutin säännöllisesti Ollin kolmea hevosta kesään asti omien lisäksi sekä tein paljon tallitöitä ja aika kului lähinnä vain tallilla. Ajauduin vähän siihen kierteeseen, että oli pakko vain suorittaa ja lepo jäi vähäiseksi. Heräsin 5 maissa, lähdin tekemään aamutallia joko Ollille tai Töysään (saatoin myös tehdä molemmilla talleilla samana päivänä paljon hommia), siihen lisäksi oma treeni ja hevosten liikutukset. En opiskellut mitään, joten siinä mielessä aikaa olikin enemmän ja taisin kompensoida juuri työmäärällä sitä, että en ollut koulussa. Tässä yksi esimerkki postaus, jossa kerron miltä mun päivä näytti. Olihan se aikamoista suorittamista, josta osa saattoi minulle mainitakkin. Nautin kuitenkin treenaamisesta ja tekemisestä, kuten nytkin. Välillä olisi vain saanut vähän hengähtää paremmin ja oma keho siitä välillä mainitsikin - reilun viikon lämpö ja silti samalla tavalla treenaaminen ei ole oikein hyvä yhdistelmä.

Maaliskuulla oli meidän ensimmäiset 2-tason koulukisat Lapualla, jotka oli myös vasta B:n toiset aluekoulukisat ikinä. Kisathan ei menneet täysin putkeen B:n säikähtäessä radan lopussa jotain ja teki muutamat vaihdot sitten laukassa. Huhtikuulla oli seuraavat 2-tason koulukisat Jyväskylässä ja voitettiin molemmat luokat. Hymy oli korvissa ja olin niin ylpeä Barbista, se oli niin fiksusti. Treenit jatkui ja mentiin paljon enemmän koulua kuin esteitä, joihin oma into oli silloin vähän laantunut. Hevonen kyllä toimi, kuten aina ja se suoritti kaiken mitä eteen tulikaan. Kyse oli omasta päästä - en tuntenut oloani hyväksi esteitä mennessä. Otin Barbia turhan paljon kiinni ja olihan se aikamoista hissuttelua koko meneminen.


Toukokuussa Barbi pääsi hierottavaksi, treenit kulki ja laidunkausi alkoi. Primm ja Essi viihtyivät laukkaillen laitumella ja päästiin Essin kanssa treenaamaan kentällä hyvin. Päästiin Barbin kanssa myös viimein ensimmäistä kertaa hyppäämään maastoesteitä! Muistan sen päivän hyvin ja Barbihan toimi maastossa, kuin unelma. Esteillä nyt ei ollut mitään ongelmia, veteen ei sitä viitsitty ensimmäisellä kerralla edes pakottaa - postaus tuosta päivästä.  Kuun loipussa Barbi muutti Töysään samalle tallille muiden hevosten kanssa ja se pääsi kunnolla laiduntamaan. Sain myös kuulla pääsystäni Tanskaan ja siitä alkoikin nopea asioiden järjestäminen.


Kesäkuun 4 päivä kuskasi äiti minut aamuyöllä lentoasemalle, josta lähdin yksin kohti Tanskaa. Muistan kuinka kyyneleet meinasivat alkaa valua silmistä, kun marssin kohti tuntematonta - pelotti, jännitti ja samalla olin niin innoissani. Lentokoneella olin monesti mennyt aiemmin, mutta en yksin. Lentoon kului pari tuntia ja olin saapunut Tanskaan. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja pyörin lentoasemalla, sydän tuntui hakkaavan ulos rinnasta. Siitä alkoikin suuri seikkailu löytää oikeat junat ja sai alkaa puhua kunnolla englantia (tai ruotsia). Niinhän siinä kävi, että yksi konduktööri ei osannut englantia ja sen johdosta en yhteen junaan kerennyt/päässyt. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja pääsin Søllestedin juna-asemalle, josta yksi tallitytöistä minut haki.

Työt alkoi tallilla ja alkuun moni tallilta ei juuri uskaltanut kunnolla tulla puhumaan, koska he olivat epävarmoja omasta kielitaidostaan ( ja tämän tiedän, koska myöhemmin kysyin asiasta :D). Tallityttöjen äitien ja vanhempien tyttöjen kanssa puhuin melkein eniten, mutta pian muidenkin kanssa alkoi juttua tulemaan. Jo ensimmäisenä päivänä putsaillessani varusteita auringossa onnistuin käräyttämään ihoni. Omana synttäripäivänäni (6.6.) pääsin Roskilde Dyrskue nimiseen suureen tapahtumaan, joka oli mullistava kokemus. Niin monia hienoja hevosia, paljon tavaroita ja se ihmisten määrä..vautsi. *Postaus tapahtumasta*  Viikko omasta saapumisestani ja Barbi saapui tallille. Se, kun näki tuon pienen ja väsyneen otuksen astuvan ulos suuresta hevosautosta - tulihan siinäkin muutamat kyyneleet tiputettua, koska ikävä oli ollut kova ja olin jännittänyt kuinka matka sujuisi.



Joka päivä työt alkoi 6 aikoihin ja siinä ohella treenasin Barbin kanssa. Kelit oli upeita, aurinko paistoi ja lämpöä oli yleensä reilu 20 astetta tai enemmän. Tutuistuin jatkuvasti mitä ihanempiin ihmisiin ja oma kielitaito sai ison parannuksen siinä lisäksi. Tinan valmennuksissa tuli opittua paljon uusia asioita ja oma mukautuminen jo käynnissä hevosen liikkeisiin tuli varsin tutuksi. Valmennuksissa oli aina vain yksi ratsukko ja korvassa oli korvanappi, joten voitte jo arvata, kuinka paljon niistä tunneista sai irti. Maneesissa ja kentillä tilaa riitti mennä ja ihastelin niitä päivittäin. Yksi päivä jäi todella hyvin mieleen - ulkona +35 astetta ja hiki tuli jo pelkästä käden liikuttamisesta. *Postaus Tanskan tallista*



Jokainen päivä oli erilainen ja pääsin muunmuassa monesti perheen mukana seilaamaan merelle, ajamaan keskustassa yksin ja ajamaan myös veneellä. Ratsastin yleensä 5-6 hevosta Barbin lisäksi ja tein tallityöt, joten päivät kului nopeasti, *Postaus tyypillisestä päivästä*. Heinäkuun aikana Barbi näytti yhtenä aamuna ihan mukiloidulta kiitos hevospaarmojen. Sen silmä oli ihan tuvoksissa, kaulassa ja muualla järkyttävän kokoisia patteja - arvatkaa vaan säikähdinkö. Onneksi ne nopeasti menivät pois ja mitään muita ongelmia ei ilmennyt. Päästiin myös Barbin kanssa ensimmäisiin kisoihin, jotka meni yli odotusten - voitettiin toinen luokka ja toisessa tultiin toisiksi, *postaus kisoista*. Pääsin kuukauden aikana mukaan erilaisiin juhliin ja näkemään upeita hevosesityksiä. Vietettiin talliporukan kanssa paljon aikaa yhdessä ja yksi ilta vietettiinkin paistaen vaahtokarkkeja ja pelaten mölkkyä.


Heinäkuun lopussa lähdettiin yhdessä Emilyn kanssa läheiseen safaripuistoon nimeltä Knuthenborg Safaripark ja se päivä oli ehdottomasti yksi lemppareistani. Tiikereitä, kirahveja, sarvikuonoja, kameleita...kaikki vapaana ja parin metrin päässä itsestä, *postaus tuosta päivästä*.  Elokuun alussa oltiin menossa Barbin kanssa kisoihin, mutta meidän radat valittevasti joudutiin perumaan, koska B oli aavistuksen ep ravissa. Edellisenä päivänä se oli tullut yhden välilangan läpi, luultavasti hevospaarman tai ampiaisen takia ja oli varmaan kolauttanut jalkaansa. Ampiaiset olivat Tanskassa hyvin agressiivisia ja olivat jatkuvasti jahtaamassa hevosia..Barbi taas on muutenkin herkkä kaikelle ja saattaa pienestäkin väärin astumisesta olla hetken erilainen. Loppu päivät menikin muilla hevosilla treenaten ja Barbin kanssa otettiin varovasti. Täysin ep. se ei ollut missään vaiheessa, mutta vähän erilaisemman oloinen. Toki harmitti, että ei päästy noita kisoja menemään, koska oltiin paljon sitä varten treenattu.


Elokuun 7 päivä oli aika palata Suomeen ja hyvästellä rakkaat ihmiset. Lähdettiin Barbin kanssa samalla kyydillä ja pääsin tutustumaan läheisesti hevosten kuljettamiseen eri maihin. Hevosauto oli suuri ja koko auto oli täynnä hevosia. Matkan aikana olin mm. pitämässä kaunista tinkkeriä Tanskan tienlaidassa kello 5 aamuyöllä..olihan tuokin aikamoinen kokemus. :D Suomeen päästyä oli omat vanhemmat vastassa ja olihan ikävä ollut Suomeenkin kova. Pieni kulttuurishokki tuli koettua jo laivassa, kun kuunteli suomalaisten miesten puhetta. Siinä kohtaa teki mieli tehdä uukkari ja lähteä kohti Tanskaa. Kotona nähdessäni Essin pitkästä aikaa oli hymy korvissa. Barbi meni heti laitumella piehtaroimaan ja vaikutti myös onnelliselta - me oltiin taas kotona.


Ikävä näitä ihanuuksia .<3


Elokuussa muutin omilleni Kauhajoelle Barbin kanssa ja aloitin uudessa koulussa opiskelemaan urheiluhierojaksi ja PT:ksi. Uusi talli, uusi koulu, uusi koti - paljon oli jännitettävää. Koulussa tutustuin nopeasti ihaniin ihmisiin ja samoin tallilla. Meidät otettiin hyvin vastaan Barbin kanssa ja alettiin kulkea säännöllisesti Jonnan valmennuksissa. Viikonloppuisin suuntasin aina Alavudelle treenaamaan Essin kanssa ja viikolla Oona liikutti sitä samalla tavalla, kuin Tanskassa ollessani.


Lokakuussa startattiin ensimmäiset 2-tason koukisat Barbin kanssa Tanskan reissun jälkeen ja eihän ne täysin putkeen mennyt, mutta ei mitenkään huonostikkaan. Olin LPR:n seurakisojen koulutuomarina kerran ja tallilla liikutin aina Barbin lisäksi välillä Iiristä. Toiset 2-tason koulukisat eivät myöskään menneet parhaiten, kun Barbi veti radalla herneet nenäänsä. Näin jälkeenpäin katsoen oli syynä luultavimmin satula, jonka huomattiin painavan toiselta puolelta lapaa ja aiheuttaen näin Barbille tuntemuksia. Lokakuun lopussa muutti Essikin Kauhajoelle S:lle ylläpitoon!


Marraskuussa oma into esteille oli kasvanut järisyttävällä määrällä ja sitä tunnetta olin jo "hetken" kaivannut. Barbin hieronnassa kävi selvemmin ilmi satulan epäsopivuus ja se lähtikin heti pois käytöstä. Alettiin menemään vain estesatulalla ja Barbin kiukkukohtaukset katosi ja se alkoi suoristumaan. Treenit kulki ja koulussa kaikki sujui. Pidin S:lle ja Essille valmennuksia aina, kun kerkesin ja oli ihanaa, että Essi pääsi jälleen kunnon treeniin. Mentiin Joonaksen estevalmennuksiin ja esteillä olo oli levollinen ja varma. Kuun lopussa oli tallilla koulu- ja estekisat, joissa menin Iirikselläkin kouluohjelman. Barbin kanssa koulukisat ei menneet putkeen, mutta esteillä kaikki sitten sujuikin. Puhtaat 90cm ja 100cm radat, metrissä 1 sija.


Joulukuu on mennyt kouluhommia tehden, Barbin kanssa treenaten ja tallilla pyörien. Ollaan päästy Barbin kanssa hyppäämään esteitä ja menemään koulutreeneissä vaativampia asioita. Oma kiinnostus koulua sekä esteitä kohtaan on jatkanut kasvamistaan ja motivaatio treenaamista kohtaan on ollut suuri. Nyt joululoman alkaessa ollaan Kauhajoella ainakin aattoon asti ja sitten mahdollisesti B lähtee Alavudelle Primin seuraksi. Tällöin luvassa on aavistuksen kevyempää treeniä, ellei sitten lähdetä aina kuskaamaan maneesille erikseen. Olisi ihanaa päästä tekemään kunnon hankitreenejäkin, joten lunta saisi tulla kunnolla lisää!

Tavoitteita seuraavalle vuodelle on alettu miettimään ja jänniä asioita on taas tapahtumassa. Pääsen viimein aloittamaan myös hevoshierontakoulutuksessa, jota odotan innolla.:) Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti