sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Täydellinen peltotreeni! +Uuden kameran testaus

Auringonnousu, hyvä pohja, isot tilat ja pieni pakkanen
- Tätä me oltiin odotettu!

Heippa ja ihanaa sunnuntaita!

Eilen illalla toivoin pakkasen kiristyvän, että pääsisin Babrin kanssa menemään kunnolla kentällä tai pellolla. Perjantaina kenttä oli vesisateiden vuoksi märkä ja juuri ja juuri siellä pystyi juoksuttamaan. Lauantai oltiin reissussa sukulaisilla, joten Barbi piti vapaan. Onneksi se ei juuri ylimääräistä energiaa kerää, paitsi todella kovilla pakkasilla ja niitä ei ole näkynyt. 
Kuten jo aiemmassa postauksessa ohimennen mainitsin, sain lahjaksi Sonyn Action cameran, jota halusin heti päästä kokeilemaan. Lahja oli täysin yllätys, en ollut pyytänyt sitä - korkeintaan haaveillut. Ajatukset valtasi heti videoiden ottaminen maastoesteillä ja miksei joskus esteitäkin mennessä. Pääsette tekin vähän lähemmäs omaa asemaani - Barbin selkään! Kameran pystyy yhdistämään puhelimeen, jota kautta voin säätää kameraa ja nähdä kuvan. Mahdollisuus olisi hommata myös erillinen "kaukosäädin", joka kiinnitetään ranteeseen. Uskon kuitenkin puhelimeni hoitavan tarpeeksi hyvin hommansa, eikä erilliselle kaukosäätimelle ainakaan vielä ole tarvetta.


Tänään herätessäni 6 maissa menin katsomaan mittaria, joka ilokseni näyttä -9 astetta! Mentiin tekemään aamutalli, jonka jälkeen suuntasinkin Barbin kanssa yhdelle pelloista. Ensimmäinen valitsemani pelto on ollut meillä enemmän käytössä ja se sijaitsee ihan laitumien vieressä. Siellä ollaan otettu paljon kuvia ja ylämäki treeniä pääsee hyvin tekemään. Siellä pohja oli kuitenkin tällä kertaa vähän huonompi ja Barbia ärsytti kavioihin tarttuva maa. Toinen takasuoja teki katoamistempun jossain vaiheessa, jota en toisaalta ihmettele - se oli yksi meidän varasuojista, joka ei mene Barbille tarpeeksi kireälle. Käytössä ne on olleet juuri maastoillessa tai juoksuttaessa.

Alkukäynnit kerkesin tekemään ja vähän ravailemaan, kunnes päätettiin mennä kokeilemaan toista pelloista. Sinne jouduttiin kävelemään pieni matka peltojen välissä, mutta Barbi käveli varmoin askelin eteenpäin - siitä on tullut jo niin rohkea! Kyseisellä pellolla ollaan menty Essin kanssa aiemmin ja siellä ollaan yhdet joulukuvistakin otettu. Tilaa on vielä toistakin peltoa enemmän, on tasaista, ylä- ja alamäkiä. Sinne, kun saisi muutamat maastoesteet vielä niin olisi täydellinen ;-)


Tein pieniä avotaivutuksia ja kiertelin peltoa. Ei menty tällä kertaa koko alueelle, vaan pysyteltiin enemmän tasanteella ja vähän mentiin mäkeä pitkin. Oltiin kaivattu jo jonkin aikaa ylä- ja alamäki treeniäkin ja nyt sitä tuli! Kauhajoella ei (ainakaan minun tietääkseni) ole tallilla oikein paikkaa, jossa vastaavanlaista treeniä pääsisi tekemään. Otettiin tilanteesta kaikki ilo irti ja annoin Barbin sujua myös laukatessa reilummin. Barbi oli ihanan helppo ratsastaa koko ajan, se ei tehnyt mitään lähtöjä vaan pysyi tyytyväisenä apujen välissä. Pärskähdyksiä ja rentona eteenpäin sujumista - nauttien samalla upeasta taivaasta ja auringosta.

 Pakkanen ei juuri tuntunut, vaikka posket alkoikin muistuttamaan enemmän kahta omenaa. Jälleen otin tarkkailtavaksi oman käteni, joka meinasi aina huomaamattani kääntyä enemmän sisäänpäin. Tuli mieleen jonkin sähköiskun antavan laitteen hommaaminen, joka antaisi aina pienen säkärin käden taipuessa väärään suuntaan. Varsinkin oikea käsi meinasi taipua helpommin ja heti korjattuani sen kulki Barbikin vielä paremmin.


Barbille tuli hiki, mutta vaikutti se myös tyytyväiseltä. :) Loppukäyntien jälkeen suunnattiin takaisin talliin ja puettiin neiti tarpeeksi lämpimästi. Heti pihalle päästyään säntäsi se tietenkin piehtaroimaan moneen kertaan. Huomenna meidän olisi tarkoitus mennä jälleen tuolle pellolle, kunhan sää vain sallii. Tälläinen keli käy minulle varsin hyvin, että ei sada vettä ja pakkasta on pienesti. Vielä, kun saisi itsensä tsempattua alkamaan nyt lomallakin opiskelemaan koulun juttuja niin hyvä olisi!




Tsemppia tulevaan viikkoon!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Tallin joulujuhla 2015

Villihevosia, erilaisia esityksiä, palkitsemisia ja yhdessä oloa.
Niistä oli meidän jouluhla tehty!


Lauantaina 19.12 oli Joheka teamin ja Kauhajoen Hevoskeskuksen yhteinen joulujuhla. Tämä oli ensimmäinen kertani juhlassa sekä  meidän "uuden porukan" kanssa esiintymässä. Valitettavasti myös Alavudella järjestettiin samaan aikaan tallin joulujuhla, johon en sitten päässyt mukaan. Kuulemma siellä oli kaikki sujunut hyvin ja porukka oli järkännyt hyvät esitykset. Oltiin myös yhdessä oltu mukana hommaamassa Jutalle pokaali, "Vuoden ratsastuksenopettaja 2015". Olisin halunnut olla mukana antamassa tätäkin lahjaa, mutta en pystynyt jakautumaan kahteen paikkaan yhtä aikaa.

Meidän oman esityksen opettelu alkoi noin viikkoa aiemmin ja käytiin se aluksi ilman hevosia läpi - onneksi, koska oli se aikamoista sooloilua. Harjoituksia oli viikon aikana kaksi, jossa käytiin muutaman kerran ohjelmat läpi. Treeneissä Barbi oli hyvän tuntuinen, kerran sillä meinasi jo mennä hermot, kun treenit venähti "hieman" pitkiksi. Oltiin jaettu jokaiselle eri osuudet ja alun katrillin jälkeen oli muutama pienempi esitys. S oli Essillä ja ohjelma oli niillä käyntipainotteinen, joka oli kyllä hyvä päätös - tosin virtaa tuossa Duracell-pupussa riitti silti. Oltiin Joonan kanssa yhdessä tekemässä jonkinlaista laukkaesitystä ja siinä ei mitään tarkkoja kuvioita oltu päätetty. Oma tehtäväni oli tehdä muutamia vaihtoja ja jotain laukkapiruetin alkuja. 


Barbillakin tuota energiaa tuntui olla turhankin paljon esiintyessä ja kaikki ei ihan mennyt, kuten treeneissä. Hyvin silti saatiin porukalla vedettyä homma loppuun, eikä kukaan jäänyt jälkeen. Hepat järjesti aina väliin pieniä lisäkohtia, mutta eipähän tullut ratsastajille tylsää - yleisökin sai nähdä pieniä villihevosia. Hauskaa oli ja esityksen jälkeen saatiin otettua meistä muutamat kuvatkin. :) Esitysten jälkeen oli luvassa palkitsemisia ja puuroa sekä Marilii oli esiintymässä! Jos mieleen ei tule kyseinen laulaja niin varmasti nämä laulun sanat saavat sen "ahaa-elämyksen" aikaan. ;)  " Lauma hevosten kiitää laukaten ja tuuli harjoissaan soi. Vaikka saisinkin kiinni mustangin ei saada sydäntään voi..."



Nyt on kaikki jouluun liittyvät asiat taputeltu ja eilinen kului nopeasti hyvässä seurassa. Ilmeisesti olin myös ollut kuluneen vuoden aikana kiltti, koska pukki toi tullessaan varsin ihania lahjoja. Nyt on mahdollista kuvata myös ratsastaessa videoita, kunhan vain opettelee tuon kameran käyttämisen - mahtavaa!  Menen joskus päivällä liikuttamaan Barbin ja tekemään tallityöt. Toivottavasti ilmat olisi nyt hyviä niin pääsisi kunnolla kuvaamaankin hevosia ja pääsisi kentällä hyvin treenaamaan. Suunnitteilla olisi ehkä laittaa Primm ja Barbi samalle alueelle, koska ne ovat aina tulleet kuitenkin hyvin juttuun.



Toivottavasti te kaikki vietitte ihanan joulun!

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!


Vaikka lunta ei olekkaan maassa - ainakaan täällä, ei anneta sen haitata. Kovasti toivoin valkoista joulua, mutta ei se silti ole se tärkein asia tässä päivässä. Tärkeintä minulle on omien läheisten kanssa oleminen, yhteen kokoontuminen ja hetkeksi täysin rauhoittuen. Meidän perheellä on aina ollut perinteenä kokoontua läheisten sukulaisten luokse, syödä yhdessä, katsoa tv:stä Lumiukko ja on se pukkikin tullut illalla käymään. Meidän hevoset ovat saaneet jo joululahjansa, perinteiset nuolukivet ja piparit. Ensimmäistä kertaa Essi viettää joulunsa Kauhajoella ja Primm saa tyytyä Barbin seuraan. Barbi nauttii vapaasta, jonka se on todella ansainnut.

 Lumen vähäisyyden vuoksi me ei tälle vuodelle saatu otettua joulukuvia, mutta onneksi edellisen vuoden kuvat käyvät varsin hyvin. Meidän koko porukka toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua! Heittäkää ylimääräinen stressi pois, syökää hyvin ja nauttikaa.♥


Jouluntaika maaginen,
kevyt hirnahdus pienen hevosen.
Pysähdy ja hengitä syvään,
itsellesi rauha kerää.

Varsan silmissä tuikkivat tähdet,
kimaltavat lumihiutaleet oksilla puun.
Päivä, josta lapsetkin unelmoi
saapunut meille nyt on.

Nautiskele ja stressi pois heitä,
pipareiden tuoksu kotiin luo.
Herkuilla mahasi täytä,
 joulu nyt luonamme on.

Hyvää joulua!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisissä valmennuksissa

Ahaa-elämyksiä tuottaneet kahden päivän valmennukset ja onnellinen ratsastaja



Maanantaina ja eilen järjestettiin tallilla Joonas Orannan estevalmennukset, johon oltiin jälleen ilmottauduttu mukaan. Sunnuntaina olin tehnyt suhteellisen kevyen treenin, keskittyen avoihin ja muihin jumppailuihin. Alussa huomasi, että oltiin viikon aikana menty enemmän kangilla, mutta kyllä se alkoi nopeasti siitä tulemana paremmaksi ja jälleen kevyeksi edestä. Maanantaina oltiin ensimmäisessä ryhmässä ja valmennus alkoi 5 maissa. Koko valmennuksen aikana saatiin  jokainen keskittyä käden asentoon, oma käteni lähtee välillä taipumaan sisäänpäin ranteesta, jäykistyy ja tämä tuottaa tietenkin ongelmia ratsastaessa. Ripiittinä päässä muistutin itseäni (Joonas muistutti) käsistä ja käänsin niitä jopa enemmän kämmen ylöspäin, joka oli yllättävän hyvä keino.

Tultiin alkuun pienillä esteillä isoa kahdeksikkoa  ja piti vain antaa tulla, fiilistellä. Meinasin alkaa liikaa hissuttelemaan ennen estettä tai vaihtoehtoisesti laitoin turhaa painetta ennen estettä, jolloin B hyppäsi kauempaa ( toki tämä on parempi vaihtoehto). Raipan ja kannukset otin pois kesken kaiken, koska B reagoi jo valmiiksi todella nopeasti pieniinkin apuihin. Tultiin paria kaarevaa linjaa ja pian sarjaa. B oli koko valmennuksen ajan hyvin tulossa esteille ja kunhan vain sain käden pidettyä rentona ja oikeassa asennossa ei ongelmia ollut ja hypyt onnistui. Turha säätäminen - siinäpä oma paheeni. B:n laukka sai kyllä kehuja ja muutenkin, kun saa käden itsellä vain toimimaan on kasassa kuulemma valmis paketti. Käsi remppa on siis (taas) alkamassa. Ärsytti kyllä omat säädöt, pitäisi varmaan hankitreenienkin kauttaa hakea tuota reilua sujumista, kunhan se lumikin tulisi maahan. Videoon jätin valmennuksen äänet, jotta saan sitä katsellessani aina muistutettua itseäni noista käsistä. Vähän, kun kaipaa lisää motivaatiota niin video päälle!

Eilen oli vuorossa kunnon ratapäivä ja maneesi oli erilaisia esteitä täynnä. Alusta asti muistutin itseäni käsistä ja yllätyksekseni Joonaskaan ei niistä maininnut, kuin korkeintaan pari kertaa. Tultiin rataa aluksi pienissä osissa ja lopuksi kokonaan. Rata sisälti paljon erilaisia linjoja - oli tiukempia kaarevia ja sitten suoria. B tuntui jälleen todella hyvältä koko ajan, kunhan vain itse en ottanut sitä liikaa kiinni. Täydellinen flow-tila ei nyt mennyt päälle, mutta monia hyviä pätkiä riitti. Parannusta edelliseen päivään oli ja Barbiin nyt olin muutenkin jo todella tyytyväinen. Niin hienosti se aina hoitaa hommansa, kunhan satulassa istuva ei ala kontrolloimaan liikaa. Tietää ainakin mitä nyt treenataan ja otetaan tavoitteeksi seuraavalle vuodelle. ;) Harmikseni meillä ei ollut kuvaajaa toisena päivänä, mutta onneksi on sentään yksi video tarjottavaksi!


Tänään on luvassa Barbin ja minun muutto hetkeksi Alavudelle nauttimaan lomasta. Barbi menee samalle tallille Primin kanssa ja on varmaan aavistuksen kevyemmällä - sekin saa siis nauttia ansaitusta "lomastaan". En vielä tiedä, koska tullaan takaisin Kauhajoelle, viimeistään uv:n jälkeen. Aamulla kävin tekemässä Barbin kanssa kevyehkön treenin ja koko tunnin ajan keskityin omiin käsiini ja kyllä se siitä alkoi hieman korjaantumaan. Tarpeeksi kauan, kun muistaa vain muistuttaa itseään asiasta niin muuttuu se (toivottavasti) automaattikseksi.


"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota 
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa. 
Suljen silmät, kuvittelen et lennän

 Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä "

Näiden tsemppaavien sanojen jälkeen toivotan iloista joulunodotusta, huomenna se on jo täällä!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

"Sä oot oikeesti onnekas"

"Sä saat ratsastaa, sulla on oma hevonen - tai siis hevosia. Sun täytyy olla onnellinen - sä oot oikeesti onnekas."

Helposti alkaa miettimään mitä kaikkea ei omista ja mitä kaikkea tulisi saada - unohtaen samalla olla kiitollinen niistä, jotka jo omistaa. Pitäisi saada uusi laukku, joka on vähintään kuukauden tulojen hintainen ja joka lopulta jää vain roikkumaan naulaan, koska sitä ei raaski käyttää. Hevoselle olisi saatava uusi satula, koska nykyinen ei ole tarpeeksi hyvä. Kypärä tulisi myös ehdottomasti vaihtaa, koska se on saanut kolhuja ja ei ole enää niin muodissa - eihän kisoihin nyt sovi mennä vanhalla kypärällä! Kaikkea uutta olisi saatava ja näin ollaan päädytty kunnon ostamisen kierteeseen.


On täysin normaalia, että haluaa tulla paremmaksi ja haluta asioita, joita ei vielä omista. Ilman tavoitteita ei pysty kehittymään ja pienetkin tavoitteet auttavat siinä. Jos haluaa ostaa uuden auton tai puhelimen on siihen yleensä kerättävä rahaa, eli tehtävä töitä enemmän. Omalla kohdallani käy usein niin, että muutun jopa aika pihiksi, kun on töistä kerännyt kauan rahaa ja sitten ne rahat tulisi käyttää siihen kauan haluamaansa asiaan. Tulee mietittyä, onko se esine/asia kaiken sen työn arvoinen? Uutuudenviehätys kestää sen tietyn ajan ja sitten alkaakin haluamaan jotain uutta ja ostettu asia muuttuu täysin arkiseksi.

Ollessani ala-asteella muistan haaveilleeni omasta hevosesta ja kuinka se tulisi luokseni, kun vain vähän viheltäisin. Eihän se nyt ihan niin sitten mennyt, vaikka ajatus olikin hyvä. Ensimmäinen oma hevonen oli suuri asia ja se muutti elämää radikaalisti. Enää ei voitu vain lähteä lomalle tai jäädä kaverille yöksi - hevonen oli hoidettava ja siitä oli kannettava vastuu. Vaikka kuinka olisi ollut huono päivä ja olisi tehnyt mieli jäädä kotiin katsomaan telvisiota niin ei se käynyt, tallille mars mars. Sitä ei osaa edes ajatella kuinka ison muutoksen hevonen tuo tullessaan, se kasvattaa paljon. Onnekseni muutkin perheenjäsenet olivat kiinnostuneet hevosista, joten vastuu ei jäänyt vain minulle. Murkkuiässä, aikana jolloin tunteet vaihteli sekunnissa ja oltiin ah niin aikuisia, ei tallille meneminen aina olisi ollut kaikilla ensimmäisenä mielessä. Oma hevonen kuitenkin sitoi menemään tallille ja kyllä siellä tallilla aikaa vietettiinkin.


Pian ajatus toisesta hevosesta valtasi mielen - kuinka hienoa olisi päästä esimerkiksi kilpailemaan kahdella omalla hevosella samaan aikaan? Näin mielessäni itseni valmennuksissa menemässä kahdella hevosella, ensin toisella ja toisella sitten heti perään. Ei siinä haaveiden keskellä kerennyt kunnolla miettimään, kuinka paljon enemmän töitäkin se toisi mukanaan. Kovan työn jälkeen tuli tämä haave toteen. Ensimmäisenä talliin saapui siskoni oma hevonen, joka nopeasti otti paikkansa Essin sydämestä. Myöhemmin saapui kultainen hevonen Hollannista, joka olikin ensimmäinen täysin oma hevoseni.


Kun kuulee pienten tyttöjen haaveilemisia tallissa omasta hevosesta voi palata ajassa taaksepäin ja muistella omalta kohdaltaan sitä aikaa. Ei silloin osata ajatella niitä negatiivisia puolia, joita jokaisessa asiassa on. Kolikolla on kaksi puolta ja se pätee kaikkeen. Oma hevonen tuo mukanaan paljon vastuuta, sinä olet vastuussa yhdestä elämästä ja se on kuin oma lapsesi - toki halutessaan ei omaa lastaan voi laittaa myyntiin. Sinä vastaat sen elämästä, teet päätöksen sen puolesta ja määrittelet mitä se syö, kuinka paljon, mitä varusteita se tarvitse - lista voisi jatkua niin pitkään, että kukaan ei jaksaisi enää sitä lukea. Lyhyesti, vastuuta riittää ja samoin rahan menoa. Siksi olisikin hyvä, että jokainen ennen hevosen ostamista ottaisi jonkun hevosen ylläpitoon tai vuokralle. Ennen sitä voisi olla hoitohevonen, josta huolehtia. Lisättäisiin "panoksia" aste asteelta.


Elämässä on valtavasti valintoja ja joskus niitä miettiessä syvemmin alkaa ihan ahdistamaan. Jokainen päivä voi olla se päivä, kun kaikki muuttuu. Yksi ylimääräinen askel esteradalla voi olla kohtalokas, väärä sana voi tuhota ystävyyden ja itsensä ylittäminen voi antaa sinulle lottovoiton. Tiesitkö, että ihminen tekee jopa 60 000 päätöstä päivässä? Aamulla teet päätöksen nousta ylös tai vaihtoehtoisesti alkaa torkuttamaan ja nukkua pidempään. Jokainen päätös vaikuttaa jotenkin, jotkut isommin kuin toiset. En ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka elävät vain viikonlopulle. Viikonloppu kestää vain muutaman päivän ja muiden päivien tuhlaaminen sitä odottaessa on mielestäni typerää. Olen alkanut opetella löytämään jokaisesta päivästä jotain, johon olen tyytyväinen ja niitä pieniä iloja päivän aikana. Miksi ajatella negatiivisesti ja märehtiä murheissa, kun voi nauttia ja pitää hauskaa? Joinain päivinä se on hankalampaa ja on ok olla, joskus väsynyt ja surullinen - kunhan ei jää siihen tunteeseen kiinni.

Koen olevani todella onnekkaassa tilanteessa ja yritän muistuttaa tästä itseäni. On asioita, joiden toivoisin olevan toisin ja missä toivoisin olevani parempi, mutta tiedän, että pystyn muuttamaan niitä, kunhan vain teen töitä niiden eteen. Pääsin haluamaani kouluun ja pääsen pian opiskelemaan myös hevoshierontaa, joka on jo kauan kiinnostanut minua. Ilman omaa äitiäni en olisi tässä kirjoittamassa tätäkään postausta tai omistaisi näitä kahta ihanaa hevosta ja en usko, että voin koskaan kiittää tarpeeksi. Ystävät, jotka ovat olleet tsemppaamassa niinä synkkinäkin päivinä ovat kultaakin arvokkaampia. Valmentajat, sukulaiset ja muut tukijoukot..jokainen, joka on osana meidän elämää - kiitos.


Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
— Demokritos

torstai 17. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus 2015

Vuosi, joka sisälsi mukanaan mitä upeimpia hetkiä


Ehdottomasti yksi upein ja opettavaisin vuosi on pian takanapäin ja nyt olisikin aika kertailla sen tapahtumia. Tämän vuoden aikana olen kasvanut paljon henkisesti ja oppinut arvostamaan enemmän pienempiäkin asioita. Alkuvuosi meni lähinnä treenatessa Barbin kanssa ja Essin kanssa tehtiin paljon työskentelyä maastossa ja mahdollisuuksien mukaan kentällä. Päästiin ensimmäistä kertaa maastoilemaan Barbin kanssa isommalla porukalla ja laukkailtiin yhdessä jonossa metsässä - Barbi innokkaana kinoksien ylitse loikkien. Hommattiin Barbille kanget ja päästiin treenaamaan niiden kanssa Jutan ohjauksessa. Esteillä mentiin 90/100 ratoja ja omat fiilikset ei monesti niillä olleet huipussaan ja tämä oli sitä aikaa, kun mieluummin olisin mennyt koulua. Maaliskuussa mentiin A-merkin ohjelma ja Helppoa A:ta kisoissa ja päästiin ihan hyvillä fiiliksillä aina radalla posottelemaan.

Liikutin säännöllisesti Ollin kolmea hevosta kesään asti omien lisäksi sekä tein paljon tallitöitä ja aika kului lähinnä vain tallilla. Ajauduin vähän siihen kierteeseen, että oli pakko vain suorittaa ja lepo jäi vähäiseksi. Heräsin 5 maissa, lähdin tekemään aamutallia joko Ollille tai Töysään (saatoin myös tehdä molemmilla talleilla samana päivänä paljon hommia), siihen lisäksi oma treeni ja hevosten liikutukset. En opiskellut mitään, joten siinä mielessä aikaa olikin enemmän ja taisin kompensoida juuri työmäärällä sitä, että en ollut koulussa. Tässä yksi esimerkki postaus, jossa kerron miltä mun päivä näytti. Olihan se aikamoista suorittamista, josta osa saattoi minulle mainitakkin. Nautin kuitenkin treenaamisesta ja tekemisestä, kuten nytkin. Välillä olisi vain saanut vähän hengähtää paremmin ja oma keho siitä välillä mainitsikin - reilun viikon lämpö ja silti samalla tavalla treenaaminen ei ole oikein hyvä yhdistelmä.

Maaliskuulla oli meidän ensimmäiset 2-tason koulukisat Lapualla, jotka oli myös vasta B:n toiset aluekoulukisat ikinä. Kisathan ei menneet täysin putkeen B:n säikähtäessä radan lopussa jotain ja teki muutamat vaihdot sitten laukassa. Huhtikuulla oli seuraavat 2-tason koulukisat Jyväskylässä ja voitettiin molemmat luokat. Hymy oli korvissa ja olin niin ylpeä Barbista, se oli niin fiksusti. Treenit jatkui ja mentiin paljon enemmän koulua kuin esteitä, joihin oma into oli silloin vähän laantunut. Hevonen kyllä toimi, kuten aina ja se suoritti kaiken mitä eteen tulikaan. Kyse oli omasta päästä - en tuntenut oloani hyväksi esteitä mennessä. Otin Barbia turhan paljon kiinni ja olihan se aikamoista hissuttelua koko meneminen.


Toukokuussa Barbi pääsi hierottavaksi, treenit kulki ja laidunkausi alkoi. Primm ja Essi viihtyivät laukkaillen laitumella ja päästiin Essin kanssa treenaamaan kentällä hyvin. Päästiin Barbin kanssa myös viimein ensimmäistä kertaa hyppäämään maastoesteitä! Muistan sen päivän hyvin ja Barbihan toimi maastossa, kuin unelma. Esteillä nyt ei ollut mitään ongelmia, veteen ei sitä viitsitty ensimmäisellä kerralla edes pakottaa - postaus tuosta päivästä.  Kuun loipussa Barbi muutti Töysään samalle tallille muiden hevosten kanssa ja se pääsi kunnolla laiduntamaan. Sain myös kuulla pääsystäni Tanskaan ja siitä alkoikin nopea asioiden järjestäminen.


Kesäkuun 4 päivä kuskasi äiti minut aamuyöllä lentoasemalle, josta lähdin yksin kohti Tanskaa. Muistan kuinka kyyneleet meinasivat alkaa valua silmistä, kun marssin kohti tuntematonta - pelotti, jännitti ja samalla olin niin innoissani. Lentokoneella olin monesti mennyt aiemmin, mutta en yksin. Lentoon kului pari tuntia ja olin saapunut Tanskaan. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja pyörin lentoasemalla, sydän tuntui hakkaavan ulos rinnasta. Siitä alkoikin suuri seikkailu löytää oikeat junat ja sai alkaa puhua kunnolla englantia (tai ruotsia). Niinhän siinä kävi, että yksi konduktööri ei osannut englantia ja sen johdosta en yhteen junaan kerennyt/päässyt. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja pääsin Søllestedin juna-asemalle, josta yksi tallitytöistä minut haki.

Työt alkoi tallilla ja alkuun moni tallilta ei juuri uskaltanut kunnolla tulla puhumaan, koska he olivat epävarmoja omasta kielitaidostaan ( ja tämän tiedän, koska myöhemmin kysyin asiasta :D). Tallityttöjen äitien ja vanhempien tyttöjen kanssa puhuin melkein eniten, mutta pian muidenkin kanssa alkoi juttua tulemaan. Jo ensimmäisenä päivänä putsaillessani varusteita auringossa onnistuin käräyttämään ihoni. Omana synttäripäivänäni (6.6.) pääsin Roskilde Dyrskue nimiseen suureen tapahtumaan, joka oli mullistava kokemus. Niin monia hienoja hevosia, paljon tavaroita ja se ihmisten määrä..vautsi. *Postaus tapahtumasta*  Viikko omasta saapumisestani ja Barbi saapui tallille. Se, kun näki tuon pienen ja väsyneen otuksen astuvan ulos suuresta hevosautosta - tulihan siinäkin muutamat kyyneleet tiputettua, koska ikävä oli ollut kova ja olin jännittänyt kuinka matka sujuisi.



Joka päivä työt alkoi 6 aikoihin ja siinä ohella treenasin Barbin kanssa. Kelit oli upeita, aurinko paistoi ja lämpöä oli yleensä reilu 20 astetta tai enemmän. Tutuistuin jatkuvasti mitä ihanempiin ihmisiin ja oma kielitaito sai ison parannuksen siinä lisäksi. Tinan valmennuksissa tuli opittua paljon uusia asioita ja oma mukautuminen jo käynnissä hevosen liikkeisiin tuli varsin tutuksi. Valmennuksissa oli aina vain yksi ratsukko ja korvassa oli korvanappi, joten voitte jo arvata, kuinka paljon niistä tunneista sai irti. Maneesissa ja kentillä tilaa riitti mennä ja ihastelin niitä päivittäin. Yksi päivä jäi todella hyvin mieleen - ulkona +35 astetta ja hiki tuli jo pelkästä käden liikuttamisesta. *Postaus Tanskan tallista*



Jokainen päivä oli erilainen ja pääsin muunmuassa monesti perheen mukana seilaamaan merelle, ajamaan keskustassa yksin ja ajamaan myös veneellä. Ratsastin yleensä 5-6 hevosta Barbin lisäksi ja tein tallityöt, joten päivät kului nopeasti, *Postaus tyypillisestä päivästä*. Heinäkuun aikana Barbi näytti yhtenä aamuna ihan mukiloidulta kiitos hevospaarmojen. Sen silmä oli ihan tuvoksissa, kaulassa ja muualla järkyttävän kokoisia patteja - arvatkaa vaan säikähdinkö. Onneksi ne nopeasti menivät pois ja mitään muita ongelmia ei ilmennyt. Päästiin myös Barbin kanssa ensimmäisiin kisoihin, jotka meni yli odotusten - voitettiin toinen luokka ja toisessa tultiin toisiksi, *postaus kisoista*. Pääsin kuukauden aikana mukaan erilaisiin juhliin ja näkemään upeita hevosesityksiä. Vietettiin talliporukan kanssa paljon aikaa yhdessä ja yksi ilta vietettiinkin paistaen vaahtokarkkeja ja pelaten mölkkyä.


Heinäkuun lopussa lähdettiin yhdessä Emilyn kanssa läheiseen safaripuistoon nimeltä Knuthenborg Safaripark ja se päivä oli ehdottomasti yksi lemppareistani. Tiikereitä, kirahveja, sarvikuonoja, kameleita...kaikki vapaana ja parin metrin päässä itsestä, *postaus tuosta päivästä*.  Elokuun alussa oltiin menossa Barbin kanssa kisoihin, mutta meidän radat valittevasti joudutiin perumaan, koska B oli aavistuksen ep ravissa. Edellisenä päivänä se oli tullut yhden välilangan läpi, luultavasti hevospaarman tai ampiaisen takia ja oli varmaan kolauttanut jalkaansa. Ampiaiset olivat Tanskassa hyvin agressiivisia ja olivat jatkuvasti jahtaamassa hevosia..Barbi taas on muutenkin herkkä kaikelle ja saattaa pienestäkin väärin astumisesta olla hetken erilainen. Loppu päivät menikin muilla hevosilla treenaten ja Barbin kanssa otettiin varovasti. Täysin ep. se ei ollut missään vaiheessa, mutta vähän erilaisemman oloinen. Toki harmitti, että ei päästy noita kisoja menemään, koska oltiin paljon sitä varten treenattu.


Elokuun 7 päivä oli aika palata Suomeen ja hyvästellä rakkaat ihmiset. Lähdettiin Barbin kanssa samalla kyydillä ja pääsin tutustumaan läheisesti hevosten kuljettamiseen eri maihin. Hevosauto oli suuri ja koko auto oli täynnä hevosia. Matkan aikana olin mm. pitämässä kaunista tinkkeriä Tanskan tienlaidassa kello 5 aamuyöllä..olihan tuokin aikamoinen kokemus. :D Suomeen päästyä oli omat vanhemmat vastassa ja olihan ikävä ollut Suomeenkin kova. Pieni kulttuurishokki tuli koettua jo laivassa, kun kuunteli suomalaisten miesten puhetta. Siinä kohtaa teki mieli tehdä uukkari ja lähteä kohti Tanskaa. Kotona nähdessäni Essin pitkästä aikaa oli hymy korvissa. Barbi meni heti laitumella piehtaroimaan ja vaikutti myös onnelliselta - me oltiin taas kotona.


Ikävä näitä ihanuuksia .<3


Elokuussa muutin omilleni Kauhajoelle Barbin kanssa ja aloitin uudessa koulussa opiskelemaan urheiluhierojaksi ja PT:ksi. Uusi talli, uusi koulu, uusi koti - paljon oli jännitettävää. Koulussa tutustuin nopeasti ihaniin ihmisiin ja samoin tallilla. Meidät otettiin hyvin vastaan Barbin kanssa ja alettiin kulkea säännöllisesti Jonnan valmennuksissa. Viikonloppuisin suuntasin aina Alavudelle treenaamaan Essin kanssa ja viikolla Oona liikutti sitä samalla tavalla, kuin Tanskassa ollessani.


Lokakuussa startattiin ensimmäiset 2-tason koukisat Barbin kanssa Tanskan reissun jälkeen ja eihän ne täysin putkeen mennyt, mutta ei mitenkään huonostikkaan. Olin LPR:n seurakisojen koulutuomarina kerran ja tallilla liikutin aina Barbin lisäksi välillä Iiristä. Toiset 2-tason koulukisat eivät myöskään menneet parhaiten, kun Barbi veti radalla herneet nenäänsä. Näin jälkeenpäin katsoen oli syynä luultavimmin satula, jonka huomattiin painavan toiselta puolelta lapaa ja aiheuttaen näin Barbille tuntemuksia. Lokakuun lopussa muutti Essikin Kauhajoelle S:lle ylläpitoon!


Marraskuussa oma into esteille oli kasvanut järisyttävällä määrällä ja sitä tunnetta olin jo "hetken" kaivannut. Barbin hieronnassa kävi selvemmin ilmi satulan epäsopivuus ja se lähtikin heti pois käytöstä. Alettiin menemään vain estesatulalla ja Barbin kiukkukohtaukset katosi ja se alkoi suoristumaan. Treenit kulki ja koulussa kaikki sujui. Pidin S:lle ja Essille valmennuksia aina, kun kerkesin ja oli ihanaa, että Essi pääsi jälleen kunnon treeniin. Mentiin Joonaksen estevalmennuksiin ja esteillä olo oli levollinen ja varma. Kuun lopussa oli tallilla koulu- ja estekisat, joissa menin Iirikselläkin kouluohjelman. Barbin kanssa koulukisat ei menneet putkeen, mutta esteillä kaikki sitten sujuikin. Puhtaat 90cm ja 100cm radat, metrissä 1 sija.


Joulukuu on mennyt kouluhommia tehden, Barbin kanssa treenaten ja tallilla pyörien. Ollaan päästy Barbin kanssa hyppäämään esteitä ja menemään koulutreeneissä vaativampia asioita. Oma kiinnostus koulua sekä esteitä kohtaan on jatkanut kasvamistaan ja motivaatio treenaamista kohtaan on ollut suuri. Nyt joululoman alkaessa ollaan Kauhajoella ainakin aattoon asti ja sitten mahdollisesti B lähtee Alavudelle Primin seuraksi. Tällöin luvassa on aavistuksen kevyempää treeniä, ellei sitten lähdetä aina kuskaamaan maneesille erikseen. Olisi ihanaa päästä tekemään kunnon hankitreenejäkin, joten lunta saisi tulla kunnolla lisää!

Tavoitteita seuraavalle vuodelle on alettu miettimään ja jänniä asioita on taas tapahtumassa. Pääsen viimein aloittamaan myös hevoshierontakoulutuksessa, jota odotan innolla.:) Uusi vuosi ja uudet kujeet!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Primm kameran edessä


Heippa ja hyvää maanantaita!


Meidän edellinen viikko kului nopeasti ja se oli Barbillekkin kevyempi rokotuksen takia. Tiistaina sain tehtyä hyvän koulutreenin ja samalla valmennettua S ja Essiä. Tuli siinä taas todettua, että siinäkin on yksi iso asia, jota nautin tehdä - valmentaminen. On hienoa huomata, että pystyy auttamaan toista ja saada aikaan "ahaa-elämyksiä" sekä oppia siinä ohella itsekkin jotain. Kävin myös Essin selässä ja työskentelin hetken sen kanssa. Tein pieniä väistöjä, laukassa työskentelyä ja siirtymisiä. Olihan sen selkään tullut kaivattuakin ja siinä sai fiilistellä samalla. Illalla molemmat hevoset rokotettiin, joten keskiviikko oli niillä vapaa. Barbi reagoi rokotukseen ja kaulassa oli pari päivää paukura, joka oli kosketusarka. Alunperin olin suunnitellut ratsastaa torstaina ja perjantaina, mutta meninkin vain maneesiin hetkeksi pyörimään sen kanssa. B ei ollut oma itsensä ja en halunnut sitä rasittaa. 

Lauantaina ratsastin Barbilla ja se oli jälleen oma itsensä, eikä kaulassa ollut näkyvillä mitään. Tein pitkän alkuverkan ja jumppailin sen kanssa paljon. Päästeltiin menemään kevyesti avoja ja sulkuja, sekä lopussa enemmän vastalaukkoja ympyröillä ja muutamia vaihtoja. B tuntui yllättävänkin hyvältä ja se reagoi hyvin apuihin. Treenin jälkeen B pääsikin viettämään aikaansa Essin luokse pihalle ja lähdin itse Alavudelle. Viikon aikana olin saanut putsattua molempien hevosten tarhat perusteellisesti, joten lauantaina ei tarvinut siitä murehtia. Sunnuntaina oli LPR:n pikkujoulut ja oli ihanaa nähdä kaikkia kavereita, joita ei ollut taas hetkeen kerennyt tapaamaan. Niin paljon ihania ihmisiä.♥


Sunnuntaina olin tekemässä aamulla tallia ja siinä samassa otin pitkästä aikaa Primistä kuvia. Keli oli aika otollinen ja yön aikana oli satanut sopivasti lunta maahan. Primm päättikin järjestää oman shown ja teki muutamat (kymmenet) pukit, loikat ja piruetit. Tilaa oli riehua ja pitihän sen käyttää tilaisuus hyväksi, kun kamerakin oli kerrankin ikuistamassa nämä liikkeet! Tuli siinä samalla taas katsottua sen liikettä ja mietittyä miltä se näyttäisikään kouluradoilla tai esteillä..mutta, ehkä on turha sellaista edes haaveilla. Primm nauttii elämästään tuollaisenaan ja ei sen päätä ole ehkä kisaradoille tehty. Liikettä ja loikkaa voisi löytyä, mutta muu onkin sitten toinen juttu. Se on meidän pieni sirkushevonen ja sellaisena se varmaan aina pysyy. Illalla ajoin takaisin Kauhajoelle ja suuntasin heti tallille. Liikutin B:n kevyesti ja järjestelin meidän tavaroita parempaan järjestykseen.

Tänään tein Barbin kanssa sujuvan koulutreenin - taivuttelua, väistöjä, vaihtoja ja vastalaukkoja. Alkuun se meinasi olla jopa hidas avuille ja sain pyytää sitä napakammin reagoimaan. Hyvän alkuverkan jälkeen oli mukava aloittaa työskentely ja avoissa se alkoi tuntua varsin hyvältä. Lopuksi treenasin pieniä laukkapiruetin alkuja ja väliin sarjavaihtoja. Barbi meinasi alkaa kokoamaan väliin itseään liikaakin ja jäädä turhaan paikoilleen. Vaihdoissa se ei yhtään heittelehtinyt ja pysyi suorana. Hyvän sarjan jälkeen oli hyvä lopettaa ja B vaikutti olevan itseensä tyytyväinen. Essi jo malttamattomana odotti Barbia tarhassaan ja hirnui välittömästi B:n nähdessään. En olisi tätäkään uskonut, että niistä tulee noin läheiset. Barbi taitaa olla Essille pieni Primin korvike, mutta tärkeintä on, että ne viihtyvät toistensa vieressä.


Viikonloppuna on vuorossa täällä olevat pikkujoulut, jossa ollaan Barbinkin kanssa esiintymässä. Myös S on Essillä mukana ja saa nähdä, kuinka E tulee reagoimaan yleisöön, kun kyseessä ei olekkaan kisat. :D Seuraavalla viikolla onkin jo Joonaksen valmennukset ja siitä parin päivän päästä joulu. Vielä on vähän auki, koska ja kuinka pitkäksi aikaa mennään B:n kanssa Alavudelle. Silloin ei mitään rankkoja treenejä päästäisi ainakaan tekemään, ellei kuskattaisi Barbia aina maneesille. Ennen joulua ei kuitenkaan olla lähdössä minnekkään, vaan nautistekellaan elämästä täällä Kauhajoella.


Tsempit päälle ja tarmokasta viikkoa!