sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Estevalmennuksessa

Hymy korvissa, fiilikset huipussaan. 
Homma alkaa edetä!



Vautsi. Viikonlopun valmennukset ylitti odotukset ja en olisi edes voinut haaveilla tästä olosta, mikä nyt on. Joonas Oranta tosiaan saapui tallille ja monta ratsukkoa oli ilmottautunut mukaan. Perjantaina tunnit alkoivat jo 5 aikoihin, jolloin S meni Essillä. Kuolaimena Essillä oli gägit, joka ei ole sille kyllä mikään paras vaihtoehto varsinkaan yhdellä ohjalla, joka tunnillakin todettiin. Joonas sai annettua paljon hyviä neuvoja S:lle ja tuntui ymmärtävän Essiä. Johtuneeko siitä, että Joonas myös yhdessä vaiheessa meni Essin selkään ja hyppäsi muutamat esteet. Kyllä näytti heppa pienemmältä, mutta oli se hieno! Essi saikin kehuja osakseen ja Joonas sanoikin, että ei sitä imua esteelle pidä pois yrittää kitkeä - se on vain hyvä asia. Kunhan kontrolli saadaan paremmaksi ja sopiva kuolain löytyisi.

Perjantaina oma valmennukseni alkoi 9 jälkeen ja kerkesin katsomaan melkein kaikkien valmennukset ennen sitä. Alkuverkkojen jälkeen tultiin keskiympyrällä paria puomia ja sain siinä keskittyä siihen, että en juuri tehnyt mitään ( kuulostaapa tutulta) ja B meni ihan sujuvasti, Siitä sitten alettiin tulemaan muutaman kerran yhtä pystyä, pian perään okseria ja rata alkoi kasvaan asteittain. Heti tunnin alussa jo kerroin vähän meidän taustoista ja B sai tunnin aikana kehujakin osakseen. Välillä meinasin alkaa hyssyttämään ja tekemään liikaa, mutta siitä se alkoi tasapainottua, kun hyppyjä tuli. Tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä ja kääntämistä riitti. Meillä nuo pienemmät tiet vaan tuntuivat menevän paljon helpommin ja pitkällä etäisyydellä toiselle esteelle saatoin alkaa liikaa tekemään. Lopuksi sainkin vain tulla pysty-pysty linjaa - vain keskittyen omaan hengitykseeni. Toki B meinasi vähän kiihtyä, mutta meno parani. Jo ensimmäisen tunnin päätyttyä tuntui, että oltiin saatu niin paljon vinkkejä ja korjattua asioita, että en oikein voinut ajatella tästä vielä menon parantuvan lisää.


Lauantaina,
vajaiden 5 tunnin unien jälkeen suuntasin takaisin tallille katsomaan muiden valmennuksia ennen omaani. S meni Essillä heti ensimmäisellä tunnilla ja kokeiltiin nyt erilaista fullcheekkiä. Sillä Essi meinasi S:lle käydä liian vahvaksi ja vaihdettiin kesken tunnin belhamiin. Olihan se nyt edellistä kuolainta parempi, mutta siitä Essi meinasi vetää herneet nenään. Seuraavaksi sitten kokeiluun Kimblewick suoralla/ kolmipalana.. On tämä kuolainten kanssa säätäminen mukavaa.<3

Oma valmennukseni alkoi 10 ja Barbi tuntui jälleen todella hyvältä jo verkatessa. Se oli tasapainossa, suora ja hyvin avuilla. Tultiin esteitä jälleen aste asteelta, aina lisäten jotain ja välillä teitä muuttaen. Rytmi löytyi ja meno tuntui helpolta - hymyilytti.  Tunnin alusta alkaen keskityin siihen mistä eilen oli jo puhetta, omaan hengitykseeni. "Sisään...ja ulos...". Se toimi ja samalla pysyessäni itse rentona, en säätänytkään - ei tullut ylimääräisiä askelia ja turhia pohjaan tulemisia. Kiemurat, sarja, suhteutetut..ei ongelmia, ei jännittänyt. Yllätin itse itseni, kuinka aloin nähdä hyvin etäisyyksiä ja tuntui, että en esteiltä olisi edes taukoa pitänyt. Se flow mikä rataa mennessä tuli..se on ollut jo varmaan vuoden kateissa ja nyt se vain ilmestyi. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että "nyt ei tule mitään". Viimeisen radan jälkeen olin vain niin onnellinen ja hymy oli korvissa. 

Tulevana viikonloppuna on tallilla seurakisat, jossa tarkoituksena olisi mennä niin koulua, kuin esteitäkin. Vielä on vähän auki mitä aion mennä, mutta eiköhän se toivottavasti selkeydy ennen tiistaita. Kokeilin tällä kertaa jättää molempiin videoihin äänet - toiseen en laittanut edes musiikkia. Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä hyvä viikonloppu, kuin meillä! Barbi on tähti ja nyt se sai taas loistaa kirkkaammin. 

“Champions keep playing until they get it right.”
- Billie Jean King

2 kommenttia: