lauantai 28. marraskuuta 2015

Kumpi on pahempi paha?

Jännittynyt vs. ylirento hevonen?


Heippa ja ihanaa lauantaita!

Viikot vain vilisee silmissä ja tuntuu, että viikossa olisikin vain 3 päivää. Aina on perjantai, keskiviikko tai sunnuntai - koulu on tehnyt tehtävänsä. Tämä viikko on pitänyt sisällään anatomiaa, hierontaa ja treenaamista. Tiistaina olin Jonnan valmennuksessa Iiriksellä ja haettiin rentoutta. Iiris on varsin mukava ratsastaa silloin, kun se oikeasti keskittyy. Välillä se meinaa alkaa jännittämään, mutta se kuuntelee silti todella hyvin, eikä sinkoile. Barbilla tein alkuviikosta suhteellisen kevyttä treeniä estesatulan kanssa. Keskiviikkona laitettiin Jonnan kanssa siihen pientä "täytettä" kohtaan, josta se meinasi jäädä huonosti-> painamaan lapaa. Alkuun se tuntuikin ihan hyvältä ja tuntui erilaiselta istua siinä satulassa, kun oli tottunut vas. puolen olevan aavistuksen alempana. Kuitenkin satulahuopa onnistui valumaan vähän taakse ratsastaessa, jolloin täytteetkin siirtyi. Tämän johdosta alkoi satula tuntumaan B:sta huonolta ja se muuttui heti huonommaksi ja jännittyi.

Keskiviikkona en sitten halunnut/uskaltanut laittaa B:lle koulusatulaa, koska en halunnut tuottaa vahingossakaan sille epämukavaa oloa. B tuntui hyvältä ja sain työskenneltyä sen kanssa paljon paremmin. Torstaina tallille saapuessani sain huomata B:n vasemman etukengän vääntyneen ihan kunnolla ja onneksi Tommi pääsi meidät pelastamaan. Uusi kenkä jalkaan ja menoksi! Tai niin kuvittelin, mutta tajusin sitten, että ei ehditä ennen valmennuksia maneesiin. Tämä ei kuitenkaan ollut kaatamassa meidän elämää, sillä pääsin hyvin 8 maissa takaisin tallille ja saatiin treenit käyntiin. Menin kangilla ja tein paljon pieniä avoja sekä töitä ympyröillä.

Perjantaina mentiin ensimmäistä kertaa Anu Hännisen kouluvalmennukseen. Tein alkuun hyvän alkuverkan ja pyrin saamaan Barbia liikkumaan lennokkaammin. Valmennuksessa käytiin läpi ihan perusasioita. Sain ratsastaa Barbia vielä paremmin nousemaan edestä, pysyen silti rentona ja takajalat astuisivat enemmän alle. Tehtiin paljon töitä ympyrällä ja haettiin hyvää tahtia. Laukassa tehtiin samoja asioita ja tultiin myös loppuun vastalaukassa päätyjä. Niissä sain keskittyä siihen, että Barbi ei alkanut kiirehtimään ja askeleet täten pienentymään. Isoja askeleita, suoruutta ja rentoutta. Lopussa Barbi tuntui paljon paremmalta ja se liikkui reilummin, mutta ei silti kiirehtien. Ei pidä siis tyytyä siihen, että Barbi menee "kivasti" vaan pitää vaatia vielä lisää. Kunhan takapäätä saadaan enemmän alle alkaa etupää ja etujalat nousemaan lisää.



Tänään oli tallilla seurakoulukisat, johon menin Barbilla sekä Iiriksellä. Perjantaina Iiris tuntui todella hyvältä, se oli rento ja liikkui silti hyvin eteenpäin. Menin B:lla ensimmäistä kertaa Helpon A:n, joka oli A-kenttäkilpailuohjelma. Ohjelmaa aloin opetella vasta keskiviikkona(?) ja en meinannut ollenkaan päästä ohjelman sisälle. Startattiin kolmantena ja jo verkassa B tuntui erilaiselta. Se ei meinannut keskittyä kunnolla ja reagoi hitaasti joihinkin apuihin. Rata oli totaalinen mokaus ja voin kertoa, että meillä ei ole koskaan niin huonosti mennyt. A: unohdin yhden voltin ja parin siirtymisen täydellisen kohdan. B: Barbi oli virittinyt, kuin kuminauha ja teki pari rikkoa ja säikähti mm. omaa pieruaan - kyllä, luit oikein. Aluksi oli kauhean pettynyt ja epäonnistunut olo. Sitten alkoi jo ihan naurattaa koko kauhujen koulurata. Onni oli, että kyse oli vain pienistä kisoista! Tulos 55,652%..ai kauhea.

Iiriksellä starttasin Helpon C:n (rata A), joka olikin Iiriksen aivan ensimmäinen koulurata ja yleensäkkin kilpailut. Odotin sen olevan täysin jännittynyt, tekevän vähän lähtöjä ja pelkäävän kulmia ja uusia kouluaitoja. Pyh pah. Verkassa näytin sille paikat ja alkuun sitä uudet asiat jännittivät, mutta nopeasti se kaikkeen tottui. Radalla Iiris olikin _hyvin_rento ja se ei meinannut liikkua kunnolla eteenpäin. Jouduin ihan kunnolla sitä ratsastamaan ja tuntui, että pohje ei mennyt yhtään läpi. Sellaista hissun hissun ravia, jossa ei juuri liikettä esiintynyt. Laukassa se kuitenkin heräsi ja olin tyytyväinen jo siihe, että se nosti oikeat laukat ja reagoi kunnolla apuihin. Tulos 55,87% ja 5 sija. Ei siis mitenkään huonosti tällä treenimäärällä! Tavoite oli päästä maaliin ja niinhän me päästiin. Mieluummin  näin, että hevonen on rentona, kuin jännittyneenä.

Huomenna luvassa esteitä, joita odotan innolla. Mennään tällä tietoa B:n kanssa 90 ja 100. Viime estekisoista onkin melkein vuosi varmaan aikaa. Toivotaan parasta, mutta ei pelätä pahinta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti