lauantai 28. marraskuuta 2015

Kumpi on pahempi paha?

Jännittynyt vs. ylirento hevonen?


Heippa ja ihanaa lauantaita!

Viikot vain vilisee silmissä ja tuntuu, että viikossa olisikin vain 3 päivää. Aina on perjantai, keskiviikko tai sunnuntai - koulu on tehnyt tehtävänsä. Tämä viikko on pitänyt sisällään anatomiaa, hierontaa ja treenaamista. Tiistaina olin Jonnan valmennuksessa Iiriksellä ja haettiin rentoutta. Iiris on varsin mukava ratsastaa silloin, kun se oikeasti keskittyy. Välillä se meinaa alkaa jännittämään, mutta se kuuntelee silti todella hyvin, eikä sinkoile. Barbilla tein alkuviikosta suhteellisen kevyttä treeniä estesatulan kanssa. Keskiviikkona laitettiin Jonnan kanssa siihen pientä "täytettä" kohtaan, josta se meinasi jäädä huonosti-> painamaan lapaa. Alkuun se tuntuikin ihan hyvältä ja tuntui erilaiselta istua siinä satulassa, kun oli tottunut vas. puolen olevan aavistuksen alempana. Kuitenkin satulahuopa onnistui valumaan vähän taakse ratsastaessa, jolloin täytteetkin siirtyi. Tämän johdosta alkoi satula tuntumaan B:sta huonolta ja se muuttui heti huonommaksi ja jännittyi.

Keskiviikkona en sitten halunnut/uskaltanut laittaa B:lle koulusatulaa, koska en halunnut tuottaa vahingossakaan sille epämukavaa oloa. B tuntui hyvältä ja sain työskenneltyä sen kanssa paljon paremmin. Torstaina tallille saapuessani sain huomata B:n vasemman etukengän vääntyneen ihan kunnolla ja onneksi Tommi pääsi meidät pelastamaan. Uusi kenkä jalkaan ja menoksi! Tai niin kuvittelin, mutta tajusin sitten, että ei ehditä ennen valmennuksia maneesiin. Tämä ei kuitenkaan ollut kaatamassa meidän elämää, sillä pääsin hyvin 8 maissa takaisin tallille ja saatiin treenit käyntiin. Menin kangilla ja tein paljon pieniä avoja sekä töitä ympyröillä.

Perjantaina mentiin ensimmäistä kertaa Anu Hännisen kouluvalmennukseen. Tein alkuun hyvän alkuverkan ja pyrin saamaan Barbia liikkumaan lennokkaammin. Valmennuksessa käytiin läpi ihan perusasioita. Sain ratsastaa Barbia vielä paremmin nousemaan edestä, pysyen silti rentona ja takajalat astuisivat enemmän alle. Tehtiin paljon töitä ympyrällä ja haettiin hyvää tahtia. Laukassa tehtiin samoja asioita ja tultiin myös loppuun vastalaukassa päätyjä. Niissä sain keskittyä siihen, että Barbi ei alkanut kiirehtimään ja askeleet täten pienentymään. Isoja askeleita, suoruutta ja rentoutta. Lopussa Barbi tuntui paljon paremmalta ja se liikkui reilummin, mutta ei silti kiirehtien. Ei pidä siis tyytyä siihen, että Barbi menee "kivasti" vaan pitää vaatia vielä lisää. Kunhan takapäätä saadaan enemmän alle alkaa etupää ja etujalat nousemaan lisää.



Tänään oli tallilla seurakoulukisat, johon menin Barbilla sekä Iiriksellä. Perjantaina Iiris tuntui todella hyvältä, se oli rento ja liikkui silti hyvin eteenpäin. Menin B:lla ensimmäistä kertaa Helpon A:n, joka oli A-kenttäkilpailuohjelma. Ohjelmaa aloin opetella vasta keskiviikkona(?) ja en meinannut ollenkaan päästä ohjelman sisälle. Startattiin kolmantena ja jo verkassa B tuntui erilaiselta. Se ei meinannut keskittyä kunnolla ja reagoi hitaasti joihinkin apuihin. Rata oli totaalinen mokaus ja voin kertoa, että meillä ei ole koskaan niin huonosti mennyt. A: unohdin yhden voltin ja parin siirtymisen täydellisen kohdan. B: Barbi oli virittinyt, kuin kuminauha ja teki pari rikkoa ja säikähti mm. omaa pieruaan - kyllä, luit oikein. Aluksi oli kauhean pettynyt ja epäonnistunut olo. Sitten alkoi jo ihan naurattaa koko kauhujen koulurata. Onni oli, että kyse oli vain pienistä kisoista! Tulos 55,652%..ai kauhea.

Iiriksellä starttasin Helpon C:n (rata A), joka olikin Iiriksen aivan ensimmäinen koulurata ja yleensäkkin kilpailut. Odotin sen olevan täysin jännittynyt, tekevän vähän lähtöjä ja pelkäävän kulmia ja uusia kouluaitoja. Pyh pah. Verkassa näytin sille paikat ja alkuun sitä uudet asiat jännittivät, mutta nopeasti se kaikkeen tottui. Radalla Iiris olikin _hyvin_rento ja se ei meinannut liikkua kunnolla eteenpäin. Jouduin ihan kunnolla sitä ratsastamaan ja tuntui, että pohje ei mennyt yhtään läpi. Sellaista hissun hissun ravia, jossa ei juuri liikettä esiintynyt. Laukassa se kuitenkin heräsi ja olin tyytyväinen jo siihe, että se nosti oikeat laukat ja reagoi kunnolla apuihin. Tulos 55,87% ja 5 sija. Ei siis mitenkään huonosti tällä treenimäärällä! Tavoite oli päästä maaliin ja niinhän me päästiin. Mieluummin  näin, että hevonen on rentona, kuin jännittyneenä.

Huomenna luvassa esteitä, joita odotan innolla. Mennään tällä tietoa B:n kanssa 90 ja 100. Viime estekisoista onkin melkein vuosi varmaan aikaa. Toivotaan parasta, mutta ei pelätä pahinta! 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Estevalmennuksessa

Hymy korvissa, fiilikset huipussaan. 
Homma alkaa edetä!



Vautsi. Viikonlopun valmennukset ylitti odotukset ja en olisi edes voinut haaveilla tästä olosta, mikä nyt on. Joonas Oranta tosiaan saapui tallille ja monta ratsukkoa oli ilmottautunut mukaan. Perjantaina tunnit alkoivat jo 5 aikoihin, jolloin S meni Essillä. Kuolaimena Essillä oli gägit, joka ei ole sille kyllä mikään paras vaihtoehto varsinkaan yhdellä ohjalla, joka tunnillakin todettiin. Joonas sai annettua paljon hyviä neuvoja S:lle ja tuntui ymmärtävän Essiä. Johtuneeko siitä, että Joonas myös yhdessä vaiheessa meni Essin selkään ja hyppäsi muutamat esteet. Kyllä näytti heppa pienemmältä, mutta oli se hieno! Essi saikin kehuja osakseen ja Joonas sanoikin, että ei sitä imua esteelle pidä pois yrittää kitkeä - se on vain hyvä asia. Kunhan kontrolli saadaan paremmaksi ja sopiva kuolain löytyisi.

Perjantaina oma valmennukseni alkoi 9 jälkeen ja kerkesin katsomaan melkein kaikkien valmennukset ennen sitä. Alkuverkkojen jälkeen tultiin keskiympyrällä paria puomia ja sain siinä keskittyä siihen, että en juuri tehnyt mitään ( kuulostaapa tutulta) ja B meni ihan sujuvasti, Siitä sitten alettiin tulemaan muutaman kerran yhtä pystyä, pian perään okseria ja rata alkoi kasvaan asteittain. Heti tunnin alussa jo kerroin vähän meidän taustoista ja B sai tunnin aikana kehujakin osakseen. Välillä meinasin alkaa hyssyttämään ja tekemään liikaa, mutta siitä se alkoi tasapainottua, kun hyppyjä tuli. Tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä ja kääntämistä riitti. Meillä nuo pienemmät tiet vaan tuntuivat menevän paljon helpommin ja pitkällä etäisyydellä toiselle esteelle saatoin alkaa liikaa tekemään. Lopuksi sainkin vain tulla pysty-pysty linjaa - vain keskittyen omaan hengitykseeni. Toki B meinasi vähän kiihtyä, mutta meno parani. Jo ensimmäisen tunnin päätyttyä tuntui, että oltiin saatu niin paljon vinkkejä ja korjattua asioita, että en oikein voinut ajatella tästä vielä menon parantuvan lisää.


Lauantaina,
vajaiden 5 tunnin unien jälkeen suuntasin takaisin tallille katsomaan muiden valmennuksia ennen omaani. S meni Essillä heti ensimmäisellä tunnilla ja kokeiltiin nyt erilaista fullcheekkiä. Sillä Essi meinasi S:lle käydä liian vahvaksi ja vaihdettiin kesken tunnin belhamiin. Olihan se nyt edellistä kuolainta parempi, mutta siitä Essi meinasi vetää herneet nenään. Seuraavaksi sitten kokeiluun Kimblewick suoralla/ kolmipalana.. On tämä kuolainten kanssa säätäminen mukavaa.<3

Oma valmennukseni alkoi 10 ja Barbi tuntui jälleen todella hyvältä jo verkatessa. Se oli tasapainossa, suora ja hyvin avuilla. Tultiin esteitä jälleen aste asteelta, aina lisäten jotain ja välillä teitä muuttaen. Rytmi löytyi ja meno tuntui helpolta - hymyilytti.  Tunnin alusta alkaen keskityin siihen mistä eilen oli jo puhetta, omaan hengitykseeni. "Sisään...ja ulos...". Se toimi ja samalla pysyessäni itse rentona, en säätänytkään - ei tullut ylimääräisiä askelia ja turhia pohjaan tulemisia. Kiemurat, sarja, suhteutetut..ei ongelmia, ei jännittänyt. Yllätin itse itseni, kuinka aloin nähdä hyvin etäisyyksiä ja tuntui, että en esteiltä olisi edes taukoa pitänyt. Se flow mikä rataa mennessä tuli..se on ollut jo varmaan vuoden kateissa ja nyt se vain ilmestyi. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että "nyt ei tule mitään". Viimeisen radan jälkeen olin vain niin onnellinen ja hymy oli korvissa. 

Tulevana viikonloppuna on tallilla seurakisat, jossa tarkoituksena olisi mennä niin koulua, kuin esteitäkin. Vielä on vähän auki mitä aion mennä, mutta eiköhän se toivottavasti selkeydy ennen tiistaita. Kokeilin tällä kertaa jättää molempiin videoihin äänet - toiseen en laittanut edes musiikkia. Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä hyvä viikonloppu, kuin meillä! Barbi on tähti ja nyt se sai taas loistaa kirkkaammin. 

“Champions keep playing until they get it right.”
- Billie Jean King

torstai 19. marraskuuta 2015

Hei me hypätään!

Estetreeni sunnuntaina maneesissa, jossa on valmiiksi rakennettu rata. 
Kenestä tämä EI kuulosta täydelliseltä tilaisuudelta?

Kiitollinen, onnellinen ja iloinen. Nuo kolme sanaa kuvailevat hyvin sunnuntai päivän treenin fiiliksiä. Jälleen tuo pienen suuri prinsessa yllätti minut - miten se voi vieläkin tehdä niin? Ehkä tästä voi jo päätellä, kuinka meidän iltainen estetreeni sujui. Mehän pompittiin ja välillä jopa mentiin aaaikamoisella tempolla. Minä, joka olen meinannut ottaa Barbia turhankin paljon kiinni annoin sen sujua. Jotain on alkanut tapahtumaan tuolla korvien välissä ja en valita. Pitää vaan varoa, että ei ihan vauhtisokeaksi rupea ;) Hypättiin vain pieniä esteitä, eikä niitä alettu nostamaan tällä kertaa korkeammaksi.

Mistä tämä suurenmoinen idea lähteä hyppäämään rataa maneesiin? Niin. Ajatushan oli mennä tekemään koulutreeni ja ottaa siinä muutamia kuvia. Maneesiin mennessäni omat silmäni vain suurenivat - valmis esterata..meitä odottamassa! Olin laittanut jopa normaalin vyön, mutta siinä sitten huikkasin äidille, joka vielä oli tallin vieressä. että toisitkos mukanasi panssarin..me nimittäin hypätään tänään!


Viime viikonloppuna oli aluevalmennukset, joita olin itsekkin melkein koko päivän lauantaina katsomassa. S oli Essillä valmennuksissa ja arvelin Essillä tuota virtaa riittävän, varsinkin ekana päivänä - niinhän sitä olikin. Puomitreeneissä Essi on aina helposti kuumunut ja siihen, kun lisätään pieni tauko niistä ja monen monet toistot. Siinä aikamoiset ainekset lisäämään kierroksia Essin päähän. Lopussa Essi alkoi kuitenkin jo kuuntelemaan paljon paremmin ja alkoi rauhoittumaan. Sunnuntaina en itse valitettavasti päässyt valmennuksia katsomaan, koska olin Akupainanta kurssilla koululla. Essi oli kuulema ollut parempi, askel askeleelta ollaan menossa eteenpäin - mikään kiire ei ole mihinkään. Valmennuksen jäljiltä maneesissa olikin hyvä esterata, jota sitten B:n kanssa päästeltiin menemään.




Sain oman aikani säätää koneen kanssa, että sain videon nettiin. Muutaman kerran meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi en sitten luovuttanut. Huomenna päästäänkin taas hyppäämään, kun kauan odotettu Joonaksen valmennus on luvassa. Meillä se on vasta 9 jälkeen illalla, mutta ei silti olla viimeinen ryhmä (onneksi), Lauantaina ollaankin jo aamusta hyppimässä! Toivottavasti saisin kuvaajankin mukaan niin saisi tännekkin laitettua sitten materiaalia.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Satula ollut kehityksen esteenä?

Barbin oudot kiukunpuuskat,
vasemman puolen erilaisuus ja muut pienet asiat.

Kaikki alkaa valjeta.

Kuten olen aiemmin kertonut oli Barbilla viikko sitten hieronta, jossa tuli paljonkin uutta tietoa. Ennen hierontaa B oli saanut muutamia kiukkukohtauksia treenien aikana. Varsinkin silloin, kun olin alkanut koota Barbia enemmän oli se saattanut osoittaa mieltään. Ajattelin tämän johtuvan lähinnä siitä, että mentiin B:n mukavuusalueen ulkopuolelle ja siitä, että silloin B joutui tekemään vielä enemmän töitä. Lisäksi kiima tuli mieleen, mutta aiemmin B ei ollut sen takia juuri kiukunnut. En  ollut sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, että kyse saattoi olla jostain muustakin. Jonnan kanssa mietittiin satulaakin, koska B on saanut niin paljon enemmän lihasta ja se on muuttunut kropaltaan. Halusin ottaa asiasta selvää ja sopivasti tallille oli tulossa hieroja. Siinä sitten ilmoitin B:n mukaan ja sovittiin päivästä.

Toivoin, että jotain löytyisi ja saataisiin sitten asia hoidettua. Toisaalta taas oli  mielessä pelko, että jotain isompaakin löytyisi. Jarmo tutki ensin B:n tarkkaan ja kyseli samalla millainen tapaus oli kyseessä. Barbi pysyi hienosti paikallaan ja alkoi rentoutua. Jarmo totesikin heti alkuun, että Barbi on luonteeltaan todella herkkä ja se reagoikin nopeasti, jos sitä painoi vähänkin kovempaa. Nivelet ja jalat oli hyvässä kunnossa ja ne liikkuivat juuri oikealla tavalla, Mitään lukkoja ei ollut ja vatsalihakset oli kunnossa. Vasemmassa lavassa ja vasemmassa pakarassa oli vähän jumia. Pyysin sitten, että Jarmo katsoisi siinä samalla meidän koulusatulaa. Satula istui juuri sopivasti selkään, mutta vasemmalta puolelta se painoi juuri siitä kohtaa, mistä lapa oli jumissa. Painaessa vähänkin satulaa enemmän kiinni laittoi B korvat luimuun ja halusi lähteä pois.

Oikealta puolelta satula ei puristanut ollenkaan ja siiven alle mahtui hyvin sormet. Toisella puolella tilanne oli ihan toinen ja tarkemmin satulaa tutkiessa huomattiin vasemman puolen olevan satulassa aavistuksen paksumpi. Tämä on sitten aina ollut aiheuttamassa ärsytystä vasempaan lapaan, johon Barbi on reagoinut. Päätinkin välittömästi alkaa käyttämään estesatulaa niin kauan, kunnes saataisiin satula juuri sopivaksi.


Pyysin sitten tiistaina valmennuksen jälkeen Jonnankin katsomaan koulusatulaa ja Barbia. Valmennuksessa menin estesatulalla ja Barbilla ei ollut mielessäkään kiukutella, vaikka tehtävät olivatkin vaativia. Tehtiin paljon sulkutaivutuksia ja kokoamisia. Todettiin siinä se sama asia, että vasemmalta puolelta satula ei sopinut ollenkaan. Se painoi lihakseen ja aiheutti tuntemuksia. Se oli ylhäältä liian tiukka ja se jäi keskemmältä enemmän ylös. Lopuksi Jonna katsoi Barbia vielä takaapäin ja huomattiin B:n olevan vasemmalta puolelta "tyhjempi"=vähemmän lihaksia. Oliko satula siis painanut, jolloin lihaksella ei ole ollut tilaa kehittyä? Siinä sitten palaset alkoivat loksahdella paikalleen ja B:n vinouden syy alkoi selvitä. Kootessa oli satula painanut vielä enemmän kiinni ja Barbi kompensoi tätä taipumalla helposti oikealle.

Pieni syyllisyyden tunne tuli ja kysymyksiä tulvi päähän -  Kuinka kauan satula on tuottanut B:lle painetta?  Miksen ollut huomannut tätä aiemmin? Tärkeintä kuitenkin oli, että syy selvisi ja päästään korjaamaan asia. Jonna ehdotti kokeilemaan ensin jotain pientä toppausta vasemmalle puolelle koulusatulan huopaan, joka tukisi oikeasta kohdasta. Pyysinkin heti äitiä tuomaan Alavudelta mukanaan meidän pintelipatjoja ja muita värkkejä, joita voisi kokeilla.


Nyt ollaan viikko menty estesatulalla ja yhtäkään kiukkukohtausta ei ole tullut ja reenit on sujuneet hyvin. Tänäänkin valmennuksessa Jonna totesi B:n olevan jo nyt paljon suorempi ja liikkuvan ilmavammin. Eron on huomannut hyvin itsekkin ja olen päässyt paremmin työskentelemään B:n kanssa ja haastamaan sitä. Nyt pitäisi alkaa kokeilemaan noita "toppauksia" koulusatulaan ja katsoa saadaanko se hyväksi. Onneksi nyt tulevana viikonloppuna on estevalmennukset, joten koulusatula ei ole pakko olla vielä käytössä.

Ihanaa viikkoa :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kannustaminen poistaa epävarmuutta

Vastalaukkoja, runsaasti väistöjä ja siirtymisiä, sekä pientä kikkailua ja kokeilua. On se treenaaminen kivaa!



Heippa!
Meidän viikot on hurahtaneet hyvin käyntiin ja monta tekstiä on tehnyt mieli tulla tänne kirjoittamaan. Kuitenkin olen saanut tapella netin kanssa ja vieläkään en ole saanut ongelmaa kunnolla ratkaistua kokonaan.. Ne jotka ovat seuraamassa snapchatissa minua ovat melko hyvin perillä meidän kuulumisista - melkein päivittäin sinne on jotain materiaalia ilmestynyt. Viikko sitten lauantaina olin tallilla töissä ja laitettiin molempien hevosten tarhat uuteen uskoon - voin sanoa, että niistä tuli tosi hyvät! Kaikki mössöt otettiin pois, vedettiin pohja tasaiseksi ja kipattiin hiekkaa sekä tasoitettiin. Nyt on helppo sitten käydä aina väliin poimimassa sieltä lannat pois ja tarhat pysyy siisteinä. Äiti tuli myös illalla käymään täällä ja tein Barbilla aika tehokkaan treenin. Se oli ajoittain aika oudonkin tuntuinen - meinasi vähän kiukuta, kun pyysin siltä ehkä väliin normaaliakin enemmän. Ajattelin sen johtuvan, joko A: kiimasta, koska tämä syksy on ollut varsin mielenkiintoinen. Vaikka normaalisti Beellä kiimat ei ole niin paljon näkyneet.. Tai B:epävarmuudesta, koska asia oli uusi ja B ei ollut 100% varma tekikö se oikein. Tai C: jostain ihan muusta.

Kokosin Beetä väliin siis enemmän, jolloin mentiin aavistuksen sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Teinkin vain pienissä pätkissä tätä ja kehuin aina, kun B tuntui hyvältä ja alkoi ymmärtämään mitä siltä pyysin. Se haluaa miellyttää, se haluaa tehdä parhaansa. Treeni saatiin hyvään päätökseen ja kyllä hiki oli virrannut. 


Essin ja S:n kanssa on mennyt hyvin ja Essi on vaikuttanut onnelliselta. Välillä on saattanut alkaa kiehumaan yli äyräiden, mutta nopeasti on meno alkanut taas tasoittumaan. Essin hampaatkin raspattiin ja mitään erikoista ei löytynyt. Tarhassaan se on jatkuvasti Barbin vieressä ja siellä ne yhdessä on aina juoruilemassa. Aina lähtiessäni B:n kanssa treenaamaan hirnahtaa se muutaman kerran meidän perään.

Viikon aikana ehdin ilmottautumaan yhdelle viikonloppukurssillekkin ja mahduin juuri sopivasti mukaan. Kyseessä on akupainanta kurssi, joka järjestetään meidän koulussamme. Innolla odotan, mitä siellä tulee oppimaan. Joonaksen valmennukset ovat myös pian, joten tulen enemmän Kauhajoella olemaan myös viikonloppuisin. Jos tämän netinkin saisi paremmi toimimaan niin olisi hienoa.


Kuten  olen aiemmin kertonut, meillä oli kisat Vaasassa eilen. Meidän rata ei oikein ollut erityisen onnistunut, mutta hyviä pätkiäkin oli. Tänään Barbilla oli aamulla hieronta uudella hierojalla ja voin kertoa tykänneeni. Hierojana toimi Jarmo Pöyry, jolla kokemusta todella löytyy. Siinä samalla katsottiin myös Been koulusatulaa ja tuli taas huomattua uusia asioita. Tarkoitus olisi pienesti tästäkin kirjoittaa, joten lisää postauksia pitäisi olla lähiaikana tiedossa.

Hyvää viikonalkua!