torstai 29. lokakuuta 2015

Back in business!

Miten on Essin ja uuden kuskin yhteistyö alkanut?
Miten meidän treenit on sujunut ja
 mitä otsikko oikein vihjailee?
-Muunmuassa näihin kysymyksiin löytyy tässä postauksessa vastaus



Täytyy sanoa, että tämä viikko on ollut jo nyt jännittävä - eikä se oli vielä edes päättynyt! Edellisessä postauksessa kerroin Essin tulevasta muutosta Kauhajoelle ja en juuri kertonut edellisen viikon tapahtumia kokonaan. Edellisenä perjantaina ratsastin ensimmäistä kertaa tallin 4-vuotiaalla ponilla ja Iiriksellä Tommin pyynnöstä. Olin varsin innoissani ja voin sanoa yllättyneeni positiivisesti. D oli symppis ja ei tuntunut ollenkaan pieneltä, enkä kuulema isolta siellä selässäkään näyttänyt. Tein siirtymisiä ja tutustuin siihen rauhassa. Kovin kauaa en kerennyt menemään, kun se alkoi vaikuttamaan väsyneeltä. Hyvillä fiiliksillä lopeteltiin ja Iiris tuntui myös hyvältä, vaikka vasemmalle sitä sai edelleen ratsastaa enemmän. Voimaa ja kokemusta, kun saa molemmille lisää niin hyvä tulee. 

Vaasassa oleviin 2-tason koulukisoihin ilmottauduttiin B:n kanssa jo varhain, koska tilaa oli vain 20 ratsukolle. Luokkana mennään Helppo A:1, joka ollaan kerran aiemmin menty. Toivotaan, että nyt Barbillakin olisi kisoissa, joko se hyvä päivä tai ns. normaali päivä. Huono päivä voisi olla vaikka päivää aikaisemmin tai myöhemmin - kiitos.


Sunnuntaina illalla kuskattiin Essi Kauhajoelle ja se pääsi Barbia vastapäätä olevaan karsinaan. Vähän se oli hämillään uudesta paikasta ja vinkui muutaman kerran naapurilleen.

Maanantaina
mennessäni hakemaan Barbia tarhasta, seisoivat nämä molemmat aivan toistensa vieressä. Essi hirnuikin paristi Barbin perään, mutta B ei paljoa piitannut. Tein Barbilla koulutreenin ja kävin läpi ohjelmaa. Barbi tuntui hyvältä ja se liikkui rennosti, kantaen hyvin itsensä. Oman treenini jälkeen S tuli tallille ja ratsasti ensimmäistä kertaa Essillä. Alkuun Essi oli hyvin jännittynyt ja varmaan se ihmetteli uutta kuskia. Olin vaihtanut kuolaimiksi pienet olympiat, koska ajattelin (tiesin), että pelkässä kolmipalassa ei olisi nyt tarpeeksi jarrua. Alkuun ohjat olivat isossa renkaassa, mutta lopuksi vaihdoin ne pienempään, koska Essi oli aika kuumana. Essi, kun ei ole ihan perus putte ja on hieman vaativampi ratsastaa oli kuskillakin uusi haaste opetella aavistuksen erilainen tapa ratsastaa sitä. Jos aiemmin on tottunut ratsastamaan paljon hevosta eteenpäin niin nyt sai sitten olla rauhoittelijan roolissa. Uusi kuski, uusi paikka ja uusi tilanne -  Essillä oli paljon jännitettävää.



Tiistaina oli itselläni estevalmennus 5 maissa, joten S meni Essillä neljältä. Essi oli nyt rennompi ja S:kin alkoi löytämään oikeita nappuloita. Laukassa Essi pysyi nyt paremmin avuilla ja selkeästi kuunteli, eikä ollut yhtään kiihdyttämässä. Sain annettua neuvoja ja vinkkejä miten Essin kanssa kannattaisi tietyissä kohdissa toimia ja meno parani koko ajan. S osaa hyvin pysyä itse rauhallisena ja kädestä tasaisena, joka on Essin kanssa todella tärkeää.

Meidän estevalmennus meni Barbin kanssa paremmin, kuin hyvin. Tehtiin erilaisia linjoja 3 pystyllä ja yhdellä okserilla. Leikittiin askelien kanssa ja välillä niitä lisättiin ja pian vähennettiin. Barbi oli innoissaan ja niin olin minäkin. Tuntui, että se oma palo esteille vain kasvoi hyppy hypyltä ja toivoi, että  valmennus ei edes loppuisi. Tätä tunnetta olin kaivannut jo jonkin aikaa! Lopuksi esteet oli ehkä metrin tienoilla ja sain hyvin itse pysyttyä rentona, enkä alkanut ottamaan liikaa askelia. Annoin Barbin tehdä työnsä ja hienosti se ne tekikin. Fiilikset oli tunnin jälkeen niin korkealla, että hymy vain levisi kasvoille.

Eilen S meni Essillä illalla ja menin jälleen katsomaan, sekä neuvomaan. Nyt Essi oli alusta asti rentona ja S pääsi sitä oikeasti ratsastamaan - myös laukassa. Oli ilo nähdä ratsukon yhteistyön vain paranevan ja Essi vaikutti tyytyväiseltä. Talliin mennessäni yksi kissanpennuista oli kovasti tulossa kanssani Barbin karsinaan. Nostaessani sen syliini oli tämä menossa jo Barbin selkään. Sinne päästessään alkoi se "hieromaan" Barbia ja B ei paljoa piitannut. Tanskassakin Barbi sai kissasta kaverin ja sama ilmiö toistuu täällä. Alan vahvasti epäilemään, että sillä on joitain kissakuiskaajan kykyjä. Juoksutin Barbin maneesissa tuntien loputtua ja se vaikutti uupuneelta. Sen vuoksi päätinkin pitää sillä tänään vapaan.

Ilmottauduin myös Joonas Orannan estevalmennuksiin, jotka ovat noin 3 viikon kuluttua. Jännittävää - Me ollaan niin back in business ;)

Tänään S menee Essillä ensimmäistä kertaa tunnille ja menenkin silloin sitä katsomaan. Tiivistettynä voisin sanoa meillä menevän tällä hetkellä varsin hyvin. :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Essin muuttopäivä!

Isoja asioita ja suuria muutoksia on nyt luvassa.

Heippa ja ihanaa sunnuntaita!

Otsikkoa lukiessa syntyy varmasti monella mieleen kysymys olenko myynyt Essin ja onko meidän yhteinen taival päättymässä. Voin heti sanoa, että ei, en ole myynyt Essiä ja meidän seikkailut ei ole seikkailtu. Kaikki lähti oikeastaan perjantaina, kun mainitsin Tommille meidän jutellessa, että olen etsimässä Essille ylläpitäjää ja Tommi kysyi sitten voisiko Essi olla S:lle hyvä. Etsinnässä heillä on ollut hevonen, jolla pääsisi treenaamaan ja sitten kilpailemaankin. Tästähän olin todella innoissani, koska mikä olisi oikeasti parempi paikka nyt? Pystyisin näkemään Essiä päivittäin, antamaan neuvoja ja itsekkin väliin ratsastamaan sillä. Ei tulisi sitä kauheaa eroamista, jossa en näkisi Essiä juuri koskaan ja ei tietäisi mitä sille kuuluu. Voitte vain kuvitella, kuinka hankalaa muutenkin on "erota"rakkaasta ystävästä, jonka kanssa on kulkenut jo monen monta vuotta samaa reittiä.

Siinä sitten keskusteltiin ja sovittiin, että Essi tulee sinne kokeiltavaksi ja jos yhteinen sävel löytyy, niin homma olisi selvä.


Paljon ajatuksia pyörii mielessä ja on ollut paljon tehtävääkin. Mitä kaikkea pakataan mukaan? Mitkä loimet, mitkä suojat, harjat...ja lista jatkuu. Jos Essi tietäisi mitä luvassa on niin uskon silti, että minä jännittäisin enemmän. Tilanne on minulle täysin uusi ja tuntematon - samoin Essille. En oikein tiedä tarkalleen edes mitä minun kuuluisi tehdä saati ajatella. Olen silti onnellinen, jos kemiat S:n ja Essin välillä natsaa, koska silloin Essi pääsee kunnon treeniin ja radoillekkin. Olen potenut huonoa omatuntoa, koska en ole pystynyt valmentautumaan ja kilpailemaan Essillä nyt samalla tavalla, kuin haluaisin. Opiskelijalle yhdenkin hevosen ylläpitäminen maneesitallilla on  haaste ja kaksi olisikin jo mahdotonta. Jos sitä rahaa kasvaisi puissa niin ehdottomasti ottaisin Essin itselleni tuonne. Kahden paikkakunnan välillä reissaaminen vie aikaa ja koulu vie siitä myös oman osansa. Ei ole helppoa ei.


Essi on onneksi niin kiltti ja ihana hevonen. Tuo kuumakalle rakastaa esteitä ja niitä sen pitäisi päästä menemäänkin. Ei olla erikseen sovittu kuinka kauan kokeilu kestää, mutta eipä tuolla ole niin suurta merkitystä. Pääsen näkemään Essiä päivittäin ja olemaan apuna, se on minulle tärkeää. Essi pääsee Barbia vastapäätä olevaan karsinaan, joten tuttujakin sillä on heti lähellä. Se on varmasti hämillään ja miettii, minne ihmeeseen se nyt on joutunut, mutta uskon sen nopeasti sopeutuvan. Rytmi tallilla on melkein sama, kuin täälläkin, vaikka hevosia "muutama" onkin enemmän. :D

Primm on sitten asia erikseen - miten se reagoi parhaan ystävänsä lähtemiseen? Varmasti se alkuun  on etsimässä Essiä ja huutamassa sen perään, mutta on Essi ennenkin ollut muualla asumassa. Seurana sillä on Töysässä 3 hevosta, joten ei se yksin ole jäämässä.


Lähdetään varmaan ennen 6 kohti Kauhajokea, jotta kerkeän liikuttmaan Barbinkin. Aamulla juoksutin kunnolla Essin, jonka jälkeen se pääsi leikkimään kuningatarta tarhaansa. Vielä olisi pakattavaa ja tehtävää jäljellä.. Itse tulen vielä Alavudelle illalla ja lähden vasta huomenna Kjoelle. Nyt en varmaan tulekkaan takaisin seuraavana viikonloppuna, kun Essikin asuu tuolla.
On se kaunis♥

Ystävä on se,
joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua silti.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Pellolla päästelyä


Heippa!
Niin on taas uusi viikko startannut ja me ollaan palattu Barbin kanssa Kauhajoelle. Loma meni nopeasti, kuten aina. Paljon oli suunnitelmia ja aikaa, mutta tuntuu, että mitään kovin järkevää ei saanut aikaiseksi. Koulun suhteen oli totaalinen nollaaminen, enkä kertaakaan mennyt kirjoja avaamaan. Keskityin Essiin ja Barbiin, sekä kavereihin, joita ei ollut osaa hetkeen taas nähnyt. Ilmat oli hienot ja taivas oli monena iltana todella kauniin värinen. Sateet ja pakkaset pysyi onneksi ihan hyvin poissa, joten ei tarvinnut pukeutua eskimoksi. 



Essillä tein läheisellä sänkkärillä treenejä ja väliin menin maastoon kiertelemään. Barbilla keskityin koulutreeneihin kentällä, mutta sai se myös muutaman kevyemmänkin päivän viettää. Vasta lauantaina päivällä aloin miettimään, miksen ollut Barbillakin mennyt sänkkärillä. Koulutreenin päätteeksi suuntasinkin pellolle ja alun kävelyjen jälkeen päätin ottaa vähän laukkaakin. Barbi oli täysin rentona ja siinä samalla tuli hyvää ylä- ja alamäki treeniä. Tilaa riitti ja pitihän se käyttää hyväksi! Se oli Barbin aivan ensimmäinen kerta sänkkärillä - niin..miten ollaan voitu välttyä sinne menemiseltä?


Sunnuntaina pyysin äidin mukaan kameran kanssa ja mentiin uudestaan pellolle. Barbi oli innoissaan, mutta ei kuumunut (kuten Essi). Alkuun tein hyvän alkuverkan, pieniä väistöjä ja paljon siirtymisiä. Testailin oliko Barbi kuulolla ja olihan se. Laukassa annoin sen sitten lopuksi päästellä ja oli hieno nähdä se niin iloisena ja menemässä reilusti eteen. Kerran siltä taisi pieni ilopukkikkin tulla ja kuski sai nauraa kyydissä. Hyvin se tuli aina takaisin pienten spurttienkin jälkeen ja tilanne nollaantui välittömästi.


Maanantaina menin aamusta tekemään aamutallia ja liikutin Barbin siinä samalla. Tein tehokkaan treenin pellolla ja sen jälkeen suuntasinkin nopeasti kotona suihkuun ja pakkaamaan. 12 alkoi koulu ja Barbi saapui vasta illalla tänne. Mitä se muutosta takaisin tuumasi? Suuntasi heinäkasalle ja kurkisti ruoka-astiaan, "ei vieläkään ruokaa..". Mukana tuli jälleen kasa tavaraa..itselläni sitä tosin taisi olla Barbia enemmän. Tänään olin 3 aikoihin Barbin luona ja tein koulutreenin maneesissa. Barbi oli väliin vähän nihkeän tuntuinen ja ei yhtä tasainen, kuten yleensä. Vaihdot lopuksi oli onnistuneet ja samoin raviväistöt.

Huomenna menen tallille samoihin aikoihin ja jos keli sallii niin tehdään treenit kentällä. :)



Hyvää alkanutta viikkoa!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Herneet nenässä kouluradalla

Miten voi odottaa kisojen menevän, kun huomaa heti aamusta hevosella olevan huono päivä? 



Hei!
Sunnuntaina meillä oli 2-tason kisat Lapualla ja luokkana mentiin helppo A:1 2009, jota ei oltu aiemmin menty. Oltiin koko kisojen viimeinen ratsukko ja startti oli vasta vähän ennen kuutta illalla. Aamusta suuntasinkin tekemään aamutallia ja ratsastamaan Essin. Kierrettiin pitkä maastolenkki ja kovan kiiman vuoksi oli Essi enemmän tohkeissaan. Lenkin jälkeen päästäessäni Essin laitumelle juoksi tämä Barbin luokse ja alkoi kiljumaan. Essi on nyt kovin ihastunut Barbiin ja sen on jokainen saanut huomata. Barbi on isona kysymysmerkkinä, kun Essi jatkuvasti on huutamassa perään. 

Kahden aikoihin saavuttiin uudestaan tallille tekemään B:lle sykeröitä ja pakkaamaan autoa. Mennessäni hakemaan Barbia, teki tämä omat temppunsa ja minut nähdessään suuntasi aivan laitumen perälle vessaan. Ollessani melkein Barbin vieressä tämä katsoi minua ja oli, kuin "aijaa, sä tulit! En huomannutkaan". Talliin päästyä alkoi Essi välittömästi hirnumaan laitumelta B:lle ja tämä Essille. Voitte vain kuvitella, kuinka helppoa siinä oli saada siistejä sykeröitä aikaiseksi.. Jouduinkin Barbia pari kertaa komentamaankin ja siitähän se meinasi vetää herneet nenään. Vihdoin ja viimein saadessani sykeröt valmiiksi voitiin aloittaa B:n lastaaminen. Kopissa Barbi jatkoi Essin kanssa keskustelua ja osoitti, että hän halusi itsekkin olla laitumella.


Oltiin ajoissa perillä ja kerkesin hyvin katsoa muiden ratsukkojen ratoja. Otettiin Barbi kopista pois ja lähdin kävelemään ulkokentälle. Kenttä oli joistain kohdista liukas, mutta siellä pystyi kyllä tekemään alkuverkat. Maneesissa verryttelyaikaa oli 10min ja kiersin eri suunnista tuomareiden kohdan ohitse ja tein paljon siirtymisiä. Barbi tuntui siinä todella hyvältä ja varsinkin keskiravit lähti upeasti. Juuri ennen omaa suoritustani huomasin satulavyön olevan hieman löysällä ja sain sitä yhden reiän kiristettyä - ei ehkä olisi kannattanut. Tuomari vihelsi pilliin ja nostin laukan.

Alkupysähdykseen tullessa B alkoi tuntumaan erilaiselta ja pyytäessäni tätä eteenpäin, alkoi se tekemään komeaa pitkää peruutusta. jes. Noh, ei siinä auta muu, kuin hymyillä ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse radalla ei keskiravit lähteneet yhtä hyvin ja sain tsempata Barbia. Takaosakäännöksien tiesin jo valmiiksi olevan meille yksi haastavin kohta, koska niitä ei olla juuri treenattu. Eipä niistä erityisen hyviä numeroita tullutkaan, mutta takkuamisia niissä ei tullut.



Aurinko paistoi suoraan silmiin L-päädyssä ja esimerkiksi keskihalkaisijalle kääntyessä tuskin näki mitään. Peruutuksessa askelia tuli varsin runsaasti taaksepäin, kun B halusi näyttää osaavansa peruuttaa..Nauroin katsoessani videota - B näytti ihan lännenratsulta siinä kohdassa. Ensimmäisessä laukannostossa B meinasi nousta liikaa ylöspäin ja olisi saanut olla heti sujumassa eteenpäin. Keskilaukat oli ok ja saatiin niistä 7. Vastalaukoissa ei tullut ongelmia, ratsastin itse aika varovasti jälkimmäisessä, koska B tuntui hieman siltä, että voisi herkästi vaihtaa.

Radan loputtua oli itsellä pettyneet fiilikset, koska tuntui siltä, että noissa kisoissa olisi hyvin voinut hyvän sijoituksen napata, jos ei olisi tullut noita turhia takkuamisia. Kaiken tämän lisäksi nutturani ei meinannut pysyä kunnolla kasassa, koska hiukset eivät meinanneet mahtua verkkoon ja ei saatu sitä yhtä kireälle, kuin ennen. Kommelluksista huolimatta tuomarit tykkäsivät Barbista. Tulos 312,5 pistettä, 60,096 ja 7sija. 

C-päädyn tuomari: "Esititte hienoja pätkiä, laadukas hevonen"
M:n tuomari: "Kiva ja laadukkaanoloinen ratsu. Kaipaa rentoutta ja pehmeyttä siirtymisiin. Siistiä yhteistyötä".

Millainen tulos olisi ollut, jos noita säätämisä ei olisi tullut. Niin, sitä miettiessä harmitti enemmän. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja ei sillä muuteta maailmaa. Aina ei hevosellakaan voi olla hyvä päivä ja sopivasti se sattui juuri kilpailuissa. Radan jälkeen tehdessäni loppuverkkoja kentällä oli B taas niin nöyränä ja hienona. Epäonnistumiset kuuluvat tähän(kin) lajiin, eikä niiltä voi välttyä. Toivottavasti seuraavalla kerralla on Barbillakin hyvä päivä. :)


"Hyvinä aikoina tulee hyviä muistoja, huonoina hyviä opetuksia."
Ihanaa maanantaita ja alkanutta viikkoa!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Sänkkärirallia

Paras tapa aloittaa syysloma? - Ensimmäistä kertaa sänkkärillä päästellen!



Heippa ja hyvää lauantaita!

Viimein se saapui, kauan odotettu syysloma. Kaikki viikot ovat lentäneet siivillä, mutta tämä viikko tuntui vain jatkuvan. "Odottavan aika on pitkä" sanonta pitää kyllä paikkansa, se tuli huomattua. Viikon aikana treenattiin ahkeraan koulua B;n kanssa ja oltiin tiistaina Jonnan kouluvalmennuksessa. Barbi toimi valmennuksessa niin hyvin, että sanoinkin Jonnalle, että alkaa ärsyttämään, kun se menee niin hienosti nyt treeneissä- olisi voinut mennä samalla tavalla kisoissa. Keskiraveissa se lähti heti eteenpäin ja sain jopa pidätellä sitä. Kisoissa taas ei meinannut millään tulla lennokkaita keskiraveja, hmm.


Treenit on siis kulkeneet mallikkaasti - nyt jännittääkin, kuinka huomisen kisoissa menemään..*peukut pystyyn*. Ohjelmaa harjoitellessani tajusin, että ei olla aiemmin kyseistä ohjelmaa mentykään. Ensimmäistä kertaa päästään tulemaan laukassa sisään! Jännittävää. Mennessäni ohjelmaa on B ollut keskittynyt ja tuntuu, että se on saanut lisää voimaa. Eilen sain tehtyä 10m volteilla vastalaukkoja, samalla asettaen Barbia sisään päin. Ratsastin lisäksi Iiriksen ja sain hyvän treenin silläkin tehtyä. Menin paljon kiemurauria, ympyröitä ja loivia väistöjä. Varsinkin lopussa se tuntui todella hyvältä, se oli molempiin suuntiin rento ja kantoi itsensä.

Illalla haettiin Barbi Alavudelle ja muut hevoset (Essi, Primm, Poju ja Nella) olivat innoissaan ottamassa sitä vastaan. Varsinkin Essi oli hyvin utelias "uutta" tulokasta kohtaan, mutta tajutessaan sen Barbiksi, kiinnostus nopeasti laski.


Tänään mentiin aamusta tekemään tallia ja muiden hevosten päästyä ulos, lähdin Essillä läheiselle pellolle. Päätin kokeilla pitkästä aikaa belhameita, koska tiesin Essin kuumuvan, kun saisi vähän isomalla alueella laukkailla. Kuvaajakin saatiin mukaan, joten materiaalia tuli talteen. Alkuun kiertelin käynnissä peltoa ympäri ja aloin hiljalleen ravailemaan ympyröillä ja tekemään pieniä väistöjä. Essillä oli ainakin hauskaa ja se oli jatkuvassa valmiudessa, "koska mennään, koska mennään?Nytkö? Entä nyt?". Loppuun annoinkin sen sujua paremmin laukassa ja kyllähän se lähti..:D Homma pysyi kuitenkin lapasessa ja kyllä ne jarrutkin löytyi.

Videon editointiohjelma alkoi takkuamaan tallentaessani videota, enkä sitä saanut sitten toimimaan. Yritän jossain vaiheessa saada videon teidänkin nähtäväksi, harmillisesti nyt se jää tästä pois.


Barbia en ratsastanut vielä aamulla, koska kenttää ei oltu kerätty lanata. Tarkoitus olisikin illalla tehdä suhteellisen kevyt treeni, jonka aikana pyrin kertailemaan ohjelman kohtia. Eilen katsoessani lähtölistaa tuli pienenä yllätyksenä, että lähdetään koko kisojen viimeisenä ratsukkona. Meidän lähtö on joskus 6 maissa illalla ja kisapaikalle on meiltä noin tunnin matka. Aikaisin aamulla ei siis todellakaan tarvitse olla lähtemässä ja kerkeän hyvin Essinkin menemään.

"Anna mun mennä! Tää eioo mitään hissuttelua varten suunniteltu pelto!"

torstai 8. lokakuuta 2015

Olen ollut p e l k u r i


Pelkuri. Sana, jonka kuullessa tekee heti mennä puollustuslinjalle, "Enhän ole, en varmasti ole. En.". Pelko saa meidät epäröimään itseämme ja lamaannuttaa. Ei uskalleta kokeilla uusia asioita - miksi mennä omien rajojensa yli, kun omalla mukavuusalueella on niin paljon helpompaa? Mennään tuttuun ja turvalliseen kauppaan, junnataan samoja luokkia kisoissa, ei kokeilla uusia asioita. Annetaan pelolle valta olla meitä voimakkaampia, annetaan sen nujertaa ja murskata unelmat.

Olen ollut pelkuri. En ole uskaltanut tehdä monia asioita, koska olen pelännyt. Olen tiennyt mitä haluan tehdä ja minne mennä, mutta pelko on lamaannuttanut minut ja laittanut pysymään paikallaan. Tämä on saanut minut vihaiseksi, turhautumaan ja ahdistumaan. Pelkoa ei ole helppoa myöntää, koska sehän tarkoittaa, että on heikko. "Heikkouksia ei saa näyttää", näin olen kuullut monesti sanottavan ja tämä on luonut ristiriidan sisälleni. Olen halunnut kertoa, että en uskalla tehdä jotain, mutta sitten olen alkanut miettimään, kuinka heikon näköisen se minusta tekisi.

Kaiken sisällä pitäminen käy pidemmällä aikavälillä raskaaksi - ei sitä turhaan kehoiteta asioista puhumaan. Tämän huomasin itse edellisenä syksynä, joka oli itselleni raskaampaa aikaa. Paljon asioita pyöri mielessä, kuten minne kouluun hakisin, kuinka muutto omasta kodista onnistuisi ja B:n muuttaminen mukanani. Olin usein päivällä väsynyt ja joskus valmennukset meni hammasta purren. Välillä ei olisi tehnyt mieli ollenkaan mennä kilpailuihin tai kaikkiin estevalmennuksiin, mutta menin silti ja hyvä niin. Aina tallille päästyä palasi hyvä olo, mutta joskus sinne lähteminen tuntui itsensä pakottamiselta, ei hyvältä. Hetken into treenaamista ja varsinkin kisaamista kohtaan olivat pienentyneet. Onneksi valmentajat ja ystävät olivat tsemppaamassa ja onnistumisien myötä alkoi intokin palaamaan. Uskon, että jokaisella tulee jossain vaiheessa sellainen hetki, jolloin alkaa kyseenalaistamaan omia tekemisiään - Haluanko todella tätä? 



Muutto ulkomaille oli  t o d e l l a  iso juttu minulle, olin kauan halunnut lähteä muualle, mutta en ole uskaltanut. Olen luonut jotain typeriä syitä mieleeni ja pohtinut kuinka pahasti asiat voisi mennä pieleen. "Eksyisin kuitenkin jo lentokentällä", "En osaisi paikallista kieltä," En kuitenkaan pärjäisi" ja "sitten, kun...." ajattelut siirsivät ja siirsivät lähtöäni. Katsoin sivusta, kun muut reissasivat ulkomaille ja mietin mielessäni, kuinka he oikein pystyivät siihen. Aloin miettimään syitäni mitkä estivät minua lähtemästä ja huomasin niiden olevan naurettavia tekosyitä. Rohkaistuttuani ja tehdessäni sen mitä halusin tuntuu pelko näin jälkeenpäin niin turhalta. Kerran se kirpaisi ja siitä se helpottui. En eksynyt, kommunikointi pelasi (elekieli, jos ei muuten), sain useita ystäviä, opin paljon uutta ja mikä tärkeintä - nautin. Olin paisutellut pelkoa mielessäni ja luonut lähtemisestä vain vaikeampaa.

Pelon kohtaaminen kauhistuttaa, mutta se kannattaa.
Tunnen olevani nyt vahvempi  ja olen ylpeä itsestäni. Uskalsin tehdä sen mitä olin kauan pelännyt, minä todella tein sen. Kirjoitin englanniksi hakemuksen, uskaltauduin varaamaan lentoliput ja junamatkan, lähdin matkaan. Uskon kohtaloon, uskon siihen, että kaikella mitä tapahtuu on syynsä. En tiedä missä tulen olemaan vuoden päästä. En edes tiedä missä tulen olemaan huomenna, koska jokainen päivä on ollut erilainen. Ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja se saa minut nousemaan aamulla - haluan nähdä mitä päivällä on minulle annettavaa. 

"Voi olla että astut harhaan
Niinkin käydä voi,
jos vain unelmoit.
Sydän tuntee reitin parhaan
Jos siis unelmoit,
kuuntele kun voit.
Älä pelkää, vaan uskalla elää!
Et saa käpertyä sisinpään.
Luota itseesi,
Uskalla elää,
Et saa tyytyä vähempään "




"Always do what you are afraid to do. ~ Ralph Waldo Emerson"

tiistai 6. lokakuuta 2015

Meidän 3-vuotispäivä!

02.10.2012
"Barbi lähti tänään tulemaan kohti Suomea! Jännitys on tietysti kova - ei tiedä miten tamma käyttäytyy ja millainen se ylipäätään on käsitellä. Innolla odotellen ja toivottavasti matka menee hyvin"


06.10.2012
"Barbi haettiin kotiin - en vieläkään voi uskoa, että se on nyt täällä. Ensivaikutelmat Barbista: kiltti, utelias, rohkea, luottavainen ja semmoinen 'hiirulainen'. Melkein Essin vastakohta, kun Essi on se aukroriteettinen ja tämä vaikutti lähinnä siltä, jota kaikki pomottaa. Karsinaan päästessään se meni vain syömään heiniä ja käyttäytyi, kuin olisi aina asunut täällä. Muiden hevosten kanssa se tulee hyvin toimeen ja vaikuttaa muutenkin todella fiksulta."
päivä saapumisesta
Niin siinä on vain päässyt käymään, että kolme vuotta on yhteistä taivalta takana. Tamma, josta en tiennyt juuri mitään sen saapuessa minulle on vallanut suuren palan sydämestä. Avasin vanhan blogini ja aloin lukemaan postauksia ennen ja jälkeen Barbin saapumisen. Pystyin palaamaan niihin hetkiin ja muistan miten jännittävää kaikki oli. Hevonen olisi voinut olla täysi sekopää ja hankala, mutta kaikessa se on kuitenkin yllättänyt positiivisesti - alusta alkaen.

Olisiko "vähän" muutosta tapahtunut vuosien aikana? (2013)

Olen oppinut paljon Barbilta ja se minulta. Se on saanut kehuja, valloittanut sydämiä ja tehnyt parhaansa. Meillä on ollut paljon onnea matkalla, mutta on tullut otettua myös iskuja vasten kasvoja. On tullut itkettyä ja pelättyä klinikalla, iloittua ja naurettua palkintojenjaossa sekä fiilisteltyä, kun ollaan opittu lisää treeneissä. Ollaan päästy myös matkustamaan yhdessä täysin uuteen maahan ja päästy siellä valmentautumaan sekä kisaamaan. Pieni, mutta pirun pippurinen - se Barbi on osoittanut olevansa. Ennen Barbia en ollut koskaan mennyt hevosella, joka kuuntelee "liiankin" hyvin. Se halusi alusta asti aina mielyttää ratsastajaansa ja teki parhaansa. Se kyllä kertoi, jos ratsastaja teki jotain väärin tai liikaa.

Aika on kulunut lievästi sanottuna nopeasti ja vaikea uskoa, että siitä tosiaan on se kolme vuotta. Meillä on paljon tavoitteita ja suunnitelmia tulevaan - paljon on vielä koettavaa, nähtävää ja opittavaa.
´

Se oli aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta.
Mutta minä tein siitä ystäväni
ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.♥