maanantai 28. syyskuuta 2015

Melkein lähti lapasesta!

Mistä on täydellinen sunnuntai tehty - aamuisesta pitkästä maastoseikkailusta, parin puun yli hyppäämisestä ja pitkästä keskustelusta hyvän ystävän kanssa.



Voi sunnuntai ja vapaa.. miksei viikonloppu voisi kestää vähän kauemmin? Viikonloppu oli ja meni, sunnuntainen maasto oli ehdottomasti sen kohokohta. Aamulla suunnattiin tallille 8 maissa ja Essi oli heti odottamassa ruokaansa. Primm nakkeli niskojaan minulle huomatessaan Essin lähtevän tallista pois. Musta on tullut sille ilmeisesti se "ilkeä nainen, joka vie parhaan kaverin aina muualle". Autoja ei tullut vastaan yhtäkään ja ääninäkin kuului vain parin joutsenen kiljahdukset ja lehtien havina - sekä kavioiden tasainen kopse.


Alkumatkan aikana verkkailtiin ja laukattiin yksi ylämäki hyvässä tempossa. Metsään päästessä mentiin hiekkamontuille kiertelemään ja ottamaan kuvia. Iloksemme huomattiin pari pientä puuta kaatuneena aukiolla, joita hypättiin muutaman kerran. Essihän oli ihan liekeissä ja olisi voinut jatkaa laukkaamista ties kuinka pitkälle. Korvat höröön ja töttöröö, sitten mentiin!


Välillä meinasi lähteä lapasesta ja jarrut olla ns. hukassa, mutta kyllä ne sitten piakkoin taas löytyi. Yritettiin metsästää lisää esteitä, mutta eivät ne halunneet meille näyttäytyä. Tuli siinä mietittyä, jos tuonne saisi jonnekkin rakennettua pari estettä, jotka eivät olisi muiden tiellä. Tuon paikan pohja on loistavassa kunnossa ja siellä kelpaa laukkailla. Ei ole liian pehmeä, ei liian kova tai liukas. Täydellinen. Hymy oli korvissa ja nauratti, me molemmat nautittiin. Kaipuu maastoesteradoille nousi ja kotiin päästyäni katselinkin missä olisi valmennuksia tiedossa.

Miten niin heppa kävi kuumana?



Kiipeiltiin erilaisia ylämäkiä ja samoin lasketeltiin niitä alas. Essi olisi mielellään vain painellut menemään ja mahdollisesti joku päivä pysähtynyt syömään. Äiti sai hyviä kuvia ja niitä katsoessa varmasti jokainen näkee, kuinka onnellinen Essi on maastoillessaan. Maastossa sielu lepää, niin hyvää terapiaa jokaiselle.


Tulossa on postaus, joka on koosteena aiemmista viikoista. Paljon on tapahtunut ja enää pitäisi kuvat saada siirrettyä koneelle ja sitten tänne blogin puolle. Hyvää maanantaita!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kaikki liitttyy kaikkeen

Heippa ja ihanaa sunnuntaita!

Jälleen on viikko hurahtanut ohitse ja paljon uutta on tullut opittua - niin koulussa kuin tallillakin. Hieronnassa on tullut useita uusia liikkeitä ja oma kroppakin on alkanut tottumaan hierontaan (nimenomaan hierottavana olemiseen). En ollut ennen koulua ollut koskaan hierottavana, ainoastaan hepat on hierotettu. Olen nyt myös huomannut, kuinka oikea puoleni on vasempaa enemmän kireänä. Tämä selittää sen, miksi joskus tuntuu, että en pysty istumaan täysin molemmilla istuinluilla. Oikeassa kierroksessa tuntuu välillä, että valun ulkopuolelle ja oikeanpuolen istuinluu ei pysy satulassa. Onko oikea puoli mennyt jumiin tästä helposti vinossa istumisesta vai onko se tullut jostain muusta ja siksi on joskus vaikeaa istua suorassa? Hmm. No, luulisi asian korjaantuvan, koska melkein päivittäin olen hierottavana. Saan lisäksi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota tähän, jotta varmasti istuisin aina suorassa.
Essi: "Se kuvaaja on tuolla, tuu nyt alas sieltä"

Tiistaina oltiin Barbin kanssa kouluvalmennuksessa ja meidän lisäksi oli samalla tunnilla 1 ratsukko. Päästiin siis todella työskentelemään ja tilaa oli ainakin ratsastaa. Tehtiin paljon töitä ympyröillä ja kaarevilla linjoilla. Volttikahdeksikolla sain ratsastaa Barbia liikkumaan reilummin ja itseään kantaen. Ulkoavut, ulkoavut ja vielä kerran ulkoavut.. unohtamatta tasapainottavia puolipidätteitä. Meno parani jatkuvasti ja eron huomasi B:n liikkumisessa ja olemuksessa - se todella alkoi liikkumaan ryhdikkäänä ja rennommin! Helposti se vielä meinaa jännittyä pyytäessäni sitä nousemaan niskastaan ylemmäs, mutta kehitystä on jo tapahtunut. Lopuksi tultiin keskihalkaisialle ravissa ja laukassa, tehden välille aina pysähdyksiä. Barbi meinasi helposti "kaatua" vasemmalle ja siinä näki taas sen oman heikkouden - oma paino on vasemmalla niin tietenkin hevonen tulee vasemmalle. hmh. Sain tehtyä korjauksia omaan istuntaani ja Barbikin tuli heti suoremmin. Reilun tunnin valmennuksen päätyttyä oli fiilis hyvä.


Keskiviikkona treenailin samoja asioita, kuin tiistain tunnilla ja väliin tein väistöjä. Barbi liikkui hyvin eteenpäin ja pysähdyksetkin onnistui. Torstaina juoksutin sen maneesissa ja olin huomaavani B:n siinäkin kantavan itseään paremmin. Se oli vielä näyttävämpi ja nosteli reilusti etusiaan! Perjantaina tein kankitreenin ulkona ja ilma oli upea - ei pilven pilveä ja aurinko paistoi. Tein väistöjä ja laukassa paljon siirtymisiä. Treenin päätteeksi huuhtelin Barbilta hiet pois ja päästin sen piehtaroimaan tarhaansa. Lauantaina se sai nauttia vapaasta, jonka se oli kyllä jälleen ansainnut.


Viikonlopun olen ollut jälleen Alavudella ja päässyt täten Essin kanssa taas touhuamaan. Lauantaina kierrettiin pitkä maastolenkki ja virtaa oli ainakin riittävästi. Annoin Essin edetä laukassa parit ylämäet ja siitä niin näki, kuinka se nautti. Harmi, että tuolla ei ole valmiina mitään maastoesteitä..niitä olisi vähän ikävä meillä molemmilla. Viimeisen jyrkemmän ylämäen jälkeen (joka todella päästeltiin ylös...) aloin katsomaan, että mitä ihmettä tuolla kauempana on. Meistä lähti varmasti ihan kunnon ääni, koska Essi paineli laukassa menemään sen verran lujaan, että tanner tärisi. Metsätien lähelle oli kerääntynyt iso joukko ulkomaalaisia marjanpoimijoita, jotka aluksi näyttivät aika pelokkailta meidät huomatessaan. Varmaan olivat aluksi kuunnelleet, että mikä karhulauma sieltä on tulossa.

Essi kävi kierroksilla ja tuntui, että olisin ratsastanut jollakin arabi orilla..Siinä sitten ravailtiin heidän ohitseen ja kaikki olivat hymyissä suin, nauroivat ja moikkasivat. Saivatpahan jotain viihdykettä! Loppumatka sujui ripeästi ja Essi oli innokkaana. Reissun jälkeen se suuntasi heti Primin kanssa laitumelle ja piehtaroimaan. Yllätys.



Tänään kävin liikuttamassa Essin jo aamulla ja otettiin sen jälkeen muutamia kuvia. Illemmalla suuntaan takaisin Kauhajoelle ja käyn ensimmäiseksi liikuttamassa Barbin. Tiistaina meidän kouluporukka tulee B:n tallille ratsastamaan ja itse saan siinä olla taluttajana. Mahdollisesti myös liikutan B:n jo aiemmin, joten valmennus saattaa jäädä välistä.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Uutta opiskellen


Tämän postauksen materiaali on perjantain treeneistä, joissa oltiin B:n kanssa aika match värien kanssa. Vahinko vai tahallinen teko? Huomasin vasta selkään noustessani, että kappas ollaankin tänään puna-musta tiimi. Vielä uupuisi punaiset suojat ja oltaisiin valmiina lähtemään vaikka kenttäkisoihin. ;) Eihän kisoihin ilman yhteensopivia vaatteita voi mennä, eihän? Tästä tuli mieleen, että metsästän vieläkin tummanpunaista/viininpunaista kouluhuopaa...


En ole vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että olen oikeasti nyt opiskelemassa."Missäs sä nyt opiskeletkaan", kysymyksen jälkeen meinaa aina tulla sellainen ahaa-elämys ja on hienoa alkaa vastaamaan. Välivuoden aikana tuntui, että on häpeä kertoa siitä. Tuli mieleen, että ihmiset loisivat sellainen säälivän ilmeen ja ajattelisivat, "voi raukka..etkö päässytkään kouluun?". Typerää ajattelua, tiedän. Pääsinhän minä, mutta en haluamalleni puolelle ja nyt tuntuu, että niin kuuluikin olla. En voi tietää missä olisin nyt, jos olisin alkanut silloin opiskelemaan. En olisi silloin luultavimmin lähtenyt Tanskaan ja nytkin asuisin paljon kauempana. Uskon kohtaloon. Uskon siihen, että kaikelle mitä tapahtuu on syynsä. Olen iloinen, että olen nyt opiskelemassa yhtä niistä aloista, joka minua kiinnostaa. Koulussa en ole vielä kertaakaan ollut tylsistynyt tai miettinyt aamulla, että haluaisin jäädä kotiin. Opettajat ovat meillä ihan mahtavia ja osaavat kertoa asiat selkeästi sekä antaa hyviä esimerkkejä.


Barbikin on opiskellut uutta tarhassaan, nimittäin kuinka avata lankut. Se oli yksi päivä ilmeisesti vain vetänyt hampaillaan lankkunsa pois ja mennyt syömään tarhan toiselle puolelle. Sähkölanka meni silloin niin korkealla, että se pystyi menemään sen alitse. Pikkutytöt olivat sen sitten keskeyttäneet sen herkuttelun ja vieneet sen takaisin tarhaansa. Tämän tapauksen jälkeen siirsinkin sähkölangan alemmas, joten nyt se ei pysty tekemään omia retkiään enää sen alitse. Liian fiksu muksu..


Tanskan matka oli hyvä askel kohti itsenäisempää elämää, koska aiemmin en ollut asunut yksin. Muuttaminen omaan kämppään ei tullut niin isona shokkina sen jälkeen ja oli jo oppinut miten asiat hoituu yksin asuessa. Kauhajoki on kaupunkina mukavan oloinen, ei hiljainen, mutta ei siellä juuri ruuhkiakaan ole ollut. Asun aivan keskustan lähettyvillä ja kauppoja on paljon vain pienen matkan päässä. Kampaamoita tuntuu olevan jokaisessa nurkassa ja olenkin miettinyt, kuinka niiden toiminta kannattaa. Liikennevaloja on mielestäni tungettu aivan liikaa kaikkialle ja monesti niistä osa ei edes toimi. Meillä, kun ei Alavudella ole liikennevaloja ollenkaan. :D

Kisakuume on kasvanut ja pitäisi alkaa oikeasti katsomaan niitä kisoja tosissaan. Alkuun nyt enemmän koulukisoja ja sitten esteitä, kunhan päästään niitäkin paremmin treenailemaan. Kauan on ollut myös suunnitelmissa Barbín kanssa näyttelyihin meneminen, mutta ensin pitäisi niistä varmaan itsekkin kerätä enemmän tietoa. Kokemusta on vain koirien näyttelyistä ja siksipä tulisi asiaa enemmän opiskella. Näyttelyitä vain ei tunnuta järjestävän kovinkaan usein ja monesti ne ovat todella kaukana. Liian monesti olen vasta muutamaa päivää aiemmin huomannut, että kappas nyt olisi ollut näyttelyt aika lähellä.


Tänään järjestetään tallilla Nouse Ratsaille-tapahtuma, jonne ajattelin mennä katsomaan. Ensimmäiseksi menen kuitenkin käymään Kauhajoella pidettävissä ruokamessuissa. Barbin liikutan tänään aika kevyesti, Essillä menin koulutreenin jo aamulla.


Tähän loppuun vielä kooste meidän treenistä Barbin kanssa. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu!


lauantai 5. syyskuuta 2015

Viikonloppujen odottamisen syy

Lepääminen? Mahdollisuus lähteä kotiin? Vapaa koulusta?
- No, nekin ovat hyviä syitä odottaa viikonloppua, mutta suurin syy on pääsy treenaamaan Essin kanssa.

Pirun kone ja sen takkuaminen on estäneet tänne kirjoittamisen. Viikon aikana olin monta kertaa avaamassa konetta hyvä postausaihe mielessäni, mutta esteeksi tuli koneen protestointi minua vastaan. Nyt joku voi ajatella, miksen ole kirjoittanut kännykällä. Koen sen paljon vaikeammaksi ja useammin kuvat ovat kamerassa, jota en pysty puhelimeeni yhdistämään. Kuvattomat postaukset eivät olisi niinkään kiinnostavaa luettavaa ja tykkään kuvia aina ripotella mukaan. Haluaisin pystyä kirjoittamaan ajankohtaisesti, koska viikon aikana tapahtuu monesti niin paljon ja tuntuu typerältä kirjoittaa yhteen postaukseen kaikki. Silloin postauksesta voi tulla turhan sekava tai liian pitkä.



Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, kun tein Essillä koulutreenin kentällä. Kenttä on ollut hyvässä kunnossa, koska on satanut sopivasti - kenttä ei ole ollut pölisevä tai liian märkä. Tänäänkin kenttä näytti juuri sopivalta vaikka vettä tulikin. Siskoni on mennyt koulua Essillä koko viikon kentällä ja siksi päätinkin mennä tänään aamusta maastoon. Virtaa sillä oli (varsinkin tulomatkalla, haha) ja metsässä annoinkin sen mennä reilummin laukassa ison ylämäen. Korvat tötteröllä päästeltiin se ylös ja molemmat olivat varmasti yhtä onnellisia, ellei Essi ollut jopa minuakin onnellisempi.



Kuinkas meidän viikko on kulunut Barbin kanssa? Hyvin! Tiistaina oltiin ensimmäistä kertaa valmennuksessa täällä ja saatiin hyviä neuvoja. Ruvetaankin nyt käymään joka tiistai Potilan Jonnan valmennuksissa tuolla tallilla. Aiemmin en ole käynyt Jonnan valmennuksissa, mutta olen häneen kyllä törmännyt kilpailuissa. Tiistaina mentiin aikalailla itsenäisesti ja Jonna näki vähän kaikkien menoa. Treeni oli Beelle rankka, koska sen tuli liikkua nyt korkeammassa muodossa. Alussa annoin sen liikkua vapaammin ja syvemmässä muodossa, jossa se kulkeekin rentona. Alkaessani pyytämään sitä tulemaan niskasta ylemmäs meinasi se jännittyä ja olla välillä pienenä kysymysmerkkinä. Koska se oli todella raskasta Beelle, ratsastin sitä välillä aina pidemmälle kaulalle, josta aloin hetken kuluttua taas kokoamaan. Valmennus oli hyvin antava ja ajatuksia herättävä. Tästä alkaakin Barbilla uuden oppiminen ja ahkera treenaaminen, jotta se alkaa jaksamaan kantamaan itseään vielä paremmin. Tällöin sen etujalatkin "vapautuvat" ja alkaa liikekkin muuttumaan.
 

Tiistain valmennuksen jälkeen oma motivaatio treenaamiseen nousi entisestään ja ollaankin viikon aikana harjoiteltu valmennuksessa opittuja asioita. Virkistykseksi ollaan hypätty pieniä kavaletteja kentällä ja tehty erilaisia puomitreenejä. Barbilla on virtaa ollut sopivasti ja se on keskittynyt hyvin. 

Materiaalia eilisen illan koulutreeneistä on luvassa seuraavassa postauksessa!
Ihanaa viikonloppua. :)