perjantai 7. elokuuta 2015

Aika sanoa hyvästit

Reilu 9 viikkoa treenaamista, kovaa työtä ja upeita hetkiä ihanien ihmisten kanssa. Lähtiessäni en tiennyt mitä reissu toisi tullessaan ja voin vain todeta, että parempaa en olisi voinut saada. 



En tiennyt kuinka aloittaisin tämän postauksen kirjoittamisen ja monta kertaa jouduinkin aloittamaan alusta. Niin paljon olisi sanottavaa, mutta silti ei tiedä mitä sanoisi. Olotila on haikea ja samaan aikaan onnellinen. Olen saanut kokea niin paljon täällä ollessani ja tämän reissun aikana olen oppinut itsestänikin uusia asioita. Nyt tunnen olevani valmis ottamaan paljon isompiakin haasteita vastaan ja olen rohkeampi. Nämä ihmiset ottivat minut vastaan kuin vanhan ystävänsä, auttoivat, veivät mukanaan erilaisiin tapahtumiin ja tulivat päivä päivältä minulle tärkeämmiksi. Seilausreissut, safaripuistossa käyminen, kilpailut, juhlat ja yhteiset hetket. Ne tulevat säilymään ikuisesti muistoissa ja tulen varmasti niistä kertomaan kiikkustuolissa istuessani, "oli se aikamoinen reissu ja kesä".


Työpäivät olivat kiireisiä, rankkoja ja ajoittain meinasi omat voimat olla aika vähissä päivän päätteeksi. Kuitenkin voin sanoa, että yksikään hetki ei ollut turha. Valmennuksissa opin uusia asioita ja tunnen kehittyneeni paljon aikanani täällä. Ajattelen enemmän eteenpäin ja olen paremmin mukana hevosen liikkeessä. Annan hevoselle tilaa kulkea ja ajatella itse. Tinan ansiosta ollaan kehittytty Barbin kanssa ja Barbi on tullut vahvemmaksi. Olen kiitollinen hänen panostuksestaan meihin ja siitä kuinka paljon sain häneltä neuvoja. Ne neuvot on painettu päähän ja siellä ne saavat pysyä.

Hevoset täällä yllättivät jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Jokainen poni ja hevonen todella osasi kulkea ja varsinkin Tinan kilpahevosten liikkeet...vautsi. Oli hienoa päästä olemaan isona vaikuttajana nuorien hevosten kanssa ja esimerkiksi Midnightin ja Freden kanssa kehityksen todella näki. Toinen, joka alussa kulki ravissa kuin poni ja oli käsitellessä täysi ääliö, muuttui melkein enkeliksi ja alkoi liikkui kuin isokin hevonen. Yhteyden saaminen hevoseen vie aikaa ja tunnen onnistuneeni siinä tehtävässä. Tina kehui meidän kehitystä ja oli tyytyväinen, "Kova työ tuo tulosta".

Odotan kaikesta huolimatta paljon kotiin palaamista. Kauhea ikävä on ollut niin läheisiä, kuin omia lemmikkejä. Haluan päästä halaamaan ystäviäni, ratsastamaan Essillä ja nauttimaan hetken vain olostani. Sen tiedän, että aion muutaman päivän ajan vain _olla_. Ratsastan omat hevoset ja nään läheisiä, mutta muuten haluan hetken levätä. Laivamatka tulee kestämään kauan, joten heti ei pääse kotiin nukkumaan. Barbin kanssa yritän olla niin paljon, kuin matkan aikana on mahdollista. Toivottavasti reissu sujuu hienosti ja päästään ehjinä (ja väsyneinä) kotiin.

 Muutamat itkut on tullut täällä ollessa tirautettua, mutta enimmäkseen on tullut naurettua. Tanska vei palan sydämestä ja haluan ehdottomasti tulla tänne jossain vaiheessa takaisin ainakin käymään. Nyt meillä on ainakin monta hyvää ystävää tarjoamassa paikkaa yöpyä, joten siitä ei tule ongelmaa. Tina myös sanoi, että ollaan koska vain tervetulleita treenaamaan tai mitä tahansa. Harmittaa hieman, että en kerennyt paljoa itse Tanskaa näkemään ja Kööpenhaminassa ei tullut kierreltyä. Monta syytä on siis palata! Terminatoria lainatakseni...

"I'll be back".


On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme,
jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin.
 Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti