torstai 30. heinäkuuta 2015

Mitä ikävöin Suomesta?

Kaksi kuukautta on pian vierähtänyt uudessa maassa. Mitä sitä on sitten kaivannut eniten tänä aikana Suomesta?

1: Perhettä, ystäviä ja omia lemmikkejä (etenkin Essiä)
Ollessaan erossa näinkin kauan tärkeistä henkilöistä tulee ymmärrettyä, kuinka paljon oikeasti välittääkään heistä. Olen oppinut arvostamaan enemmän etenkin omia vanhempiani, heidän panostustaan minuun ja huomannut kuinka onnekas todella olen. Omistan upeita, ihania ihmisiä ympärilläni ja on ollut raskasta olla erossa heistä näinkin kauan. Mitäs sitten Essi? Ensimmäisestä päivästä lähtien olen päivittäin miettinyt mitä sille kuuluu, syökö se juuri nyt laitumella Primin kanssa vai onko se pitämässä vahtia. Kaipaan sen hörähdyksiä ja sen kanssa olemista, aivan kuten kaipaan muitakin läheisiäni.


2:OMAA PUUROA!
 Joistakin tämä voi olla naurettavaa, mutta kyllä, minä kaipaan omaa puuroani. Valkuaispuuro kardemummalla, marjoilla ja raejuustolla treenin jälkeen...ah. Pelkkä ajatuskin tuo veden kielelle. Kotiin päästyäni veikkaan, että keitän heti alkuun itselleni puuroa ja nautiskelen sen hitaasti. Olen täällä ollessani syönyt monesti aamulla kaurahiutaleita veteen laitettuna, mutta ei se ole lähelläkään sitä omaa puuroani, jonka todella _keitän_. Marjoja en ole syönyt ollenkaan täällä ollessani, ellei kahta mansikkaa lasketa. Mustikoita ja vadelmia on vähän tullut ohessa kaipailtua. Raejuustoon en ole törmännyt täällä kertaakaan, rahkaa on jotain, mutta ei sitäkään kovin tunnuta käytettävän.


3:Omaa sänkyä
Niinhän se on, että mikään ei voita omaa sänkyä. Sänkyni täällä on hyvä ja olen saanut siinä hyvin onneksi nukuttua. Hyviin uniin voi myös vaikuttaa se, että olen monesti päivän päätyttyä niin väsynyt, että voisin nukahtaa melkein seisovalteen. :D Kovan työn plussia - uni maittaa!

4:Maastoilua, metsää ja järviä
Auringonnousun kanssa kilpailemista - kumpi kerkeää ensimmäiseksi liikkeelle? Essin kanssa pitkien maastojen tekemistä ja ihanista maisemista nautiskelua. Laukkaamista pitkää peltotietä pitkin, tuntien olonsa niin vapaaksi. Niitä on tullut ikävöityä ja heti Suomeen palatessani tiedän ainakin mitä aion tehdä! Kaipaan ylipäätään Suomen metsiä. Täällä ei juuri metsää ole ja puita on harvakseltaan. Peltoja kyllä riittää enemmän, kuin sopivasti. Kaipaan kuusen tuoksua ja metsässä talsimista - tätä en olisi uskonut, mutta kaikkea sitä oppii arvostamaan muualla ollessaan.

Lisäksi Suomen järviä on tullut kaivattua. Lähellä on onneksi meri, joten täysin erossa vedestä en ole joutunut olemaan. Merivesi poikkeaa kuitenkin järvivedestä ja ei siellä ole samanlaista polskia menemään. Lämpötilaltaan ne ovat olleet arvellinkin samanlaiset, koska täälläkään ei mitenkään erityisen lämmin ole ollut uidessa. 


5:Mökkeilyä
Mökkeily yksin on rentouttavaa, porukassa mahtavaa. Oman perheen ja ystävien kanssa tehdyt mökkireissut ovat aina olleet onnistuneita ja odotettuja. Pienestä lähtien olen tykännyt lähteä mökkeilemään ja uimaan järveen. Suosikkimökkini on aina ollut ukkini mökki ja sinne pääsyä odotan tälläkin hetkellä hyvin paljon. Ukki nukkui pois hiljattain, joka oli itselleni raskasta. Varsinkin se, että en päässyt osallistumaan hautajaisiin. Kuitenkin uskon, että ukki olisi tämän ymmärtänyt ja halunnut minun nyt ottavan kaiken irti reissustani.


6:Euroa!
"Kuinka paljon tämä olisikaan euroina? Onko tämä siis kallis vai halpa?" Kauppareissun normaalit ajatukset. Kruunuihin meni aikaa tottua, jos niihin nyt on edes vielä tottunut. Onneksi puhelimen laskin on monesti ollut pelastamassa, jos en ole jaksanut käyttää aikaani enempää päässälaskemiseen.

7:Suomeksi asiointia
Oih, oma kotikieli ja sen ihanuus. Hyvin täällä pärjää englannilla, joskin lapset ja vanhemmat ihmiset eivät sitä yleensä tunnu puhuvan. Valehtelematta jokainen ihminen on heti alkuun todennut minulle, " en ole sitten hyvä englannissa...", mutta hyvin on silti kieli taipunut ja mitään ongelmia ei ole tullut. Jotkut ovat arkoja puhumaan englantia ja silloin saattaa ruotsista olla apua. Toinen työntekijöistä ei juurikaan puhu tai ymmärrä englantia, joten olen käyttänyt hyväkseni ruotsinkielen samankaltaisuutta tanskan kanssa. Onko tullut väärinymmärryksiä? On, mutta ei niiltä voi välttyäkkään aina. Tällä tallilla käy satunnaisesti myös yksi aivan ihana suomalainen, jonka kanssa puhutaan kaikesta. Muut vain katsovat silloin vierestä "o_o" ilmeellä ja Suomi kuulemma kuulostaa monen korviin Venäjältä. Suomeen päästyä aion puhua niin paljon, kuin sielu sietää - varautukaa siis puhetulvaan, jos törmäätte minuun. haha.

Siinä oli muutama asia mitä olen kaipaillut. Tuliko mikään yllätyksenä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti