torstai 30. heinäkuuta 2015

Mitä ikävöin Suomesta?

Kaksi kuukautta on pian vierähtänyt uudessa maassa. Mitä sitä on sitten kaivannut eniten tänä aikana Suomesta?

1: Perhettä, ystäviä ja omia lemmikkejä (etenkin Essiä)
Ollessaan erossa näinkin kauan tärkeistä henkilöistä tulee ymmärrettyä, kuinka paljon oikeasti välittääkään heistä. Olen oppinut arvostamaan enemmän etenkin omia vanhempiani, heidän panostustaan minuun ja huomannut kuinka onnekas todella olen. Omistan upeita, ihania ihmisiä ympärilläni ja on ollut raskasta olla erossa heistä näinkin kauan. Mitäs sitten Essi? Ensimmäisestä päivästä lähtien olen päivittäin miettinyt mitä sille kuuluu, syökö se juuri nyt laitumella Primin kanssa vai onko se pitämässä vahtia. Kaipaan sen hörähdyksiä ja sen kanssa olemista, aivan kuten kaipaan muitakin läheisiäni.


2:OMAA PUUROA!
 Joistakin tämä voi olla naurettavaa, mutta kyllä, minä kaipaan omaa puuroani. Valkuaispuuro kardemummalla, marjoilla ja raejuustolla treenin jälkeen...ah. Pelkkä ajatuskin tuo veden kielelle. Kotiin päästyäni veikkaan, että keitän heti alkuun itselleni puuroa ja nautiskelen sen hitaasti. Olen täällä ollessani syönyt monesti aamulla kaurahiutaleita veteen laitettuna, mutta ei se ole lähelläkään sitä omaa puuroani, jonka todella _keitän_. Marjoja en ole syönyt ollenkaan täällä ollessani, ellei kahta mansikkaa lasketa. Mustikoita ja vadelmia on vähän tullut ohessa kaipailtua. Raejuustoon en ole törmännyt täällä kertaakaan, rahkaa on jotain, mutta ei sitäkään kovin tunnuta käytettävän.


3:Omaa sänkyä
Niinhän se on, että mikään ei voita omaa sänkyä. Sänkyni täällä on hyvä ja olen saanut siinä hyvin onneksi nukuttua. Hyviin uniin voi myös vaikuttaa se, että olen monesti päivän päätyttyä niin väsynyt, että voisin nukahtaa melkein seisovalteen. :D Kovan työn plussia - uni maittaa!

4:Maastoilua, metsää ja järviä
Auringonnousun kanssa kilpailemista - kumpi kerkeää ensimmäiseksi liikkeelle? Essin kanssa pitkien maastojen tekemistä ja ihanista maisemista nautiskelua. Laukkaamista pitkää peltotietä pitkin, tuntien olonsa niin vapaaksi. Niitä on tullut ikävöityä ja heti Suomeen palatessani tiedän ainakin mitä aion tehdä! Kaipaan ylipäätään Suomen metsiä. Täällä ei juuri metsää ole ja puita on harvakseltaan. Peltoja kyllä riittää enemmän, kuin sopivasti. Kaipaan kuusen tuoksua ja metsässä talsimista - tätä en olisi uskonut, mutta kaikkea sitä oppii arvostamaan muualla ollessaan.

Lisäksi Suomen järviä on tullut kaivattua. Lähellä on onneksi meri, joten täysin erossa vedestä en ole joutunut olemaan. Merivesi poikkeaa kuitenkin järvivedestä ja ei siellä ole samanlaista polskia menemään. Lämpötilaltaan ne ovat olleet arvellinkin samanlaiset, koska täälläkään ei mitenkään erityisen lämmin ole ollut uidessa. 


5:Mökkeilyä
Mökkeily yksin on rentouttavaa, porukassa mahtavaa. Oman perheen ja ystävien kanssa tehdyt mökkireissut ovat aina olleet onnistuneita ja odotettuja. Pienestä lähtien olen tykännyt lähteä mökkeilemään ja uimaan järveen. Suosikkimökkini on aina ollut ukkini mökki ja sinne pääsyä odotan tälläkin hetkellä hyvin paljon. Ukki nukkui pois hiljattain, joka oli itselleni raskasta. Varsinkin se, että en päässyt osallistumaan hautajaisiin. Kuitenkin uskon, että ukki olisi tämän ymmärtänyt ja halunnut minun nyt ottavan kaiken irti reissustani.


6:Euroa!
"Kuinka paljon tämä olisikaan euroina? Onko tämä siis kallis vai halpa?" Kauppareissun normaalit ajatukset. Kruunuihin meni aikaa tottua, jos niihin nyt on edes vielä tottunut. Onneksi puhelimen laskin on monesti ollut pelastamassa, jos en ole jaksanut käyttää aikaani enempää päässälaskemiseen.

7:Suomeksi asiointia
Oih, oma kotikieli ja sen ihanuus. Hyvin täällä pärjää englannilla, joskin lapset ja vanhemmat ihmiset eivät sitä yleensä tunnu puhuvan. Valehtelematta jokainen ihminen on heti alkuun todennut minulle, " en ole sitten hyvä englannissa...", mutta hyvin on silti kieli taipunut ja mitään ongelmia ei ole tullut. Jotkut ovat arkoja puhumaan englantia ja silloin saattaa ruotsista olla apua. Toinen työntekijöistä ei juurikaan puhu tai ymmärrä englantia, joten olen käyttänyt hyväkseni ruotsinkielen samankaltaisuutta tanskan kanssa. Onko tullut väärinymmärryksiä? On, mutta ei niiltä voi välttyäkkään aina. Tällä tallilla käy satunnaisesti myös yksi aivan ihana suomalainen, jonka kanssa puhutaan kaikesta. Muut vain katsovat silloin vierestä "o_o" ilmeellä ja Suomi kuulemma kuulostaa monen korviin Venäjältä. Suomeen päästyä aion puhua niin paljon, kuin sielu sietää - varautukaa siis puhetulvaan, jos törmäätte minuun. haha.

Siinä oli muutama asia mitä olen kaipaillut. Tuliko mikään yllätyksenä? 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Knuthenborg Safaripark

Pohjois-Euroopan suurin safaripuisto, 1000 upeaa eläintä
- Yksi parhaista kokemuksista ikinä

SIJAINTI: Tanska, Maribo
HINNASTO: 
(1-19 henk.)
-Lapset(3-11v.) 17e
-Aikuiset 29.86 e


Puiston sivut (kielinä tanska/saksa/englanti)

WOW. Sana, jonka taisin "muutaman" kerran sanoa kierrellessä puistoa. Olin kuullut puistosta paljon muilta tallilaisilta ja odotukset sitä kohtaan olivatkin korkealla. Lauantainen reissu oli lähellä peruuntua myrskyn takia, joka riehui yöllä ja aamulla. Vettä todella satoi ja en sen takia pystynyt nukkumaan kovin pitkään, vaikka vapaapäivää vietinkin. Onneksi sade lakkasi ja aurinko palasi taivaalle ennen 12 ja lähdettiin yhdessä Emilien, E:n äidin ja heidän serkun kanssa puistoon.

Puisto sijaitsi yllättävän lähellä tallia ja sinne meni ajaa ehkä reilu vartti, jos sitäkään. Puistoon johti pitkä tie, jonka reunoja koristivat isot puut. Puiston hintaluokka oli aikuisilta se noin. 30e, joka on aika paljon, mutta se oli kyllä täysin sen rahan arvoinen. Puistoa ympäröi suuri kivimuuri ja eläinten alueet oli jaettu suurilla aidoilla, mutta puistossa pystyi kiertämään omalla autollaan. Itseäni ihmetytti se, että eläimet eivät tosiaan yrittäneet ylittää puomeista tehtyä ylityskohtaa, joiden yli autoilla mentiin. Kaikkien eläinten alueet eivät siis olleet täysin suljettu, ainoastaan petoeläinten, kuten tiikereiden ja susien. Lisäksi mietin, kuinka suuri luottamus on vierailijoita kohtaan, koska missään vaiheessa ei ollut mitään turvallisuustarkastusta. Varsinkin, kun saa omalla autollaan ajaa ja mennä aivan eläinten luokse on siinä monia riskejä (myrkyttäminen, yliajaminen..).


Ensimmäisinä eläiminä olivat aasit sekä vuohet ja auton sai parkkeerata tien reunaan, astua ulos ja mennä rapsuttelemaan eläimiä. Aaseja oli kaikkialla ja ei tiennyt ketä alkaisi ensimmäisenä silitellä. Vietin suurimman osan aikani kaikkein nuorimman ja karvaisimman aasin kanssa - teki mieli ottaa se takakonttiin ja salakuljettaa B:n mukana suomeen. Seuraavalla alueella oli mm. kirahveja, jotka viettivät aikaansa vähän kauempana tiestä. Muutamat seeprat olivat asettuneet komeaan riviin tien viereen ja poseerasivat kunnolla yleisölle. Nähtiin kameleita, jotka olivat puolestaan tukkimassa tietä. Astuttiin ulos autosta ja mentiin sitten rapsuttelemaan hetkeksi niitäkin. Työntekijä sai vähän hätyytellä niitä poispäin, jotta autot voisivat jatkaa matkaansa. :')

 Jengi kasassa

Saatiin myös todistaa vasta hiljattain syntyneen vasan (vai miksi noita kutsutaankaan) ensimmäisiä askeleita. Puistossa oli myös pari linnaa, jotka voi osan ilmeisesti myös vuokrata käyttöön. Kaikkein isoimmassa linnassa asuu puiston omistaja perheineen. Onhan se kyllä aika uskomatonta asua keskellä lukuisia eläimiä. Aamulla, kun katsoo ilkkunasta niin voi tuntea olevansa afrikassa. Aika cool, jos en sanoisi. Eläinten aitaukset olivat _todella_ isoja ja paikka oli ihan jotain muuta, mitä esimerkiksi Suomessa on tottunut näkemään.

 Puiston perustajasta tehty patsas
Katsoessa ympärilleen ei vain voinut uskoa paikkaa edes todelliseksi. "Vitsit, mä olen oikeasti täällä.." melkein teki mieli nipistää itseään varmistaakseen kaiken olevan totta eikä unta. Sarvikuonot hengailivat ensimmäiseksi kauempana tiestä, mutta toisella kertaa ohi ajaessamme tulivat ne aivan autoon kiinni. Vähän alkoi sydän hakata niin ison eläimen mennessä auton edestä ja pysähtyen hetkeksi katsomaan meitä. Ne eivät todella olleet hentoisia otuksia, massaa löytyi ja voimaa! Shetlanninponeja käytiin myös moikkailemassa ja samalla alueella oli muutama kameli. Yksi kameleista makoili tyytyväisenä maassa ja mentiin sitä silittelemään. Shettikset ja muut hepat olivat puistossa varsin...määrätietoisia. Ne saattoivat vain päättää, että minä tulen tästä ja sai itse väistää tieltä pois. Varsat meinasivat syödä kameran ja yksi näykkäsi seurueen nuorimmaista varsan tullessa luokse. On ne vaan kivoja, suloisia ja niin viattomia.


Tiikereitä katsoessa oltiin sen verran onnekkaita, että ne pyörivät aivan meidän lähettyvillä. Aluksi mentiin lasin taakse kävellen katsomaan ja yksi niistä oli aivan lasin vieressä. Siinä sitä sitten istuttiin muutaman senttimetrin päässä upeasta, isosta eläimestä. Palattiin autolle ja mentiin aitaukseen auton kanssa - sopivasti yksi tiikereistä ylitti tietä meidän edestä.


Tiikereiden jälkeen pidettiin pieni piknik-tauko ja nautiskeltiin auringosta. Siirryttiin katsomaan apinoita ja päästiinkin heti traktorin vetämään vaunuun, joka ajoi apinoiden aitauksessa. Meille annettiin ennen vaunuun nousua ruokaa, jota saatiin antaa vaunun sisältä apinoille. Alueelle päästyä apinat alkoivat heti hyppiä katolla ja ikkunoiden luona kerjäämässä ruokaa. Aiemmin alueelle oli saanut ajaa omalla autollaan, mutta apinat olivat ilmeisesti alkaneet tuhoamaan auton peilejä ja antenneita...:-D


Lukuisia erilaisia eläimiä tuli nähtyä, monia tiesi jo entuudestaan, mutta tuli siellä muutama uusikin tuttavuus. Sudet söivät meidän tullessa jonkun hevosen jalkaa tyytyväisenä. Sudenpentuja oli useita ja ne näyttivät niin paljon koiranpennuilta. Tuolla on myös mahdollisuus yöpyä susien häkin vieressä olevassa mökissä (välissä susiin vain lasiseinä) esimerkiksi oman luokan kanssa. 

  Niin suloinen!


Kuvia ja videoita tuli kamera täyteen ja kauan siinä menikin käydä niitä läpi. Jos ikinä teille tulee mahdollisuus lähteä käymään Tanskassa ja mietititte minne kannattaisi mennä - suosittelen todella lämpimästi tätä puistoa. Niin hieno ja suuri paikka, jossa näkemistä sekä tekemistä riittää. Siellä on myös suuri leikkipuisto ja uimapaikka, joten uikkaritkin voi halutessaan ottaa mukaan. Ostin itselleni tuolta laukun ja pari tuliaista kotiin.

Ihanaa viikkoa!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kyllä me hypätäänkin!

"Mikset hyppää Barbilla Tanskassa? Miks te ette hyppää? Hyppäättekö te ollenkaan siellä?"

Pieni kuulumispostaus teille!

Paljon on kyselty hyppäänkö Barbilla täällä ollenkaan ja jos en hyppää niin miksi. Tämä talli on kouluratsastustalli ja tallin hevosilla ei hypätä esteitä. Tänne saapuu ratsastajia välillä muualta estevalmennukseen ja kyllä pari tallin poneistakin joskus esteitä menee. Kuitenkin pääpainotus on todella koulussa ja esteet eivät ole suurella käytöllä. Noh, miksi minä en ole niitä mennyt niin paljon? Yksinkertaisesti siksi, että aika on muutenkin kortilla ja esteiden rakentamiseen kuluu oma aikansa. Ollaanko siirrytty täysin tuuppareiksi? Älkää huoliko, ei olla - kyllä me esteitäkin mennään. Täällä ollessa ollaan luonnollisesti keskitytty kouluun ja ollaan sillä saralla valmentauduttu ahkeraan.

Yhtenä päivänä omistin enemmän aikaa ja käytinkin samalla hyväkseni edellisenä päivänä kasatun esteradan. Barbi oli innoissaan esteistä, mutta ei ollut ollenkaan liian kuuma. Keskityin lähinnä jumppailemaan sitä ja alkuun menin vain pienempiä esteitä erilaisilla teillä. Lopuksi nostin esteitä hieman ja tein paljon käännöksiä. Barbi oli letkeä ja yhtä ihana hypätä, kuin ennenkin. Oli noita esteitä tullutkin jo vähän ikävä, mutta kyllä tämä pieni taukokin on tehnyt todella hyvää. Barbi on tullut paljon tasaisemmaksi ja on suorempi, joka näkyy myös esteillä. Suomeen palatessa hypätään enemmän ja varmasti teen enemmän puomitehtäviäkin.

Operaatio vasemman käden aktivointi on ollut käynnissä, koska meinaan välillä olla sillä liian "heikko". Väistöjä Tina on kehunut ja sanonut meidän tulleen niissä paremmiksi ja siirtymisetkin on vain parantuneet. Lisätessäni laukassa saan olla enemmän mukana niin kädellä, kuin istunnallakin. Sama juttu ravissa ja tätä olenkin viimeisimpinä päivinä treenaillut jokaisen hevosen kanssa.


Kuten on saattanut postauksia lukiessa huomata, en ole sanonut kertaakaan B:n olleen minään päivänä erityisen huono. Se on ollut päivittäin kiva, joskus toki saattanut olla aavistuksen laiska tms., mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Tätä olinkin ihmetellyt ja melkein odottanut, koska sellainen huonompi päivä osuisi kohdalle. Noh, sitä saa mitä tilaa. Tänään tein B:lla tunnin tehokkaan koulutreenin, jonka aikana B:lla tuli 2 kiukuttelukohtausta. Ensimmäinen taisi tulla alkuverkan jälkeen pyytäessäni sitä enemmän eteenpäin oven luona, joka kolisi ja jota se mulkoilikin. Pari pientä pukkia reaktiona raippaan ja asenteella "tee ite". Tilanne nollaantui nopeasti ja B oli paljon terävämpi sekä keskittyi minuun. Väistöissä se oli todella hyvä jokaisessa askellajissa! Toinen kiukuttelukohtaus tuli sen keskittymisen herpaantuessa muiden hevosten alkaessa hirnumaan ulkona. Jatkoin työskentelyä ilman isompaa reaktiota ja hyvin päästiin taas töihin. Treeni ei mennyt 100% putkeen, mutta noita paria kohtaa lukuunottamatta oli siinä lukuisia hyviäkin pätkiä.

 Se oli vielä hetki ennen kuvaa puhdas..

Vaikea uskoa, että vajaa 2 viikkoa on jäljellä aikaa..sitten ollaankin Suomessa ja suuria muutoksia tulee tapahtumaan. Jännittää ja vähän pelottaa, mutta uskon meidän selviävän. Kunhan nyt ensin päästään Suomeen ehjinä niin voi huokaista helpotuksesta. Kisat lähenee ja paljon on vielä sitäkin varten tehtävä. Täältä lähtee mukaan muutama hevonen ja onkin pieni säätäminen kyytien ja aikataulun kanssa. Posti ei ole vieläkään tuonut pakettia ja tällä hetkellä en edes tiedä missä se menee - eikä muuten tiedä postikaan, hienoa. Onneksi on ystäviä, jotka pelastavat hädästä. :)



Tänään tallille saapui 2 kissanpentua ja pian pitäisi pieniä koiranpentujakin juoksennella pihalla. Tallin koira on käyttäytynyt tänään niin omituisesti, että h-hetken luulisi olevan lähellä. Huomenna juhlitaan yhden henkilön synttäreitä ja innolla odotan mitä päivä tuo tullessaan. B:lla menen huomenna valmennukseen ja liikutan ohessa muita heppoja sekä teen normi tallityöt.

Speciaalia postausta on luvassa piakkoin, joten kannattaa pysyä kuulolla!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Toivepostausideoita?

En ole koskaan tainnut tehdä kunnollista toivepostausta ja ajattelin nyt olevan hyvä aika sille. :-) Mistä siis toivoisit minun kirjoittavan/ mikä asia kiinnostaisi?