maanantai 22. kesäkuuta 2015

Sakskøbing Rideklubin 40-vuotisjuhla

Esityksiä, hyviä vinkkejä ja PALJON herkkuja. 
Niistä oli tämä vuosijuhla tehty!


Juhlia ja tapahtumia on vain osunut kohdalle ja olen ollut onnekas päästessäni niihin. Minua kysyttiin sunnuntaina mukaan läheisen ratsastusseuran vuosijuhlaan ja tietenkin suostuin, miksikäs en! Matkaan kului ehkä vajaa 40 minuuttia ja päästessämme paikalle osui ensimmäisenä silmiini hyvät ratsastuskentät ja iso talli. Maneesi ei ollut yhtä valoisa ja iso, kuin "meillä", mutta ei sekään mikään pieni ollut. Ihmisiä olisi kuvitellut olevan enemmän paikalla, koska kyseellä oli kuitenkin suuren seuran pippalot. (Sakskøbing Rideklubin sivut (Tanskaksi).)

Ensimmäisenä esityksenä oli esteratsastusta, esteitä hyppäsi ilmeisesti korkealla tasolla kilpaileva poni ja nuori ratsastaja. Ratsukon valmentaja ei ollut päässyt tapahtumaan, mutta hänen tilalleen oli saapunut tuuraaja, joka itsekkin kilpailee ja toimii myös valmentajana/ratsuttaja. Nainen mainitsi hyviä pointteja samalla, kun ratsukko suoritti rataa. Onneksi Tina tulkkasi naisen puhetta, joten sain itsekkin näytöksestä huomattavasti enemmän irti. Kouluratsastuksen tärkeyttä tuotiin esille, eikä esteiden korkeuden tulisi muuttaa tapaa ratsastaa, etäisyydet on vain opittava näkemään.


Seuraavaksi oli kouluratsastusta ja ensimmäinen ratsukko oli vasta alkanut treenaamaan sarjavaihtoja, joten ne eivät olleet vielä täysin sujuvia. Puheeksi tuli kuolaimet ja ovatko ne kaikkein kalleimmat aina parhaimmat. Hintalappua ei tulisi katsoa kuolainta hankkiessa, koska sama kuolain ei sovi kaikille. Joskus se halvin vaihtoehto voi olla paljon kalliimpaa vaihtoehtoa parempi. Tyttö oli aiemmin omistanut ponin ja oli sitten valmennuksessa kysynyt, onko hänellä mahdollisuus päästä kehittymään vielä korkeammalle ponin kanssa. Valmentaja oli sanonut suoraan, että kyseisellä ponilla ei tyttö pääsisi korkeammalle ja hänelle oltiin alettu etsimään hevosta. "Mieluummin kertoo suoraan totuuden, kuin käyttää paljon rahaa ja aikaa turhaan".

Viimeisenä, mutta ei todellakaan väheisempänä saapui maneesiin kerrassaan upea hevonen. Ratsukko oli Norjasta kotoisin ja voittanut monia kilpailuja, en vain kuollaksenikaan muista mitä kaikkea siinä lueteltiin. Valmentamassa oleva mies totesikin hevosen olevan harvinaisuus, koska Norjassa kuulemma taso ei ole mitenkään korkea ja tuollaisia hevosia sieltä harvemmin löytää. Tanskalaiset ja Saksalaiset hevoset ovat kovassa suosiossa ja tasoltaan useimmiten korkeammalla. Itseäni häiritsi todella pitkät pintelipatjat, jotka ylittivät polven ja voisi kuvitella sen häiritsevän hevosen liikkumista. Tina totesi sen olevan "huono tanskalainen tapa", syyksi itselleni tuli mieleen, että jalat näyttävät noin pidemmiltä. Oikeaa syytä en saanut sitten selville, liekkö ulkonäön vai jonkin muun vuoksi. Joku viisas voi minua valaista, jos syyn tietää.

Tykästyin myös ratsukon tyyliin ja olen mm. jo jonkin aikaa metsästänyt B:lle tuon kaltaista korvahuppua.

Niin hieno!
Esityksien jälkeen oli luvassa ruokaa, paljon, paljon ruokaa. Onneksi käytiin jo aikaisemmin paikalla, jotta kerkesin ottamaan kuvia ennen kakkujen katoamista. Pöydät notkui kaikenlaisista herkuista ja valinnanvaraa todella oli. Tuli maisteltua leivoksia ja hetkeen ei tarvisikkaan sitten herkutella. :D Huomenna tallilla on juhannuspippalot, joten katsotaan kuinka siellä sitten selviää (jos selviää).

VAROITUS: Nämä kuvat saattavat saada sinut sortumaan ja hakemaan kaupasta kaikein herkulisimman leivoksen. Sinua on varoitettu.


Tarmokasta maanantaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti