sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Barbin muutto ja tallin kisat


Heti alkuun täytyy sanoa, että tämä päivä on ollut raskas, mutta ihana! Viime päivinä on ollut todella paljon tekemistä ja suunnittelemista, eikä stressaamiselta ole voinut välttyä. Syy tähän selviää varmaan bloginkin puolella piakkoin. Sen voin sanoa, että isoja juttuja on tapahtumassa ja omat tunnelmat on olleet jännittyneet, mutta odottavaiset.

Eilen menin Barbilla hyvän ja tehokkaan treenin Barbilla - ensimmäistä kertaa ulkokentällä. Kenttää ei oltu vielä lanattu, joten se ei ollut kaikkialta kovinkaan tasainen, siksi saikin vähän pienemmällä alueella mennä. Tilaa oli ihanasti enemmän, kuin maneesissa ja Barbikin sai kunnolla laukata eteenpäin. Se käyttäytyi todella hienosti koko ajan ja olisi luullut, että oltaisiin monestikkin menty jo kentällä. Barbi on saanut syödä ruohoa aina treenien päätteeksi, kun olen sen kanssa mennyt maneesin taakse olevalle pellolle. Hyttyset on alkaneet myös tulemaan heppojen luokse, joten niitäkin on saanut alkaa häätämään. 



Tänään tallilla järjestettiin 1-tason estekisat ja porukkaa oli kuin pipoa. Saavuin verkkavalvojaksi ja Barbi sai oleilla tarhassaan. Kisat etenivät nopeasti ja ei siinä kovin kauaa mennyt, että sain olla laittamassa Barbia kuntoon. Rata oli simppeli ja oli ihanaa päästä hyppäämään ulkokentälle. Mentiin kaksi 90cm rataa, koska ei oltu ulkona kertaakaan vielä hypätty ja maneesissa ollaan menty enemmän teknisiä tehtäviä pienillä esteillä. Verkka oli maneesissa ja Barbi tuntui alusta asti hyvältä ratsastaa. Se oli esteistä kovin innoissaan, mutta odotti hyvin. Ensimmäisellä radalla himmailin turhaa 2-3 linjalle, jolloin tultiin 3 vähän lähelle. Sarja oli meille ahdas, mutta Barbi nyt onneksi on ketterä ja nopea jaloistaan. Ensimmäisen radan tulos 0vp. Välissä meni yksi ratsukko ja hyppäsin sitten radan uusiksi. Nyt sujuin 2-3 linjan ja meno oli helppoa! Tulos jälleen 0vp ja olin varsin tyytyväinen.


Kisojen jälkeen kylmäsin B:n jalat ja alettiin kuskaamaan tavaroita autoon. 2 satulaa, 2 suitset, ainakin 4 loimea, iso kasa harjoja, pinteleitä.... kaapistakin löytyi vaikka mitä. Kun tavarat oli saatu autoon oli hepan vuoro. Barbi oli innoissaan menossa koppiin ja matka oli lyhyt matkustaa. Perillä Essi ja Primm odottelivat tarhassa ja B:n nähtyään säntäsivät portille. Essi oli ihan pörheänä, kaula kaarella ja odotin sen jo vinkuvan B:lle. Jouduin viemään B:n molempien heppojen ohitse sen omaan tarhaan ja Primm meinasi änkeä turhankin kiinni. Tarhaan päästyään B lähti syömään sinne kasvanutta heinää ja muut hepat jatkoivat vieressä kyyläämistä.


Barbihan oli heti kuin kotonaan - se jos joku osaa ottaa rennosti. Tavarat haettiin autosta ja jätettiin hepat ulkoilemaan. Nyt tuleekin järjestys vähän muuttumaan, kun hepat on kaikki samalla tallilla. Huomenna lähden normaalisti 5 tallille ja ajattelin aluksi mennä Barbilla koulutreenin kentällä ja sitten Essillä - koulua senkin kanssa. Sen jälkeen vien hepat pihalle ja teen normaalit tallityöt. Varusteita pitäisi puunata, joten mahdollisesti aloitan senkin huomenna. Paljon on hommia ja aika kulkee turhan nopeasti.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä päivä. :)

torstai 28. toukokuuta 2015

Sinä ansaitset kultaa


Kahdenlaiset jalanjäljet ovat kulkeneet rinnakkain jo noin 8 vuotta, välillä toisistaan erkaantuen, mutta pian yhteen palaten. Ottaen askelia taaksepäin useammin, kuin kerran. Joutuneet myrskyn keskelle, eksyneet, miettineet miten päästä takaisin oikealle reitille. Harhailleet, löytäen matkan aikana pieniä palasia, jotka on koottu yhteen. Paloja on tippunut taskusta, mutta uusia on aina tullut tilalle. Epätoivon keskellä on alettu etsimään sitä seuraavaa palaa, ei ole annettu periksi. Ei ole luovutettu.

Matkaa kulkiessa on kuulunut naurahduksia, kavioiden tasaista kopsetta ja hentoja hörähdyksiä. Kyyneleet ovat kastelleet maata ja nyt niissä kohdissa kasvaa kukkia. Epäonnistumiset ovat pieninä kivinä tien reunassa, muistuttamassa, kuinka aina ei onnistuta, mutta se ei haittaa. Kivet tekevät tiestä vahvemman. Yhteiset onnenhetket ovat perhosia, jotka lentelevät kukkien keskellä, vapaina ja niin haavoittuvaisina. Ne tulevat luokse, jos on maltillinen, niitä ei saa kiinni jahtaamalla.


Tammojen tamma, tulisielu, herkkis, pomottaja. Niitä Essi on, mutta se on myös rakastava, opettava, uskollinen ja elämäni hevonen. Sen kanssa olen oppinut, että mikään ei tule helpolla, mutta periksi ei saa antaa. Sillä jos uskoo tarpeeksi ja on valmis tekemään töitä, ei mikään ole mahdotonta. Se on opettanut minulle maltillisuutta, kuinka rakastaa ja miten paljon pienet asiat merkitsevät. Hevonen, joka ennen ei luottanut kehenkään, joka lennätti minut selästä, kuskasi maneesia ympäri 6-0, mutta myös antoi minulle siivet, vei maaliin ja suoritti radat. Olen oppinut kuuntelemaan sitä ja se minua.

Ennen oli paljon väärinymmärryksiä, ei puhuttu samaa kieltä. Yhteinen sävel ei löytynyt hetkessä. Se vaati useita tunteja treenejä, hikisiä minuutteja ja kyyneleitä. Vaikka välillä meinasin antaa periksi, niin olen hyvin kiitollinen, että en antanut. Ollaan yhdessä saavutettu tavoitteita, mutta myös epäonnistuttu monesti. Kaikki se on kasvattanut minua ja en vaihtaisi hetkeäkään, en edes niitä huonompia aikoja. Meillä on pitkä matka takanamme, mutta tiedän, että se matka jatkuu. Toivon sen jatkuvan vielä monen monta vuotta. Sydämestä Essi on vallannut ison alueen ja ei sitä kukaan pysty korvaamaan. Essi vain on Essi. 

"Sitoutua niin syvästi että muuttuu pohjattomaksi 
Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi 
Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään enää ole vailla merkitystä"
-Tommy Tabermann


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

MAASTOESTEILLÄ

Innokas hevonen, uudet maisemat ja paljon uusia kokemuksia
- Barbi ensimmäistä kertaa maastoesteillä!


Blogia pidemmän aikaa seuranneet tietävätkin, että Barbin kanssa on ollut jo kauan tarkoituksena lähteä maastoesteille. Hollannissa sillä oli tuskin koskaan maastoiltu ja maastoilu onkin ollut pienoinen projekti meillä. Barbi on osannut käyttäytyä maastossa hyvin, se on ollut vain vähän epävarma. En tiedä miksi ja miten ollaan ylipäätään vältytty Barbin kuskaamiselta maastoesteille, mutta niin vain ollaan. Kovasti olen ajatusta pyöritellyt päässäni, mutta on aina ollut jotain tekosyitä, "Ei ole ketään kaverina B:lle", "Ensin pitää saada se kunnolla maastossa varmaksi" jne. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli päästä Barbin kanssa maastoesteille ja nyt voin iloisena ilmoittaa, että tavoite on täytetty - varsin mallikkaasti vielä!

Ajatus lähti liikkelle puhuessani Jutan kanssa maastoon lähtemisestä ja siitä se sitten ajautui maastoesteisiin. "Mitä jos mentäisiin yhdessä sunnuntaina! Lento ei ole koskaan ollut maastoesteillä ja voitaisiin tehdä semmoinen tutustumiskäynti". Aluksi oli tarkoitus mennä jo edellisenä sunnuntaina, mutta silloin tuli esteitä, joten siirrettiin reissua viikolla. Tänään lähdettiin yhden maissa tallille ja pakattiin hepat autoon. Barbi ja Lento tuli heti juttuun, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Matkattiin Murronnevalle, joka sijaitsee pienen ajomatkan päässä tallilta. Paikalle päästyä saatiin heti huomata, että viereisellä motocross-radalla riitti vilskettä (ja meteliä..).Eli kaksi hevosta, joilla ei ole koskaan oltu maastoesteillä, täysin uusi ympäristö ja vielä lentäviä äänekkäitä mönkijöitä/mopoja mukavaksi lisäksi. Eikös kuulosta lupaavalta? Anskun kanssa siinä mietittiin, että löydetäänköhän itsemme mistä tämän reissun aikana.. 


Olin luonut mieleeni kuvan millainen Barbi olisi maastoesteillä, tai ylipäätään uudessa maastossa. Ajattelin sen tekevän jotain spurtteja, temppuilevan ja hyppäävän liioitellusti esteitä. Sain huomata olleeni täysin väärässä - okei, tuo viimeinen piti useimmiten paikkaansa. Ensin ravattiin ja laukattiin alkuverkkana yhdessä pientä lenkkiä ja Barbi oli alusta asti todella rauhallinen. Jotkin pienet asiat saivat sen välillä mulkoilemaan sivulle, mutta mitään tyhmää se ei tehnyt. Aloitettiin hyppääminen pieneltä koivupystyltä ja tultiin sitä pariin kertaan. Vieressä menevät crossaajat alkuun ihmetytti, mutta Barbi keskittyi hyvin esteisiin. Ei mennyt kauaakaan, kun se ei edes huomannut ajajia.

Koivupystyltä siirryttiin portaille ja tultiin ensin vain alimmaista porrasta ylös sekä alas. Barbin ilme oli aluksi luokkaa "Mikä tää nyt on, onko tää muka este?", mutta rohkeasti se lähti hyppäämään. Esteen toisella puolella odotteleva Lento oli hyvä lisä tsemppari. Viimeiseksi hypättiin ylös molemmat portaat ja vaikka aavistuksen tuli mutkia matkaan niin ylittyivät esteet näppärästi. Jatkettiin matkaa eteenpäin ja hypättiin vastassa oleva pieni tukki. Molemmat hevoset katsoivat sitä ensin niin kummaksuen, koska eipä se miltään esteeltä näyttänyt. Barbin laukanvaihtojen jälkeen se hyppäsi sen varsin ilmavasti. Eihän sitä voinut tietää, jos se olisi vaikka kampannut.



Seuraavaksi tultiin mäntypystylle ja hypättiin se pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Barbi hyppäsi todella liioitellusti, toisella kerralla tuli hypystä parempi. Tultiin tämä este pari kertaa ja siirryttiin läheiselle penkille. Penkkiä Barbi ei edes vilkaissut, vaan ylitti sen innokkaasti. Penkiltä siirryttiin alas monttuun ja Barbi ei kummaksunut ollenkaan sinne siirtymistä. Alhaalla hypättiin pieni hauta molempiin suuntiin. Ensimmäisellä kerralla oli ylitys varsin...mielenkiintoinen, esteen päällä Barbi veti äkkiä jalat aivan mahaansa kiinni - luuli ilmeisesti sieltä sisältä hyökkäävän jonkin monsterin. Seuraavalla kerralla hyppäsi jo rennommin ja jatkettiin matkaa toiselle esteelle. Viimeiseksi tultiin vihreä-sinistä, toiselta puolelta umpinaista pientä estettä molemmista suunnista. Barbi oli innokas, mutta kuunteli hyvin. Lopuksi mentiin vesiesteelle, jonka ideaa Barbi ei ymmärtänyt. Se ei ollut halukas menemään veteen liuskasta, eikä haluttu sitä sinne pakottaakkaan, koska tämä oli kuitenkin sen ensimmäinen kerta ja se oli mennyt jo niin hyvin. Laukattiin kierros monttua ympäri ja sitten tehtiin loppuverkat. 



Hyvä reissu tuli tehtyä ja Barbin käyttäytyminen oli suuri positiivinen yllätys. Pitää vain päästä käymään maastoesteillä treenaamassa niin varmuutta tulee molemmille lisää. :) Seuraavalla kerralla voidaan vähän enemmänkin esteitä kierrellä ja vesiesteeseenkin siedättää. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen pieneen otukseen, oli ihana huomata kuinka se nautti maastoesteistä. Kyllä siitä vielä hyvä kenttäheppa saadaan.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Lähtölaskenta vapauteen - laidunkausi aloitettu!

3....2....1....Anna palaa!

Huomenta!
Onnistuin eilen tekemään kaksi pientä hevosta todella onnelliseksi päästämällä ne ensimmäistä kertaa laitumelle. Saapuessani tallille 5 maissa tuli Essi minut huomatessaan heti vastaan aika kyselevän näköisenä, "mitä sä täällä nyt jo teet? Tullaanko me sisälle?". Hetken sitä rapsuteltuani aloin kävelemään  kohti tarhojen päässä olevaa porttia. Porttia, joka oli ovi vapauteen. Hepat seurasi perässä ja huomatessaan, että aion avata tuon portin, joka on ollut kiinni koko talven, eivät ne malttaneet seistä paikallaan. Portti aukesi ja hepat lähtivät kuin ammukset painelemaan ympäri laidunta. Essin täytyi olla aina edellä ja se kilpaili Primin kanssa. Primm teki omia hyppelyitään ja pari pukkia. Kun kierroksia oli tehty riittävästi alettiin syömään.


Primm = vinttikoira

Napsin hepoista "muutamat" kuvat ja ne saivat jäädä loppuajaksi syömään vihreää. Äitikin saapui tallille kuvatessani ja päätin pieneksi hetkeksi nakittaa sen ottamaan meistä muutamat kuvat. Essin kanssa kuvat oli helppo ottaa, Primm hiippaili aina pois paikalta - "Minustahan et kuvia nyt ota!". Oli ihana katsella kuinka onnellisia ne molemmat olivat. Ei enää kauaa niin Barbikin pääsee tuonne laitumelle ja kaikki hepat on taas samalla tallilla.  :)

torstai 21. toukokuuta 2015

"En tykkää"

Oletteko nähneet telvisiosta sen mainoksen, jossa mies toteaa päivänsä aikana "en tykkää" moneen asiaan? Minulla on ollut juuri samanlainen olo nyt pari päivää sairastellessa.


Kauhea väsymys, päästä välillä heittää, on kylmä ja pian kuuma, saa olla niistämässä nenää ja pukeutua villapaitaan. Ei myöskään voi olla mainitsematta kahta kaulahuivia ja villasukkia, jotka jouduin varastosta hakemaan itselleni. Ihmiset on katsoneet kysyvästi mennessäni tuolla +14 asteen lämmössä toppatakissa ja muutenkin sen näköisenä, että olisi kovemmatkin pakkaset. Vitamiineja on tullut otettua, inkivääriä ja valkosipulia "nautittua", juotua niin paljon teetä, että varastot on niistä nopeasti huventuneet. Jos olet joskus miettinyt kuka niitä "miten saada flunssa pois nopeasti?", "Poppakonstit flunssaan" hakuja tekee googlessa...täältä löytyy yksi sellainen. En vain osaa olla täysin paikoillani tekemättä mitään. Jos en tee treeniä tulee huono omatunto ja ärsyttää. Pitäisi opetella paremmin rentoutumaan, tiedän. Edellisessä postauksessa hehkutin hyvää oloa mökillä, mutta reissun jälkeen flunssa päätti tulla yllättämään.

Tiistaina ja keskiviikkona hevosilla oli molemmilla kevyempi päivä, koska olo oli sen mukainen, että olisin saanut vapista vain siellä selässä. Keskiviikkona Barbia juoksuttaessa oli rento ja rauhallinen, mutta teki pari pientä spurttia alussa. Olen käynyt maneesin takana syöttelemässä Barbia ja eilen meidän kimppuun hyökkäsi siinä kunnon ötökkäparvi. Enpä tietenkään ollut vielä tuonut ötökkämyrkkyä tallille, joten saatiin niitä yrittää paeta. Essi ja Primm ovat molemmat päässeet aina hetkeksi pienelle aidatulle alueelle tarhojen edessä, jossa ne ovat saaneet mussuttaa vihreää. Primin kuulumisia kyseltiin edellisessä postauksessa ja siinä tajusinkin, että tuskin olen Primiä maininnutkaan pitkään aikaan. Postausta on tulossa, jossa kerron mitä tälle temppuhepalle kuuluu, yritän vain lähipäivinä ottaa siitä kuvia koneelle.

Tänään olo on ollut jo aavistuksen parempi, mutta ei vielä kaikki voimat ole palanneet. Aamutallit olen tehnyt taudista huolimatta ja Essin kanssa käytiin tänään 6 maissa maastoilemassa. Aurinko oli silloin vielä pilven takana, mutta nyt keli näyttää tuolla mitä parhaimmalta. 3 jälkeen suuntaan Barbin luokse ja aion tehdä sen kanssa kunnon koulutreenin.

En jaksa antaa tämän flunssan masentaa, vaan aion nauttia näistä hyvistä keleistä. Ihana kesä on ihan nurkan takana ♥
//Löysin sen mainoksen ja pakkohan se on tähän loppuun vielä iskeä. Ihan loistava!


Nyt kannattaa pysyä kuulolla, koska postausta saapumassa piakkoin lisää - Essi ja Primm pääsee tänään laitumelle ensimmäistä kertaa ja video- sekä kuvamateriaalia tarkoitus saada. Uskon heppojen olevan varsin innoissaan tästä yllätyksestä.. :D

tiistai 19. toukokuuta 2015

Äkkilähtö rentoutumaan

Hiljaisuus, tyyni järvi, auringonpaiste, sauna ja aikaa rentoutua.
Tätä minä olin kaivannut.



Olen monesti huomannut päivien vain vilisevän ohitse ja kesän tulevan kohti hirveää vauhtia. Enää alle kaksi viikkoa ja kesäkuu alkaa. Alle kolme viikkoa ja täytän kaksikymmentä. Siis  k a k s i k y m m e n t ä. huhhuh. Muistan kuinka 15-vuotiaasta lähtien odotti sitä maagista täysi-ikää, siihen laskettiin päiviä, jopa tunteja ja minuutteja. Mielessä oli vapaus tehdä mitä haluaa, ostaa mitä haluaa, mennä minne haluaa ja oltaisiin ah, niin aikuisia. Sain varmaan ensimmäisen ikäkriisini 18-vuotiaana, tajutessani, että en ole enää lapsi - ainakaan lain mukaan. Olihan se nyt typerää olettaa, että kaikki muuttuisi juuri sinä päivänä, kun täyttää 18. Toki tuli enemmän vastuuta ja odotuksia muilta, oli käyttäydyttävä kuin aikuinen, eihän sitä ollut enää "lapsi". Olen kasvanut henkisesti paljon viimevuosina, mutta ei ne omat jutut aina ole niin "aikuismaisia" - tarviiko niiden olla? Pitää muistaa pitää se pieni pilke silmäkulmassa, pitää hauskaa ja nauttia elämästä.


Lauantaina sain illalla idean lähteä mökille ensimmäistä kertaa yksin. Kertoessani suunnitelmasta kaverilleni oli tämä ihmeissään, "miksi sä yksin  meet? Etkö haluis jotain kaveriksi? " ja totesin haluavani kokeilla olla hetken vain omassa rauhassa, harvemmin sitä tulee oltua aivan yksin jossain reissussa. Lisäksi halusin vähän haastaa itseäni, yö yksin mökissä metsän keskellä olisi aiemmin saattanut ehkä kauhistuttaa. Mukaan toki tarttui Lex, joka sai toimia omana vartijanani - ihan kuin joku pelkäisi lampaan näköistä villakoiraa. On siis ehkä vähän väärin sanoa, että olin yksin. Mökille meni ajaa noin tunti ja olin perillä 9 aikoihin illalla. Tavaraa tuli pakattua sen verran, että niiden perusteella olisi voinut kuvitella reissun kestävän viikonkin. En ole oppinut vielä(kään) sitä taitoa pakata vähän tavaraa mukaan. Varavaatteille pitää olla varavaatteet, koska eihän sitä tiedä mitä tapahtuu.


Sunnuntaina heräsin aikaisin aamulla katsomaan, kuinka hyvä sää ulkona oli. Tein oman treenini, keitin puuroa ja istuin ulkona vain nauttien hiljaisuudesta, joka siellä vallitsi. Kuului vain lintujen laulua, ei mitään muuta. Päätin lähteä tutkimaan lähimaastoa Lexin kanssa, kierreltiin metsissä ja taidettiin pienelle suollekkin eksyä. Pari tuntia siellä tarvottiin ja aurinko lämmitti niin paljon, että teki mieli kulkea vain t-paidalla. Kuvia ja videoita tuli otettua matkan aikana ja löydettyä monia hienoja paikkoja. Reissun jälkeen lämmitin saunan ja suuntasin järveen heittämään talviturkin. Eihän se vesi ollut mitenkään lämmintä, mutta hyvin siellä pystyi hetken uimaankin. Kolmelta pakkasin tavarat ja lähdettiin kohti kotia. Reissu oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Joskus on hyvä vain olla hetki yksin ja rentoutua, sitä minä olin kaivannut. Nyt jaksaa taas painaa eteenpäin ja liikkua kohti omia tavoitteita. Illalla kävelytin Barbin ja annoin sen syödä matkalla vähän vihreää.


Eilen meidän kouluvalmennus meni hyvin Barbin kanssa kangilla. Alkuun se oli vähän hidas pohkeelle, mutta asia korjaantui tunnin aikana. Tehtiin paljon töitä vasta-asetuksessa ja koska itse sain tehdä enemmän töitä, tuli Barbi nopeammin rehellisesti suoraksi ja johan sen liikkuminenkin muuttui lennokkaammaksi. Edellisessä postauksessa mainitsin reissusta Barbin kanssa, mutta jouduttiin sitä siirtämään vähän. Seuraavana sunnuntaina saattaa se kuitenkin toteutua, pitää vain toivoa, että kaikki menee nappiin.

Tänään olen jo liikuttanut Essin ja tehnyt aamutallin. Päivällä menen sitten toiselle talille Barbin luo.


Ihanaa viikkoa!



perjantai 15. toukokuuta 2015

Meidän viikko kuvina

Joudun suhteellisen useasti tyhjentämään puhelimen kuvia koneelle, koska niitä tulee otettua runsaasti. Kuvien ottaminen ja niiden myöhemmin katsominen on minusta ihanaa. Harvemmin sitä miettii, että "voi miksi menin ottamaan tuolloin kuvan" vaan sitä hetkeä voi katua, jos kuvaa ei otakkaan. Asiat muuttuvat ja aina sitä kuvan arvoa ei tajua heti. Kuva yhteisestä hetkestä kaverien kanssa, lemmikistä tai omasta talosta saattaa muuttua ajan myötä todella merkittäväksi. Mieluummin otan liikaa kuvia, kuin liian vähän. Tälläkin viikolla tuli kuvia räpsittyä, joten annan niiden nyt puhua puolestaan.


1: Barbin mielipide tätä kuvaa ottaessa tuli aika hyvin selväksi, "ei mitään piiiiiis juttuja, tuo sitä ruokaa". Latasin snapchatin ajat sitten puhelimeen, mutta vasta hiljattain olen alkanut enemmän sitä käyttämään. Joinakin päivinä saatan ottaa montakin kuvaa ja toisinaan en yhtään. Siellä kuitenkin pystyy näkemään välillä omaa arkeani (heppoja, heppoja, heppoja ja ehkä vähän jotain muutakin)..

2: Olen viikon aikana syötellyt Barbia monesti treenien jälkeen ja Barbihan ei millään malttaisi lähteä ruuan luota pois. Eilenkin Barbi oli kuin todella tehokas ruohonleikkuri ja otti kerralla niin paljon heinää suuhunsa kuin mahdollista. Kuinka niin ruoka on parasta?

3: "Uu mitäs täältä löytyykään!", Barbi löysi kaapin päällä olevan leipäkätköni. :D

4: Käytiin äitienpäivänä viemässä ruusu haudalle ja oli ihana nähdä, kuinka paljon muillekkin haudoille oltiin tuotu kukkia.

5: Tiistaina hepat vietiin kengitykseen läheiselle tallille ja Barbi oli heti kuin kotonaan. Se ei ole koskaan turhia stressaillut uusista paikoista. Barbin odottaessa omaa vuoroaan, veteli se tyytyväisenä heinäsäkistä heiniä. Tallilla se ei kerennytkään kokonaan syödä aamuheiniä, joten asia korjaantui nopeasti tuolla.

6: Essin ollessa vuorossa kengityksessä, alkoi se yhtäkkiä vain katselemaan ylöspäin. Se oli niin toiveikkaan näköinen ja napitti silmät suurina, korvat hörössä. Raasu näytti niin suloiselta, kuin se olisi nähnyt isommankin ihmeen.


1: Kengityksen aikana oli hyvää aikaa opiskella ja yrittää painaa asiat mieleen. Välillä se meinasi jäädä siihen yrittämiseen, kun kengitystä olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa seurata. Pari kertaa joutui aloittamaan saman tekstin lukemisen uudestaan, kun tuntui, että mitään luetusta ei jäänyt päähän.

2: Tallikissa oli hyvin kiinnostunut kengityksestä ja oli tulossa syliin aina, kun siihen tuli pieni mahdollisuus.

3: Tee on mennyt syrjäyttämään kahvin täysin, joka osakseen johtui siitä, että kahvi alkoi tuomaan huonoa oloa. En ole nyt moneen viikkoon juonut yhtään kupillista kahvia ja mitään vieroitusoireita ei alussakaan tullut. Sinänsä erikoista, koska joskus saattoi mennä helposti kuusikin kuppia kahvia päivän aikana. //Nuo teepusseista löytyvät tekstit osaa välillä piristää aika paljonkin aamua.

4: Viikon aikana olen kerran juoksuttanut Barbin ja juoksutuksen jälkeen päästin sen vielä vapaaksi piehtaroimaan. Se liikkui hyvin rentona ja kuunteli ääniapuja todella hyvin, laukka nousi heti ja yhtä nopeasti se siirtyi myös raviin/käyntiin.


1: Aamupuuro, tuo aamujen pelastaja. Viime vuonna en juuri puuroa syönyt, mutta nykyään se on sellainen "must have". Yleensä syön sen heti aamutallin ja oman treenin jälkeen, jolloin siihen on aikaa. Toki joskus järjestys muuttuu, mutta se on se yleisin. Hyvin jaksaa touhuta taas sen jälkeen. :)

2 & 3: Kiitos kunnon sateiden on varsinkin Barbin luona piha ja tarhat tämän näköisiä. Ilman kumppareita on ihan turha kuvitella lähtevänsä tarpomaan sinne. Olen saanut tehdä pieniä reittejä vedelle B:n tarhassa, että se kuivuisi nopeammin. Kyllä se vesi aika nopeasti lähtee pois virtaamaan, joten ei se turhaa ole ollut. Aurinko saisi paistaa taas enemmän ja tuo vesimäärä vähentyä - kiitos.

4:
Kaverien kanssa on tullut käytyä tanssimassa ja nauttimassa. Äkkilähdöt ilman mitään kunnon suunnitelmia on jo monesti todettu parhaimmiksi. Silloin ei kerkeä asettamaan turhia odotuksia ja elää hetkessä. Vaikka hevosiin ja omaan treeniin menee paljon aikaa, haluan silti viettää aikaa myös läheisteni kanssa.

5: Barbin kanssa on tullut tehtyä monta hyvää koulutreeniä ja on saanut olla ylpeä neidistä. Vastalaukat ympyröillä on alkaneet tuntumaan helpoilta ja Barbi on paremmin tasapainossa. Väistöjä on tullut tehtyä ja eilen tuli treenattua enemmän peruutuksia ja takaosakäännöksiä. Barbin into tehdä töitä ja oppia uutta on vain jotain, mistä saa nauttia.

6: Essistä näkee jo mitä sillä on mielessä - "vau mikä laukkasuora, mennään jo, mennään jo!". Ei tuolloin tosin lähdetty menemään, koska halusin tehdä rauhallisen käynti-ravimaaston. 

: "Minnekkäs suuntaan tällä kertaa lähdetään?", Essin kanssa tulee maastoillessa monta hyvää reittiä vastaan ja joskus on vaikeaa päättää minne lähtee seikkailemaan.

  Tänään mennään Barbin kanssa illalla estevalmennukseen ja sunnuntaina on suunniteltu pientä reissua, mutta koska tuosta säästä ei oikein ota selvää niin mikään ei ole varmaa. Jos reissu kuitenkin toteutuu niin voin kertoa, että sitten muuten mennään aivan uusille apajille Barbin kanssa. Huih, vähän jännittää mitä tapahtuu. ;-)



maanantai 11. toukokuuta 2015

Osaako teidän hevonen istua?

...meidän nimittäin osaa! Todella tarpeellinen taito, jota ilman ei voisi elää. jepjep


varaudu kuvapommiin

On se fiksun näköinen.

Ah, ihana kesä on saapumassa
- enää ei ole kaikkialla harmaata, maa on alkanut vihertää ja aurinko paistaa. Tykkään! Barbi on nauttinut näistä lämpimistä päivistä oikein kunnolla saadessaan olla ilman loimeakin pihalla. Eilenkin, kun saavuttiin tallille se vain makoili poikaystävänsä kanssa tarhassa. Muut hevoset seisoskeli, mutta nämä kaverukset nukkui. Aika loistava pariskunta.

Menin Barbin luokse ja se vain jatkoi makoiluaan, alkaen pian pyytää rapsutuksia. Siinä se makasi, ei aikomustakaan nousta ylös. "Viitsiikö tämän prinsessan kauneusunia nyt ollenkaan keskeyttää?" tuli mietittyä, mutta pinen suostuttelun jälkeen nousi Barbi viimein ylös. Tallissa harjailin sen ja laitoin suitset päähän. Päätin mennä syöttelemään sille vihreää ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Barbi söikin ihan onnessaan ja ei meinannut lähteä millään takaisin tallinpihaan. Muut hevoset katselivat tarkkaavaisina tarhoissaan, mitä oikein tehtiin. Poju siinä innostui laukkailemaan omassa tarhassaan, mutta sekään ei keskeyttänyt Barbin ruokailua.

Kameran kanssa on ollut pienoisia ongelmia nyt jonkin aikaa ja pitäisi viedä se huollettavaksi. En sitten ole vielä varma minne se olisi järkevintä kiikuttaa, mutta ehkä se selviää, kun vähän tutkii asiaa enemmän.


Maneesin takana otettiin muutamia kuvia, joissa suurimassa osassa Barbi vain syö. Niitä kuvia oli varmaan valehtelematta monta sataa, joten niiden läpikäymisessä meni hieman aikaa.. Syöttelyn jälkeen menin talliin laittamaan Barbin valmiiksi ja tein maneesissa kunnon koulutreenin. Treenistä materiaalia ei tullut, koska kamera ei sinne tullut mukaan. Tein paljon väistöjä ja Barbi liikkui hyvällä fiiliksellä. Alunperin suunnitelmana oli laittaa kaikenlaisia pressuja ja erilaisia härpäkkeitä maneesiin ja niitä yhdessä Barbin kanssa mennä. Noh, ehkä lähipäivänä toteuttaa sen, kun nyt jäi väliin.

Pahoittelen videon ylivaloittuneisuutta. Linkki videeon

Tänään mennään Barbin kanssa valmennukseen ja huomenna on aamusta molempien hevosten kengitys. Hepat pääsee siis heti aamusta vähän matkustamaan. Ihanaa viikkoa!