maanantai 27. huhtikuuta 2015

Sinivalkoinen sunnuntai

Sadetta, läpimäräksi kastumista, esteitä, koulukiemuroita, mokauksia ja onnistumisia. Niistä oli pitkälti meidän viikonloppu tehty!


Huhheijjaa. Niin paljon on taas kerrottavaa, eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Ehkä hyvä alku olisi kertoa ensin miten meidän viikko sujui? Se kului yhtä nopeasti kuin edellisetkin viikot ja treenattiin normaalilla tavalla. Essin liikutin päivittäin 6 aikoihin aamulla ja se oli hyvän tuntuinen koko viikon. Maanantaina oltiin Jutan kouluvalmennuksessa Barbin kanssa ja tehtiin paljon töitä pääty-ympyröillä. Sain keskittyä oikeasti ratsastamaan Barbia liikkumaan todella reippaasti, vaatimaan enemmän. Barbi liikkuikin lopussa varsin hyvin ja olin treeniin tyytyväinen. Tiistaina tein jälleen itsenäisesti koulutreenin. Treenasin kouluohjelmia läpi pariin kertaan ja Barbin keskittyminen oli hyvä. Nyt ei c-päädyssä majaillut mörkö ollut riesana. Keskiviikkona Barbi sai pitää vapaan ja olin auttamassa tallilla muuten yhden ryhmän tullessa tutustumaan hevosiin. Oli talutusratsastusta, kärryttelyä ja vikellystä. Siinä tuli muisteltua niitä omia vikellyshetkiä ja kuinka olin se joukon nuorin ja pienin, jota aina sitten nakeltiin ilmassa. voih, olihan se hauskaa.

Torstaina tein jälleen koulutreenin maneesissa ja päätin keskittyä väistöihin. Barbi ei ollut täysin normaali itsensä vaan meinasi jopa olla känkkäränkkäinen. Se reagoi nopeasti apuihin, mutta meinasi vetää välillä herneen nenäänsä, jos kaikki ei mennytkään nappiin. Loppuakohden se parani ja oli rentona, ajattelin sillä olevan vain "huono päivä", koska on niitä hevosillakin aina välillä. Varsinkin tammoilla, yllätys.. Syy kiukkuiluun taisikin löytyä,  Barbi oli ollut päivän sisällä. Tarhat ei kyllä ole kovin tykänneet tuosta vesisateesta tuolla.


Perjantaina olin hyvillä mielin menossa estevalmennukseen, mutta heti noustessani selkään ja alkaessani kävelemään Barbin kanssa, huomasin sen olevan hyvin oudon tuntuinen. Se venytti päätään enemmän kohti maata ja aloittaessani ravaamaan huikkasinkin heti Jutalle, että nyt ei kyllä kaikki oo kunnossa. Siinä vaiheessa alkoi ahdistamaan, ei voinut olla ajattelematta kaikkea mahdollista. Näin jo mielessäni kuinka joutuisin lähtemään takaisin talliin, pää maassa ja epätoivoisena. Barbi ei ollut ep. mutta se ei liikkunut yhtä rennosti ja pitkillä askelilla. Se oli vasemmasta lavasta jäykähkö. Jutta kehotti kuitenkin jatkamaan, jotta näki alkaisiko se muuttumaan normaaliksi. Ratsastin sitä aika varoen, yrittäen vain saamaan sen vertymään. Tein paljon ympyröitä ja laukassa annoin sen edetä. Se alkoi tuntumaan koko ajan paremmalta, omalta itseltään. Alettiin hyppäämään ja Barbi meni normaalisti, korvat hörössä. Verkkahyppyjen jälkeen tultiin pari erilaista rataa, jotka sisälsi 2 laukan sarjan, vesiesteen, pystyn ja pari okseria. Radat sujui mallikkaasti, rytmi oli hyvä ja hypyt onnistuneita. Barbi liikkui taas normaalisti, kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Mietittiin syyn olleen ehkä torstain sisällä oleminen = se ei ole juurikaan päässyt liikkumaan. Kylmäsin hyvin Barbin jalat ja hieroin hetken sen lapoja.

Lauantaina tallilla järjestettiin 1-tason estekisat, johon mentiin perjantain jälkeen vähän epävarmoina. Pieni pelko takamuksessa eilisen outoudon jälkeen, mutta onneksi pelko osoittautui aiheettomaksi. Barbi liikkui hyvin eteenpäin ja verkat oli onnistuneet. Päätin hakea radoilla vain hyvää rytmiä ja tasaisuutta, enkä alkaa aikaa vastaan kisaamaan. Mentiin 85cm ja 90cm. Ekalla radalla tein oman mokan, kun en löytänyt oikeaa reittiä esteelle. Tästä saatiinkin 4vp, mutta muuten rata oli ok. 90cm rata tultiin puhtaasti ja sujuvasti.


Sunnuntaina suunnattiin 2-tason koulukisoihin Jyväskylään, Killeriin. Matkaan kului aikaa reilu pari tuntia ja pieni kiire siinä tuli perille päästyä. Menin ensimmäiseksi Helpon C:n ja saatiin vauhdilla purkaa hevonen kopista ja lähteä kohti verkkaa. Kerkesin tekemään todella lyhyen verkan, joka tietenkin kismitti. " Otat tän vain verkkaluokkana", äiti totesi kentän reunalta. Heti alkuun töppäilin, kun en muistanut, että siinä ei alkuun ollutkaan pysähdystä. Monta kertaa olin radan katsonut ja treeneissäkin mennyt läpi luullen siinä olevan pysähdys. Ikinä en ollut kouluradalla unohtanut mitään (ainakaan muistaakseni :-D), mutta enpä jaksanut tuosta ottaa ressiä, aloitin vain alusta. Radalla Barbi oli turhankin rento ja olisin saanut ratsastaa sen pajon nopeammaksi ja terävemmäksi. Keskiravi ei lähtenyt kunnolla eteenpäin ja toisella laukkalävistäjällä B roiskautti kuraa aitaan, jota vähän säikähtäneenä oli se pari askelta jännittynyt ja epävakaa. Tulos 65,417% ja 1 sija. 

Luokkien ja palkintojenjakojen välissä lastattiin Barbi aina koppiin, koska vettä satoi ihan kunnolla koko päivän. Toinen luokka oli Helppo B K.N. Special, johon kerkesin paremmin verkkaamaankin. Verkassa sain Barbin teräväksi, mutta radalla sitten tain unohtaa kunnolla ratsastaa. Barbi olikin rento, siis h-y-v-i-n  rento. Siirtymiset oli ihan hyvät, mutta se olisi saanut kantaa itsensä paremmin ja liikkua näyttävämmin. Oli jotenkin alisuoriutunut olo radan jälkeen. Tulos oli kuitenkin 66,000% ja 1 sija. Palkintojenjaossa Barbi oli rentona ja uteliaana oli odottamassa jotain herkkua. Palkintojenjälkeen kisatkin loppui ja siirryttiin nopsaan laittamaan kamoja kasaan ja hevosta koppiin. taas.

Väsynyt pikkunen. 
Ei varmaan huomaa mitkä oli fiilikset?

Pitkän päivän jälkeen Barbi oli väsyksissä ja matkan aikana se taisi nukkua kopissa. Antoisa reissu ja paljon sai Barbikin taas kokemuksia mukaansa. :) Olisin mennyt A:ta, jos kisoissa olisi ollut se vaihtoehtona. Pitkänradan ohjelmia katselin, mutta päätin ensin treenavani niitä mieluummin valmennuksessa/itsenäisesti, koska en ihan ole niistä kaikista kirjainten paikoista perillä ( en ole opetellut. heh). Oli kuitenkin hyvä saada Barbille lisää hyviä kokemuksia kouluradoilta, joten eipä tuo luokkien helppous ollut pahasta.

Tähän loppuun vielä kooste kisoista, pahoittelen videon osittain huonompaa laatua. Alussa asetukset oli vähän väärät ja lopuksi sade sitten kasteli linssin.


Illalla mennään kouluvalmennukseen Barbin kanssa, Essi liikkui jo aamulla. Hyvää alkanutta viikkoa!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kiitollinen, siunattu, onnellinen


Otsikko kertoo paljon tämän hetken fiiliksistä. Tätä tekstiäkin kirjoitan hymy huulilla, samalla valikoiden kuvia mitä lisäisin tekstin seuraksi ("muutamat" kuvat lensi suoraan roskikseen. Sanotaanko, että niistä juuri ja juuri saattoi erottaa, että kuvassa oli jokin eläin).Voi varmaan myös arvata, että treenitkin on mennyt ihan hyvin. Ne nimittäin on! Toki on hetkiä, jolloin kaikki ei mene nappiin, mutta ne pienetkin onnistumiset tuo onnellisuuden tunteen. Vaikka olenkin ollut edelleen vähän kipeänä, niin ei se ole menoa haitannut. Vatsakivut on alkaneet vähän hellittää, mutta tilalle onkin saapunut pieni kipu alaselkään. Uskon ja toivon sen kuitenkin katoavan yhtä nopeasti kuin se tulikin.

Essi sai viikonloppuna ottaa rennosti Primin kanssa ja ne ovatkin todella nautiskelleet tarhoissaan. Itse yritin myös parin päivän ajan väliin rentoutuakkin ja katsoin mm. kouluratsastusta telvisiosta. Parissa hevosessa oli paljon samanlaisia piirteitä kuin Barbilla ja suorituksia oli innoittavaa katsoa. Niistä inspiroituneena päätinkin tehdä Barbin kanssa rankemman koulutreenin kangilla, joita en reiluun viikkoon ollutkaan käyttänyt. Sain myös kuvaajan matkaan, vaikka maneesissa otetut kuvat eivät laadultaan kovin hyviä yleensä olekkaan. Ajatus on tärkein, eikös?

Alkuverkkojen jälkeen aloin tekemään väistöjä käynnissä ja ravissa. Tein muutamia sulkuja ja avojakin ja paaaaljon  siirtymisiä. Tein ravissa parit lisäykset ja Barbi lähti nyt hyvin tarmokkaasti etenemään. Aloin tekemään laukassa väistöjä ja laukanvaihtoja. Molemmat onnistui hienosti ja Barbi vain innostui lisää kehuista. Barbista pystyy niin näkemään kuinka se nauttii, kun se tajuaa osaavansa/oppineensa jotain. Esimerkiksi treenatessani vaihtoja Barbi kuunteli tarkasti ja vaihtojen jälkeen se oli niin ylpeän oloinen ja tyytyväinen itseensä. Niin se saakin olla. Suoruuteen vaihdoissa saa kiinnittää huomiota ja Barbi saisi kantaa itsensä vielä paremmin loppuun asti. Takaosakäännökset tein edelleen kuin pienempää ympyrää tehden, tarkoituksena opettaa ensin Barbille oikea taktiikka - mihin ne jalat kuuluu laittaa.

Lopuksi päätin testata mitä Barbi tuumaisi jos kokoaisin sitä normaalia enemmän laukassa - tämähän tosiaan kokosi, vähän kysellen mitäs seuraavaksi tehdään. Vaadin siltä väliin muutenkin enemmän ja katsoin miten se reagoisi, mitä se vastaisi. Kiinnitin huomiota myös omiin apuihini ja pyrin karsimaan ne kaikki turhat avut pois. Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa. Laukanvaihtojen jälkeen oli Barbin ravi huomattavasti lennokkaampi ja parempi. Treenin loputtua Barbi sai paljon taputuksia, kehuja ja kuvia. Kuvia, niitä riitti. Aina ei tosiaankaan mene nappiin, mutta tälläiset hetket on niin luksusta ja niistä osaa vain nauttia enemmän epäonnistumisien jälkeen. Niistä kuuluukin nauttia ja iloita! En ymmärrä kuinka tuo pieni hevonen osaakaan aina yllättää uudelleen osaamisellaan ja nopeudellaan oppia. Fiksu muksu, ei siitä pois pääse.


Kuinka niin onnellisia?

Tänään olen jo ennen kuutta lähtenyt maastoon Essin kanssa ja saatiin ihastella auringonnousua. Kaupassakin on keretty käydä ja omat treenit tehdä. Piakkoin lähden koiran kanssa ulkoilemaan ja illalla vuorossa Barbin kanssa valmennus. Ihanaa viikkoa!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Puolikuntoisena treenailua


Yksi asia mitä mahdollisesti vihaan kaikkein eniten on kipeenä oleminen. Tosin kukapa siitä tykkäisikään. Kroppa ei toimi normaalisti, ei jaksa tehdä yhtä paljon kuin yleensä ja muutenkin tuntuu, että ei pysty mihinkään kunnolla. Olen ollut sairastelematta todella pitkän aikaa ja voisin sanoa omistavani aika hyvän vastustuskyvyn. Kuitenkin viimeiset viikot sain todella potkia itseäni persuksille, että sain kaikki työt tehtyä. Aluksi tuli vatsakipu, jonka helpotettua alkoikin ääni lähtemään, kuume vähän nousemaan ja voimat hiipumaan. Aamusta silti pakotin itseni nousemaan ennen 6 sängystä, lähtemään tallille tekemään maastolenkin ja tallin sekä liikuttamaan päivällä muita hevosia. Barbin treeneissä en jaksanut olla erityisen vaativa kaikkina päivinä, siksi B:lla olikin vähän rennompaa.

Tein omat treenini normaalisti -  enemmän puhkuen. Treenin jälkeen suihkuun ja sieltä pois tullessa tuntui olo aina vähän paremmalta. Ehkä sitten hikoilin  tuon taudin pois. Yöt oli ekalla viikolla kauheita,  heräsi hiestä märkänä, villasukat pois lentäneenä ja kurkku kipeänä. Oli pakko juoda jotain lämmintä ja yrittää sitten saada unesta kiinni. Perjantaina (3.4)  olo alkoi olemaan jo parempi ja estevalmennus pidettiin poikkeuksellisesti jo neljältä, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin.Valmennus meni hyvin, tosin muutamassa vaiheessa Barbia kiukutti. Ongelmat oli pieniä ja ne saatiin nopeasti korjattua.

Lauantaina(4.4) en tehnyt itse Essillä aamutallia ja suuntasin liikuttamaan Barbin. Oma olo oli jo paljon parempi, joten päätin tehdä rankemman koulutreenin. Alkuun työskentelin paljon käynnissä väistätellen ja ympyröitä tehden. Ravissa jatkoin väistöjen tekemistä ja Barbi oli hyvin kuulolla. Laukassa annoin Barbin ensin sujua kunnolla ja päästää vähän virtoja. Siitä aloin kokoamaan ja tekemään pääty-ympyröillä avoja. C-päädyssä Barbi temppuili pari kertaa ja oli sitä mieltä, että joku mörkö siellä nyt on. Saatuani vakuutettua, että mörkö ei ole tulossa sisään, jatkui treenit leppoisasti. Loppuun tein vastalaukkoja ja muutamat takarit.

<3

Viime viikolla kuume oli jo poissa, mutta vatsa oireili edelleen päivisin. En ole varma oliko se närästystä,  ainakin tekemäni etsivän työn jälkeen siltä se vaikuttaisi. Olon ollessa parempi alkoi treenitkin sujumaan paremmin (yllätys) ja Barbin kanssa treenit sai olla rankempia. Valmennuksissa Barbi toimi hyvin ja perjantain estevalmennuksessa päästiin oikein sujuvasti menemään ratoja.

Täytyy vielä kertoa, kuinka Essin tallin lähellä on alkanut pyörimään lauma peuroja. En muista oliko kyseessä keskiviikko vai mikä, mutta oltiin siis juuri tultu maastolenkiltä ja käveltiin peltotietä kohti tallia. Yhtäkkiä Essi pysähtyi ja alkoi toljottamana oikealle. Pyysin Essiä liikkumaan - ei elettäkään, edes korva ei liikahtanut. Katsahdin sitten siihen suuntaan mihin Essi tuijotti ja näin tummia möykkyjä laukkaamassa pellon päässä. Hetken siinä silmiäni hieroin, koska en meinannut ollenkaan hahmottaa mitä eläimiä ne oli. Essi ne oli hyvin huomannut ja sitä selvästi jännitti, koska talliin päästyä se oli jo hikinen, vaikka lenkillä se ei hionnut. Tarhaan päästyä ne Primin kanssa vielä yhdessä tuijotti samaan suuntaan ja laukkaili hetken ennen kuin malttoivat alkaa syömään heiniä. Samat otukset näin pari päivää myöhemmin pyörimässä vähän lähempänä tallia. Meidät huomattuaan ne lähtivät loikkimaan pois, mutta kerkesin ne tunnistamaan peuroiksi.


Kaikkea jännää on kerennyt tapahtumaan ja uusia tuulia on alkanut puhaltamaan. Yhteishaut on tehty ja nyt vain toivotaan parasta, mutta ei pelätä pahinta. Monia suunnitelmia, monia mahdollisuuksia. Nyt vain odotellaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinä aikana voikin keskittyä treeniin ja muihin omiin juttuihin. :) Tämä päivä on alkanut ihanasti maastoillessa Essillä ennen auringonnousua, laukatessa pitkää tietä pitkin tuntien lentävänsä linnun lailla, olevansa täysin yhtä ilman kanssa. Maailman paras tunne. Jotkut lähellä olevista saattoivat jopa herätä nauruuni ja kavionkopseeseen. haha.

 Ihanaa viikonalkua kaikille!