torstai 26. helmikuuta 2015

Kankitreeniä kuvaajan kera!

Jes! Viimein saatiin videomateriaalia meidän menosta kankien kanssa, joka on itselle hyvin opettavaista katsottavaa. Kaikkea ei välttämättä huomaa ratsastaessa edes peilien kautta ja siksi videon kautta on helppoa nähdä paremmin miltä meno todella näyttää. Lisäksi nyt, kun ollaan vasta ensimmäisiä kertoja kankitreenejä tekemässä on niitä mukava myöhemmin katsoa ja nähdä toivottavasti kehittyminen. Itselleni ja varsinkin Barbille tämä kuitenkin on vielä aivan uusi juttu ja siksi meillä on paaaaljon opittavaa. PALJON. Barbi ei ole kertaakaan moittinut kuolainta ja sitä on ollut enemmän kuin mukavaa ratsastaa niillä. Barbi ei turhaa stressaa ja sen sai tässäkin asiassa huomata - juu on meissä näköjään erojakin.
Väsynyt polle ja vino turpis

Joillakin on ongelmana se, että hevonen meinaa kulkea pää ylhäällä ja näyttää enemmän laamalta kuin hevoselta - meillä se tuntuu olevan päinvastoin. Monesti Barbia pitää nostatella pohkeella tulemaan ylöspäin, kantamaan itsensä paremmin eikä jäämään vajoamaan kohti maata. Jutalta olen saanut paljon vinkkejä, jotka olen pyrkinyt tallettamaan hyvin tuonne pääkoppaan. Välillä tulee nostettua liikaa omaa kättä B:n otsahihnan alkaessa kadota ja näin kannettua Barbin päätä. Tällöin tulisi työntää kättä eteenpäin ja käyttää pohjetta enemmän satulavyön kohdalla. Tämän olen sisäistänyt paremmin lähiaikana ja oli kyllä aikamoinen "ahaa-elämys" ja maailma kirkastui. hah.

Tein sunnuntaina aika normaalin treenin, paljon pieniä väistöjä, siirtymisiä, vastalaukkoja ja loppuun muutama laukanvaihto ja lisäys. Oikeaan kierrokseen saan suoristaa Barbia enemmän ja jopa asettaa sitä enemmän ulospäin. Äitihän ei ollut aiemmin nähnyt meidän menoa kankien kanssa ja muutenkin oli viime kerrasta aikaa, kun oli ollut katsomassa meidän koulutreenejä. Totesi autossa sitten tallilta lähtiessä, että Barbillahan on vielä enemmän liikettä mitä oli aiemmin nähnyt. Barbi oli mukavan tuntuinen koko treenin ajan, mitä nyt alkuun laukanvaihdoissa meinasi turhaan liioitella. Se nyt on kuitenkin pientä ja anteeksiannettavaa, toinen vain niin tykkää vaihdoista. Välillä testailin koota sitä normaalia enemmän ja tämähän toimi kuin ajatus! Treeniä lopetellessa maneesiin tuli porukkaan ja se sai vähäksi aikaa osan B:n keskittymisestä, mutta hyvin meno jatkui. Olin tyytyväinen treeniin ja Barbikin pärskähteli tyytyväisen oloisena. Palkkioksi se saikin tallissa muutaman porkkanan ja palan leipää.


Valmennukset on jatkuneet hyvällä fiiliksellä, koulu sekä este. Yhtenä päivänä Essin mielestä olin liian hidas viemään niitä ulos lenkin jälkeen, joten hän talsi karsinasta jo seisomaan oven eteen - nähdessään minut katsoi vain ilmeellä "niin avaatko oven vai itsekkö sekin pitää tehdä?". Tiet oli muutaman päivän ajan aivan kauheat ja mentiin eniten käyntiä Essin kanssa. Onneksi oli myös niitä paikkoja, joissa pystyi sitten laukkaamaan ja ravaamaankin. Säässä kuin säässä ollaan tuolla kuljettu Essin kanssa ja kyydissä saa itse nautiskella. Tuli vastaan rekka, bussi tai traktori ei Essi ole moksiskaan.

Barbi haluais aina olla laittamassa Jasterin harjaa..:')

Maanantaina oltiin Jutan kouluvalkassa ja mentiin paljon väistöjä. Barbi liikkui hyvin omalla moottorilla ja sulkuväistötkin sujui moitteetta! Omasta asennostani Jutta ei joutunut kertaakaan huomauttamaan ja kädetkin pysyi oikeassa kohdassa. Nyrkit pitäisi saada pysymään vielä paremmin kiinni, koska itseäni tämä häiritsee varsin paljon. Aina välillä huomaan varsinkin oikean käden nyrkin olevan raollaan, joten tähän saan keskittyä nyt enemmän. Tänään suunnitelmissa olisi mennä 3 maissa tallille ja tehdä B:lla koulutreeni. :)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kisakauden aloitus hyvissä tunnelmissa


Olen edelleen sitä mieltä, että mikään ei ole kauniimpaa kuin auringonnousu - varsinkin talvella pienessä pakkasessa. Ollaan saatu Essin kanssa nauttia ihanista hetkistä maastossa, kun aurinko on ollut nousemassa samoihin aikoihin. Primiä on ärsyttänyt Essin lähteminen, mutta ehkä ne heinät ja hyvä musiikki rauhoittavat myös sen mieltä. Ollaan ilmeisesti opetettu myös tallin lähettyvillä asuvat liian hyvälle, koska nykyään monikaan ei hidasta kunnolla meidän mennessä tien reunassa. Vaikka Essi ei välitäkkään normaalisti yhtään mikä auto ohitse menee, ei se silti poista sitä faktaa, että se on saaliseläin - kyllä, sekin voi säikähtää. Lisäksi en usko autoilijoiden tunnistavan niin hyvin Essiä, että erottaisivat sen esimerkiksi Barbista. Kaksi ruskeaa hevosta, luonteet ja kokemukset vaan ei kulje samalla viivalla. Vaikka Barbi ei tuolla nyt asukkaan niin saatanhan sillä mahdollisesti kesällä tuollakin maastoilla. Siinä vaiheessa toivoisin, että autoilija todella hidastaisi ohittaessa.

Palatakseni tämän postauksen otsikkoon, ollaan todella päästy aloittamaan tämä kisakausi Barbin kanssa. Kyseessä oli tallilla järjestetyt seuraestekisat, jotka oltiin jaettu kahdelle päivälle. Perjantain ja maanantain estevalmennukset meni ihan hyvin, mutta jotenkin oma asenne ei ollut erityisen positiivinen. Päätin ottaa alle ne varmat ja hyvät radat, joten korkeudet oli pienet. Meidän lähdöt oli jo lauantaina, ensimmäinen rata oli n.80-85cm ja toinen 90cm. Sain myös kuvaajaksi pestattua äidin (!) ja voin sanoa, että oli näin jälkikäteen hienoa sekä outoa nähdä omaa ratsastusta pitkästä aikaa videolla. Pitäisi saada useammin joku kuvaamaan, koska aina selästä käsin ei huomaa kaikkia tekemiään asioita.

Barbi oli varsin vireä ja imi voimalla esteelle, kuitenkin kuunnellen hyvin pidätteitä. Sain monesti muistuttaa itseäni ylävartalosta, että pysyisin paikallani enkä ennen estettä heilahtaisi taakse. Parissa kohtaa niin kävi ja huomasin sen kyllä välittömästi. Siinä kohtaa tulee itsellä kiire hyppyyn, koska on niin takana ja tulee puskettua turhaan eteenpäin. Olin luottavainen ja uskalsin antaa Barbin paremmin mennä, tuntui kaikki heti paljon helpommalta. C-päädyssä se säikkyi jotain ja vähän jarrutti, mutta keskittyminen palasi nopeasti. 2 askeleen sarja meinasi jäädä tyypilliseen tapaan lyhyeksi, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Paljon on vielä itsellä korjattavaa, mutta onhan tässä aikaakin treenailla. En uusinnassa lähtenyt ratsastamaan aikaa, joten tein suhteellisen pitkät tiet. Molempien ratojen tulokset 0/0vp, 7 ja 8 sija. Meidän kausi alkoi siis paremmin kuin hyvin, koska oma luottamuskin sai ison tuuppauksen ylöspäin. Videon alussa vähän verkkaa, jostain syystä radalla oli mennyt poikki parista kohtaa..

"Äläää, sä nolaat mut"

Sunnuntaina Barbia oli kuulemma teinittänyt, kun sen uskollinen poikaystävä oli viety pois viereisestä tarhasta. B oli sitten kuulemma alkanut temppuilla ja se oli tuotu aikaisin sisälle. Tämä oli yksi syistä miksi halusin sitten ratsastaa pidemmän treenin illalla - Barbi oli päivän aikana tuskin liikkunut (ellei sitä temppuilua lasketa). Teinkin sen kanssa hyvän koulutreenin maneesissa kisojen loputtua. Alkuverkoissa annoin sen laukata sujuen maneesia ympäri ja sain samalla siltä ylimääräisiä virtoja pois. Tein paljon väistöjä ja siirtymisiä, lopuksi vastalaukkoja ja laukanvaihtoja. Barbi oli hyvin kuulolla ja sen kanssa oli mieluista työskennellä.

Tänään olin jälleen aamusta liikuttamassa Essiä ja illalla vuorossa on kouluvalmennus B:n kanssa. :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Nyt kelpaa treenata!


Kuten kuvasta voi jo huomata on meille saapunut viimein postissa kauan odotetut kankisuitset! Olen joskus jo maininnut, kuinka Barbille pitäisi hommata kanget ja päästä kunnolla treenaamaankin niiden kanssa. Barbilla olen kokeillut kankia vasta kerran aiemmin ja silloin menin hyvin kevyesti antaen B:n totutella kuolaimeen rauhassa. Suitsien saavuttua pyysin niiden sovittamiseen apua Ollilta, koska halusin niiden olevan oikeasti hyvin päässä. Itse en kuitenkaan ole niin montaa kertaa ratsastanut kangilla, että osaisin ne säätää varmasti oikein. Kuolainten hommaaminen oli aika arpapeliä, kun ei ollut varma mikä B:lle olisi hyvä. Olli sanoi nivelen saavan olla ehkä vähän lyhyempi, mutta ei tuokaan mikään liian pitkä ollut - vaihtoon sitten jos ei muuten. Kankiketju taas oli pitkähkö, joten sitä saadaan muokkailla ja nyt siinä ei ollut vielä pehmustetta. Suitsia ja kuolaimia säätäessä Barbi seisoi tyynenä paikoillaan ja ei välittänyt mitään. Menin maneesiin ratsastamaan ja tein rennon treenin. Barbi ei moittinut ollenkaan kuolainta ja oli varsin hyvä. Huomasin itse varovani turhankin paljon apujani, mutta kyllähän kaikki tulee helpommaksi muuttumaan, kunhan pääsee valvovan silmän alle treenailemaan. Jutta sanoikin, että nyt vain rupean menemään noilla kuolaimilla kouluvalkoissa.

Barbille kuuluu muutenkin erittäin hyvää. Ollaan oltu Jutan ja Ruhtinaan ( Barbin uuden poikaystävän) kanssa maastoilemassa ilman mitään ongelmia. Ei olla oltu ojissa, ei saatu paniikkeja tai mitään muuta vastaavaa. Estevalmennuksissa sillä on ollut aina aluksi turhankin paljon virtaa, mutta loppua kohden se on tasoittunut. Tarhassa ollessaan se on leikkinyt Jasterin kanssa, joka kovasti on haluamassa Barbin riimua rikki. Kerran ne olivatkin saaneet tönäistyä tarhan ylälankun pois - kumpikaan ei tietenkään myöntänyt syyllisyyttään.

R & B

Essin kanssa ollaan liidelty lumen päällä maastoillessa ja otettu kisaa postiauton kanssa. - Ei, emme ole laukanneet auton kanssa rinnakkain vaan lähinnä katsoneet kumpi on aikaisemmin liikkeellä. Yleensä olen tasan 7 aikaan rämpimässä Essin kanssa lumista peltotietä pitkin, odottaen auringon nousevan. Tänään oli taivas niin kauniin näköinen, kun marssittiin metsää kohti aamulla. En onnistunut saamana siitä kunnon kuvaa, koska Essillä oli kiire päästä laukkaamaan meidän 'laukkabaanalle'.

Nyt jos tuo aurinko alkaa nousemaan aikaisin pääsen kuvaamaankin enemmän. Olisi ihanaa saada taas meille kuvaajakin mukaan joku päivä niin saisin laitettua tänne ihan kunnon ratsastuskuviakin. Nyt olisi hyvä saada myös itselle materiaalia varsinkin kankitreeneistä niin näkee sitten itsekkin edistymisenkin paremmin.


Huomenna jälleen aikaisin liikkumaan Essin kanssa!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Elossa ollaan!

Tammikuu tuntui vierähtävän ohi hetkessä ja päivät kuluivat nopeasti. Olen potenut huonoa omaatuntoa, kun en ole kirjoitellut tänne ja olen vain lakaissut sängyn alle ajatuksetkin koneen avaamisesta. Syy tälle on ollut enimmäkseen se, että en ole ottanut kameralla ollenkaan kuvia ja en oikein perustu ajatuksesta tehdä postauksia, jotka sisältäisivät pelkkää tekstiä. Kuvat kuitenkin tuovat aina piristystä teksteihin ja itsekkin tykkään muiden blogien lukijana lukea sellaisia postauksia. Otin itseän nyt niskasta kiinni ja tyhjensin puhelimen kuvat koneelle, jotka tällä kertaa saavat kelvata. Lupaan yrittää käyttää jälleen enemmän kameraa ja ajatuksena olisi myös tehdä jälleen enemmän videoita.


Pari viikkoa sitten (25.1) lähdettiin 3 muun ratsukon kanssa maastoon ja Barbille tämä oli jälleen uusi kokemus. Meidän joukossa on aina ollut vain 1 hevonen ja oli jännittävää nähdä kuinka Barbi reagoisi isompaan lössiin. Villiintyisikö se kuten Essi aina välillä porukassa? Alkaisiko se tinttailemaan ja peruuttaisi ojaan? Päästäisiinkö edes maastoon asti? Nuo kysymykset pyörivät päässäni ennen selkään nousemista, mutta nopeasti ne lähtivät mielestä. Barbi kulki kolmantena ja meidän perässä tuli vielä yksi tallin poneista. Barbi kulki reippaasti eteenpäin eikä välittänyt vaikka Pyry välillä olikin kiinni takamuksessa. Mentiin jälleen seikkailemaan uusille reiteille ja hevoset sai tarpoa lumessa. Nyt Barbi uskalsi ensimmäistä kertaa myös maistella puita ja muita risuja - otti mallia Starasta. Kierreltiin reittejä, joita itse en edes tiennyt olevan ja mentiin vielä edellistä maastolenkkiä pidempi matka. Laukattiin todella sujuvaa laukkaa kunnon hangessa, jolloin Barbi jo alkoi vähän innostua lisää ja taisi se muutaman pukin vaihdon kautta tehdä. Matkan aikana tuli naurettua vedet silmissä, kun välillä tuntui, että ei edes nähnyt eteensä edellä olevan pöllyttäessä lunta naamalle. Barbi oli reissun jälkeen väsynyt, mutta tyytyväisen oloinen.

1:Pojun jättipää ei meinaa mahtua kuviin, 2: Iltalenkkeilyä Lexin kanssa 3: #selfie, huomatkaa piilomainonta perunajauhoissa, 3: Maastolenkki Pojun kanssa

Essillä olen mennyt taas päivittäin pitkiä maastolenkkejä, kun kengätkin on ollut jälleen kaikissa jaloissa. Yleensä olen aamutallin yhteydessä lähtenyt ennen 8 maastoon ja matkan aikana ollaan kahlailtu peltoteitä, joissa Essi saa todella polskia menemään. Olen myös saanut huomata kuinka haastavaa on suunnistaa peltotiellä, kun lunta on niin paljon, että ei tiedä kunnolla missä tie menee. Kerran tehtiin harhakäännös, jonka yhteydessä Essi nopeaa kävi etujalkojensa kanssa ojan puolella, mutta nopeasti matka siitä jatkui - Essi tuskin reagoi mitenkään tuohon.

Estevalmennukset ovat sujuneet Barbin kanssa todella hyvin ja nyt tuntuu, että omakin luottamus on alkanut vahvistumaan. Ollaan oltu aina perjantaisin Jutan valmennuksissa ja Juttakin on antanut paljon positiivista palautetta. Omaa ylävartaloa saan vain vahtia, että se ei ennen estettä mene yhtään taaksepäin. Kouluvalmennuksetkin on menneet sujuvasti ja ollaan päästy treenaamaan paljon vastalaukkoja sekä hiomaan laukanvaihtoja. Barbi on ollut leppoisa ja mukava ratsastaa, toki on ollut myös päiviä, jotka ei ehkä ihan nappiin ole menneet.
 

Eilen pidettiin kilpailijakoulutus, jossa käytiin läpi mm. uusia sääntöjä ja muutoksia (joita tosiaan riitti..). Moneen seikkaan tuli selketyttä ja paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi paikalle mennyt. Tänään vuorossa normaaliin tapaan valmennus Barbin kanssa, Essin  kävinkin jo liikuttamassa aamulla. Tähän loppuun vielä yksi kysymys:

Mistä aiheesta toivoisit postausta/videota?