sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Työ tuottaa tulosta

Jos joku olisi aamulla kertonut, että tulen tänään laukkaamaan Barbilla maastossa pitkillä ohjilla olisin luultavasti vain nauranut ja todennut "joo niin varmaan". Meidän yhtenä tämän vuoden tavoitteista oli päästä Barbin kanssa maastoilemaan enemmän (olisi suurentelua sanoa meidän maastoilleen jonkin verran) ja laukkaamaan...tai edes ravaamaan maastossa. Jos muistellaan ensimmäisiä maastokertoja, jolloin pihasta lähteminen oli kaverinkin kanssa todella hankalaa ja maastossa ojien pohjien kautta kulkemista, ei olisi ehkä kuvitellut tämänkin päivän tulevan.
6.2.2012 Ekaa kertaa lähdössä kaverin kanssa maastoon ( Huomatkaa mikä ruipelo se on ollut!)

Puhuttiin Jutan kanssa perjantain estevalmennuksen yhteydessä maastoon lähtemisestä sunnuntaina. Valmennus meni muuten todella hyvin ja Barbi ei temppuillut missään vaiheessa. Tehtiin alkuun ravilähestymisiä ja saatiin jumppailtua hevosia. Barbi ei kiirehtinyt ja oli mukavan tasainen, virtaa oli edelleen juuri sopivasti. Tehtiin pieniä teitä esteille ja Barbilla pysyi rytmi hyvin samana. Oma asentokin oli tasaisempi ja en ottanut niitä kuuluisia ylimääräisiä pidätteitä. "Mennään sunnuntaina päivällä sille pidemmälle maastolenkille", ajatus oli samaan aikaan jännittävä ja odottava. Mietin miten B tulisi reagoimaan uusiin maisemiin ja ylipäätään täysin uuteen kokemukseen. Sillä kun on ollut tapana stressata maastossa vähän kaikkea, koska mittarissa ei kovin montaa maastolenkkiä ole.

Kuten kuvasta näkyy on B:n oikealta puolelta jälleen näin talvella kulunut karvaa..Sen takia nyt olen aina ruiskuttanut kiillotusainetta siihen ennen ja jälkeen liikutuksen.

Menin aamusta liikuttamaan Essin ja tehtiin pitkä maastolenkki. Toiselle tallille lähdin yhden aikoihin ja siellä Barbi seisoskeli tarhassa. Olin ottanut mukaani Barbin saaman heijastinloimen, jonka se sai joululahjaksi. En ollut kerennyt sitä vielä sille kokeilemaan, mutta onnekseni huomasin sen olevan sille sopiva. Takaa se oli aavistuksen pitkä, mutta ei se sitä tuntunut haittaavaan. Lähdettiin 2 jälkeen maastoon, Ruhtinas sai kulkea edellä meidän henkivartijana. Alkumatka oli meille tuttua ja olin muillakin hevosilla mennyt samaa reittiä. Kuitenkin siinä kohtaa missä isompi maastotie päättyy ja jossa yleensä käännyn ympäri jatkettiinkin pientä polkua pitkin keskelle metsää. Barbi ei kummastellut ollenkaan uusia maisemia tai pienen pientä polkua - se käveli rentona Ruhtinaan takamuksessa kiinni. "Noniin nyt sitten ravataan" lähdettiin raviin ja tajusin sen olevan ensimmäinen kerta, kun ravattiin maastossa...ja vielä keskellä metsää, kunnon hangessa! Barbi ei ollut ollenkaan vahva edestä ja sain jopa ratsastaa sitä enemmän pohkeella.

Meitä vastaan tuli porukka muita hevosia, mutta Barbi tuskin vilkaisi niitä kahta kertaa enempää. Päästiin syrjäiselle autotielle, jossa lähdettiinkin laukkaamaan. Olisin voinut kuvitella Barbin lähtevän korvat luimussa laukkaamaan täysiä kuuntelematta pidätteitä - not. Se laukkasi hyvin rentona, rauhallisesti ja pidätteet todella meni läpi. Se ei yrittänyt ohittaa Ruhtinasta ja pystyin hyvin kokoamaankin sitä. Hymy oli korvissa asti ja sain pidätellä itseäni, että en alkanut nauramaan. Olin vain niin ylpeä, onnellinen ja tyytyväinen. Tie jatkui suoraan pitkän aikaa ja laukattiin se myös takaisin. Barbi laukkasi selkä pyöreänä, kurottaen päällään maata kohti. En olisi ikinä uskonut sen olevan niin rento maastossa. Tultiin samaa pientä polkua metsässä takaisin ja Barbia selvästi jo väsytti. Matkan aikana se pärskähteli ja sen korvatkin alkoi lepsuttamaan. Tallille päästyä sai se vielä isot kehut ja herkkuja.

Tarkoitus olisi nyt maastoilla vähintään kerran viikossa, mieluusti vielä kaverin kanssa. Ehkä tämän vuoden lopussa pystyn sanomaan Barbin olevan maastovarma. Ei mikään huono tavoite? Pahoittelen kuvien vähäisyyttä tässä postauksessa, mutta menköön nyt tämän kerran.

Näissä hyvissä tunnelmissa on hyvä huomenna mennä valmennukseen. :)

2 kommenttia:

  1. Jees, kiva kuulla että maastoilut alkaa sujumaan :)

    VastaaPoista