lauantai 13. joulukuuta 2014

☆Joulukalenteri: LUUKKU 13☆

Luukku 13 vuorossa ja se sisältää: "Minun aakkoseni". Muutama aakkonen sai jäädä pois, koska en niiden kohdalla keksinyt mitään järkevää.
Ahkeruus, jos ei ole ahkera niin ei voi päästä eteenpäin.
Beeda, ei kovin yllättävää eihän?
Canonin järjestyskamera, jolla kuvaan yleensä blogissa olevat kuvat.
Dromedaarit Marokossa, opas käski huutamaan vain "Jalla Jalla" niin vauhtia tuli lisää. Ihania muistoja..
Esteratsastus ja Espanja, molemmat lähellä sydäntä.


Facebook, paikka jonne on helppo unohtua selailemaan.
Grand Prix, aina yhtä hienoa seurata ja unelmoida sillä tasolla menemisestä.
Hevoset ja hauskanpitäminen, molemmat aivan yhtä tärkeitä elämässäni. Ne kyllä sulautuvat hyvin yhteen ja tallilla tulee aina naurettua ja pidettyä hauskaa.

":p"

Instagram, johon olen addiktoitunut. Sen myötä kuvien määrä on vain kasvanut puhelimessa!
Jarrut, joskus meinaa olla hukassa, mutta kyllä ne aina jossain vaiheessa takaisin tulee.
Kuolema, pelottava ja niin lopullinen.
Laukanvaihdot, niistä saa aina niin hyvän fiiliksen. (Mielessä kävi myös se lukio, mutta kyllä nuo laukanvaihdot sen voittaa)

Matkustelu, asia jota haluan tulla tekemään enemmän. Haluan nähdä maailmaa, tavata uusia ihmisiä ja oppia uusia asioita. Lisäksi mökkeily on todella virkistävää, kunhan mökissä ei inise yön aikana ne hyttyset koko ajan..hrr.


N
auraminen, jota ei ikinä voi tehdä liikaa!
Oppiminen - ei aina helppoa tai mukavaa, mutta silti aina yhtä kannattavaa.
Pelko - estää elämästä hetkessä ja suorittamasta asioita, joita haluaisi tehdä.
Rakkaus, läheiset ja eläimet. Ilman rakkautta olisi vaikeampi pärjätä elämässä!


Sukulaiset - Vaikka ei näkisikään kaikkia niin usein, ovat jokainen osa elämää.
Tavoitteet - tärkeitä ja niitä kohti mennään!


Usko - Pitää uskoa itseensä ja siihen, että onnistuminen on mahdollinen.
Valmentajat - toimineet suurena apuna kehittymisessä kohti tavoitteita ja ilman heitä olisi niitä kohti meneminen paljon vaikeampaa.
Wikipedia, tuo kaiken tiedon lähde. Aina yhtä luotettava vaikka koulussa ei sen käyttöä suositeltukkaan. Mikä on todella kumma juttu ;)
Ystävät, tuki ja turva. Meni kisat miten meni, niin aina nämä ihmiset ovat lähellä. 
Äiti, joka auttaa hevosten kanssa ja on aina tukena.
Ötökät - pienenä keräsin niitä (varsinkin koppakuoriaisia) ja niitä oli ihan mukava farmi takapihalla. Edelleen ihmettelen miten olen pitänyt kimalaisiakin vain paljaalla kädellä ja silitellyt niitä. Nykyään ei tulisi edes mieleen tehdä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti