maanantai 6. lokakuuta 2014

☆2-VUOTISPÄIVÄ☆


Nyt siitä on kulunut tasan 2 vuotta, kun Barbi saapui tallin pihaan. Matka sillä oli pitkä ja se sai matkustaa rekan kyydissä Hollannista Suomeen. Hevonen, jota en ollut koskaan nähnyt livenä tuli minulle, minun omakseni. Muistan ne perhoset mahassa ja jännityksen, kun tiesin pian näkeväni ihan oman hevoseni. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, se oli jotain erikoista ja kaunista. Meidän yhteinen taival ei ole ollut kivetön ja mutkaton. Kuitenkin meidän reitille on mahtunut sateen jälkeisiä sateenkaaria ja auringonpaistetta, naurua ja onnea.


Mitä jos en olisikaan selannut juuri sitä sivua, jossa Barbista oli ilmoitus?
Missä olisin nyt ja minne Barbi olisi mennyt?
Oikeaa vastausta en tiedä, mutta sen tiedän, että olisin menettänyt paljon.

Aluksi oli hankaluuksia, koska olin tottunut menemään Essillä ja Barbi oli aivan erilainen. Tulin 'muutaman' kerran maistelemaan kentän pohjaa ja en voi unohtaa meidän ensimmäistä kouluvalmennusta. Olin toista kertaa Barbin selässä ja olin ottanut ensimmäistä kertaa raipan, koska alkuun se tuntui 'laiskalta'. Tehtiin avoa keskihalkaisijalla ja Barbi ei ymmärtänyt mitä piti tehdä. Koskin sitä kevyesti raipalla ja siitähän se pukitti kunnolla, minä lentäen pian maahan.

Ensimmäisissä estevalmennuksessa Barbi ylihyppäsi esteitä todella paljon, pienet esteet mentiin kuin ne olisi joku 140cm. Muistan kuitenkin hymyilleeni ensimmäistä estettä hypätessä ja miettineeni "vau...tää hevonenhan on mieletön". Innarin se päätti kerran hypätä okserina ja puomitehtävissä se meinasi hypätä niiden ylitse.


Maastoilu osoittautui vaikeaksi Barbin kanssa ja se ei suostunut ollenkaan liikkumaan siellä. Ylemmissä kuvissa ollaan ensimmäistä kertaa menossa kaverin kanssa maastoon, jolloin reissu oli suhteellisen onnistunut. Muutaman kerran käytiin melkein ojassa, kun Barbia alkoi jännittää. Lumessa se tykkäsi tarpoa ja Pipsa on alusta asti ollut meidän kuvaajana.Maastoilu on edelleen projektina, mutta ollaan siinä edistytty jo ihan hyvin.



Väistöt, laukannostot, vastalaukat ja maastoilu. Siinä olivat meidän isot heikkoudet aivan alussa. Barbilla tuskin oli Hollannissa paljon tehty töitä sileällä ja se ei ymmärtänyt väistöistä mitään. Laukannostoissa se meinasi jäädä vain laukkaamaan paikoilleen eikä ymmärretty toisiamme. Vastalaukkoja tehdessä se aina vaihtoi sen, nykyään vastalaukat onnistuu helposti ympyröilläkin. Käytiin Piken, Henkan, Pantsun, Katin ja Jutan valmennuksissa. Barbista tykättiin ja sanoivat sillä todella olevan kapasiteettia. "Se on työn arvoinen hevonen, sen kanssa ei kannata luovuttaa" yksi valmentajista totesi, kun valmennuksessa ei kaikki osunut kohdalleen.


Barbi on aina ollut kuin enkeli laittaessa, palkintojenjaossa, kisoissa ja lastatessa. Irtojuoksutuksesta se osasi ottaa kaiken hauskan irti ja koivet vain kurotti taivasta. Barbi on kasvanut paljon henkisesti, nyt sillä on menossa pieni teinikausi. Viime vuonnakin tuo teinittäminen osui syksylle. hmm. Se on niin huvittava ja samalla viisas hevonen, joka onnistuu pistämään päänsä kaikkialle. Joskus vain haluaisin muiden tuntevan saman kuin minä, kuinka kiva hevonen se todella on! Se on onnistunut yllättämään positiivisesti melkein jokaisessa asiassa.


Meillä on ollut hankaluuksia, mutta aina niistä on selvitty. Läheskään aina ei ole helppoa, mutta eihän elämän kuulukkaan olla. Jos aina kaikki menisi hienosti, ei osaisi nauttia niistä hetkistä kunnolla. Välillä pitää epäonnistua ja saada iskuja vasten kasvoja, sitä kautta tulee vahvemmaksi ja oppii. Barbi on kehittynyt todella paljon ja ollaan muodostettu oma tiimi. Nykyään Barbi kantaa itsensä niin paljon paremmin, väistöt sujuu ja muutenkin lihaksia on tullut lisää. Barbi on kerännyt itselleen ruusukkeita, pari pokaalia ja monia kokemuksia.

Esteillä ollaan kisattu 115cm, jos jokin on mennyt pieleen on se ollut yleensä täysin oma vikani. En halua syyttää Barbia, minähän sille niitä ohjeita annan. Barbin on kouluttanut täysi ammattilainen ja Barbi kuuntelee ratsastajaa jopa liiankin hyvin. Se on lyhyessä ajassa opettanut minulle niin paljon.


Tämän hevosen kanssa olen onnellinnen ja toivon, että meillä on vielä pitkä yhteinen taival luvassa. Monet kyyneleet on itketty turkkiin ja pusut annettu turvalle. Paljon koettu ja paljon on vielä kokematta! Maastoesteet, pitkä vesi ja moni muu asia odottaa meitä. Olen oppinut niin itsestäni kuin Barbista näiden vuosien aikana.

"Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävä kulkee rinnalla."
Sinä olet minun arteeni. 

4 kommenttia:

  1. Kaunis pari olette. :)

    VastaaPoista
  2. Jos Barbi on aiemmin ollut kultakimpale, sä oot hionut siitä timantin! Monella ei ole noin lahjakasta hevosta, pääsette vielä pitkälle. Tai ainakin toivon niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana kommentti, joka sai hymyilemään ja isosti. :') Töitä ainakin tehdään kovasti ja toivotaan parasta. Kiitos ihan hirmusesti!

      Poista