torstai 30. lokakuuta 2014

Intopiukea hevonen

Monena päivänä olen meinannut avata koneen ja kirjoittaa postauksen valmiiksi, mutta aina on tullut jokin este. Tämän viikon aikana olen viettänyt aikani tallilla liikuttaen hevosia ja myöskin remontoiden huonettani. Olen nämä vuodet elänyt harhaluulossa, että seinien maalaaminen olisi helppoa - ei se ole. 

Maanantaina kävin liikuttamassa Ollilla hevoset käyden niillä kaikilla maastossa. Illalla oltiin estevalmennuksessa tällä kertaa Essin kanssa. Essillähän en ollut hypännyt reiluun kuukauteen, koska valmennuksiin oltiin kuskattu aina Barbia. Meille tuli kiire lähteä tallilta ajamaan, koska valmisteluissa meni normaalia kauemmin. Nyt tauon takia Essi olikin vielä normaalia enemmän innoissaan esteistä ja meinasi olla vahva kädelle. Mentiin aluksi päädyssä olevia puomeja laukassa, jossa Essi meinasi jo kiirehtiä. Sain rauhoitella sitä ja pidätteet menikin ihan ok:sti perille. Sitten tultiin ravilähestymisiä pienelle pystylle, jossa ensimäisen kerran jälkeen Essi alkoi ennakoimaan ja ei meinannut malttaa ravata. Pari kertaa pysäytin sen ennen estettä, jonka jälkeen se malttoi taas paremmin.

Alettiin tulemaan erilaisia ratoja, joissa välissä tuli ravilähestyminen yhdelle esteistä. Ratojen alussa Essille meni pidätteet paremmin perille, mutta kierrokset nousivat este esteeltä. Viimeiseen rataan olen olin ihan tyytyväinen, vaikka siinäkin Essi kuumui taas lopussa. Ymmärrettävähän sitä on, toinen vaan niin tykkää esteistä. Varmasti meno taas tasaantuu, kun saa hyppyjä alle.



Tänään  menin tekemään aamutallia Essin ja muiden heppojen luokse. Aamuruokien jälkeen laitoin Essin valmiiksi ja lähdettiin  maastoon. Kello oli vajaa 9 ja aurinko oli nousemassa taivaalle, nautiskeltiin koko matka ja laukkailtiin ylämäkiä. Maastoilu tekee niin hyvää hevoselle ja miksei ratsastajallekkin, silloin on hyvä hetki hengähtää. Matkalla yksi peltoteistä oli mutainen, mutta ei silti mitenkään liukkaan oloinen. Lenkin jälkeen vein kaikki hevoset ulos ja siellä ne jatkoivat aamuheinien syömistä. Hetken olin niitä ulkona kuvaamassa ja samalla todistin kuinka Primm ja Essi ahneina meinasivat ryöstää Siepin ruuat. Jouduin ne siirtämään toiseen paikkaan, että tytöt eivät niihin voineet kajota.

Tallilta ajoin suoraan toiselle tallille, jossa menin kaikki kolme hevosta. Aluksi ajattelin mennä Pojulla maastoon, mutta se alkoi jo pihassa riekkumaan. Suuntasin sitten maneesiin ja päätin tehdä tehokkaan koulutreenin. Aluksi se pukitteli muutaman kerran, kun pyysin sitä liikkumaan paremmin eteenpäin. Tein väistöjä ja paljon ympyröitä. Lopuksi tein laukanvaihtoharjoitusta, jossa menin päädyssä n. 10m voltin-vaihto ja puolikas keskiympyrä-vaihto ja 10m voltti päädyssä. Tuota harjoitusta tein hetken aikaa ja Poju selkeästi on nyt alkanut tajuta paremmin vaihdot. Pojun jälkeen menin Sirkulla normaalin maastolenkin ja sitä ei paljoa haitannut vaikka puita sahattiin tien vieressä. Lopuksi menin Pulmun kanssa tutkimaan uutta maastoreittä ja rämmittiin keskellä metsää. Polku olisi jatkunut kauemmaksi, mutta käännyttiin sen kaventuessa. Tallia kohti matka kului sujuvasti ja Pulmu käyttäytyi hienosti.

Essi on alkanut muuttua tummemmaksi talven lähestyessä

Huomenna luvassa rankka päivä, koska olen aamutallista iltatalliin töissä. Siinä välissä olisi tarkoitus myös saada kaikki 5 hevosta liikutettua. Lauantaina Barbi muuttaakin takaisin Ollille!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hevoset lentoon lähdössä

Mistä huomaa, että talvi on tulossa?  Yksi hyvä merkki on se, että hevoset tuntuvat olevan enemmän ilmassa kuin maassa. Kylmyys vaikuttaa hevosiin monesti energiaa lisäämällä ja se on näkynyt viime päivinä hyvinkin selkeästi. Lisäksi itse saa laittaa jo monta vaattetta päälle sekä toppahanskat maastoillessa, että ei täysin jäädy tuolla viimassa. Tiistaina menin tekemään aamutallin Töysään ja kävin samalla Essin kanssa pitkällä maastolenkillä. Essi oli hyvin vireä ja ylämäkien laukkaaminen sujui hyvinkin sujuvasti. Lenkin jälkeen hepat pääsivät kaikki ulos ja Primm päätti näyttää, kuinka osaa lentää. Oli vaikeaa pidättää naurua, kun toinen vain loikkii ja muut katsovat hämmästyneinä vierestä. Essikin laukkaili ja ravaili hetken Primin kanssa, Barbi tyytyi syömään heiniä. Ehkä Primistä tuleekin seuraava hevonen Apassionataan? ;)



Keli on ollut ailahteleva ja sateiden jälkeen se on ollut liian märkä. Maanantaina menin siinä Barbin kanssa ja väisteltiin isompia vesilammikoita. Lopuksi päätin käydä sen kanssa tien luona, totuttaen sitä maastoiluun. Alku sujui hyvin, mutta tien läheisyydessä iski kapina, jolloin jouduttiin pari kertaa tekemään pieni voltti. Voltin jälkeen taas mentiin eteenpäin ja kehuin jokaisesta hyvästä pätkästä. En tiedä mitä se käännyttäessä takaisinpäin säikähti, mutta se teki pari loikkaa ja meinasi alkaa säntäämään kohti tallia. Sain sen rauhoittumaan hieman, mutta sen korvat pyörivät kuin tuulimyllyt ja askel oli ripeä. Tuuli suhteellisen lujaa, joka sai aikaan kaikkien puiden lehtien heilumisen. Tallissa Barbi odotti malttamattomana ruokaansa ja sen saadessaan aloitti tyytyväisenä sen mussuttamisen.


Tiistaina ja keskiviikkona suuntasin tallilta toiselle liikuttamaan hevosia. Tiistaina kaikki hevoset olivat villihköjä tarhoissaan ja Pulmu teki omia lähtöjään. Maastossa jokainen käyttäytyi asiallisesti, keskiviikkona virtaa olikin hieman enemmän. Poju teki pari hypähdystä ja askel nousi, kun suunnattiin metsätielle. Traktori kulki samaa reittiä moneen kertaan ja se sai aina välillä odotella meitä ja me väistellä sitä.

Keskiviikkona oli illalla lisäksi Jutan estevalmennus, johon menin Barbilla. Valmennukseen laitoin päälle pari hupparia ja toppatakin, koska ulkona ei ollut ollenkaan lämmin. Tässä vaiheessa mietin miten tulen talvella pärjäämään, kun näillä pienillä pakkasillakin meinaan jäätyä. Kylmyys toi Barbin lisävirtaa ja sen etujalat tuntuivat nousevan normaaliakin enemmän maasta. Tehtiin pitkiä teitä esteille ja suoraan meneminen estettä ennen ja jälkeen oli ideana. C-päädyssä Barbi meinasi jännittyä ja alkaa loikkimaan. Oma asento ja asenne olivat siinä kohtaan tärkeät ja jatkaessani rauhallisesti vain ratsastamista, palautui Barbin keskittyminen tehtävään. Esteet olivat pieniä ja hain vain hyvää rytmiä. Innostuneena Barbi meinasi itse alkaa säätämään liikaa ennen estettä. Toistojen avulla meno saatiin sulavammaksi ja rennommaksi. Loppuraveissa Barbi paristi alkoi loikkimaan L-päädyssä, kun pressuja vietiin pois. Jäin pääty-ympyrälle hetkeksi ja työstin sitä pienellä avolla. Lopuksi rentous palasi ja siihen oli hyvä lopettaa.



Tänään suuntasin ensin aamutalliin Töysään ja taivas oli upean näköinen. Ajomatkan ajan sitä ihastelin ja tallilla hevosten syötyä vein Barbin, Siepin ja Primin ulos. Essin kanssa kiersin pidemmän maastolenkin, joka sujui ripeästi. Tuuli voimakkaasti ja silmät meinasi kuivua matkan aikana. Lenkin jälkeen vein Essin ulos ja viimeistelin tallityöt. Tallilta suuntasin Ollille ja menin kaikilla hevosilla tehokkaan koulutreenin. Poju käyttäytyi aluksi kuin shettis ja testaili, mutta jatkasessani vain ratsastamista ongelma katosi. Poju on tullut kyljistään nyt paljon herkemmäksi ja liikkuu paremmin eteenpäin. Laukanvaihdot sujui normaaliakin paremmin ja samoin laukkavoltit. Sirkun ja Pulmun kanssa tein töitä enemmän ympyröillä ja tein paljon siirtymisiä. Molemmat toimivat hyvin vaikka tuuli saikin aikaan erilaisia ääniä.

Viimeiseksi ratsastin Ruhtinaan Jutan pyynnöstä, koska hän oli itse reisussa. Ruhtinas on -97 syntynyt suomenhevonen, joka on kilpaillut paljon Jutan kanssa kansallisissa koulukisoissa. Olin pari kertaa aiemmin käynyt sen selässä, mutta siitäkin oli vierähtänyt jo aikaa. Aluksi vain tutustuin siihen ja tein pieniä väistöjä ja siirtymisiä. Ruhtinas kuunteli hyvin ja se selvästi tiesi aina mitä halusin, "kyllä minä osaan". Sen kanssa oli ilo työskennellä ja monesti suusta pääsi "wau", kun se kulki niin hienosti.

Illalla menen vielä tekemään iltatallia ja nyt saan luvan kanssa vain olla. :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Treeniä kaikilla hevosilla


Perjantain estevalmennuksessa Barbi oli todella energinen päästessään hyppäämään esteitä ja pakkasilla oli oma osansa. Mentiin valmennuksessa pitkiä teitä ja suoruus oli isona osana tehtävää. Aluksi tultiin esteitä yksitellen, sitten ratana. Barbin jalat vain nousi kohti korkeuksia, yritin hakea tasaista rytmiä. Ratoja mennessä Barbi liikkui hyvin, mutta ollessani itse liian avoimena pohkeista se ei tullut suoraa esteen jälkeen - se oikaisi sisään päin.

Heti laittaessani jalat kunnolla sen ympärille ja keskittyessäni enemmän sen suoruuteen myös hypyn jälkeen parani hypytkin. Lopuksi esteet oli vähän isompina, mutta eivät "isoja". Barbi sujui hyvin, en ollut vain tyytyväinen joihinkin tekemiini ratkaisuihin. Jutta antoi hyviä neuvoja joiden avulla sain itsenikin rennommaksi. Loppuverkoissa hevoset olivat kaikki säpsympiä ja Barbikin innostui kovin puomien kantamisesta.


Essin kanssa ollaan kierrelty pitkiä maastolenkkejä. Se on nauttinut kovasti ylämäkien laukkaamisesta, joita matkan varrelle onkin pari aina sattunut. Essin kanssa maastoilu on niin vaivatonta ja mukavaa, mitä se ei aivan alkuaikoina ollut. Pitää vain pitää se mielessä Barbin kanssa maastoilua harjoitellessa. Välillä se epätoivo meinaa iskeä, kun yksinkertainan tiellä käveleminen ei olekkaan niin yksinkertaista - "En halua tuonne, en, en, en". Pienen tsemppauksen jälkeen mennään taas eteenpäin reippaasti, mutta pian alkaa sama homma. Mietittiin käyttäytyisikö Barbi erilailla, jos se ei lähtisikään suoraan tallilta maastoon vaan mentäisiin esimerkiksi kopin kanssa Murronnevalle maastoilemaan. Silloin ei koti vetäisi puoleensa ja paikka olisi uusi. Kokemuksia hakemaan ja onnistumisien kautta voittoon, eikös? Onhan yksin maastoon meneminen pelottavaa eikä ne satunnaiset autot kovin mukava lisä aina ole vaikka Barbi ei ole niitä näyttänyt pelkäävän. Maastoilukaveria ei tuolla ole lähettyvillä, mutta hätä keinot keksii. Kaveri olisi varmaan tiedossa Murronnevalle, Barbille henkinentuki ja turva.


Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut Barbin tavasta nyt viime aikana toimia kuin pieni lapsi, kun sitä menee hakemaan tarhasta/laitumelta. Nyt on iloni ilmoittaa, että tuo tapa on poissa (ainakin tällä hetkellä), jes. Se vaati vain sitä, että aina sen mennessä "lalla en kuule, en nää, lala, menenkin tästä tuonne kauas" jätti sen viimeiseksi ulos. Kyllä kova kiire tuli portille vastaan, kun huomasikin muiden hevosten olevan jo sisällä. Enää ei olla menty pakoon vaan tultu innolla vastaan portille.

Barbia tarkkaillessa on huomannut jälleen kuinka erikoinen hevonen se on. Monesti se on omissa maailmoissaan ja touhuaa omiaan, kun muut hevoset möllöttävät tarhassa. Joskus se tuntuu jäävän miettimään jotain asiaa ja hätkähtävän sitten todellisuuteen "oho, muut onkin jo tuolla". Se tykkää seisoa ojassa ja katsoa kentän reunalla, jos ratsastan Essillä. Tallissa se on aina pää karsinasta pihalla, koska mikään ei saa jäädä siltä huomaamatta.



Olen käynyt liikuttamassa Pulmua, Sirkkua ja Pojua melkein päivittäin tehden koulutreenejä maneesissa tai treenaten maastossa. Jokainen niistä toimii hyvin maastossa ja niillä on siellä helppo kulkea. Poju on mennyt hyvin koulutreeneissä alun kankeuksien jälkeen. Pakkaset on tuoneet niihinkin vielä enemmän virtaa, jonka on huomannut heti selkään noustessa. Sirkku on jälleen kiimassa, jolloin sen keskittyminen tehtäviin on heikompi. Jatkuva hirnuminen talliin ei oikein edistä tehtävän suorittamista..sen kun se ymmärtäisi.

Barbi sai lauantaina uudet kengät jalkoihin ja nyt pitäisi pystyä liikkumaan hyvin ilman pelkoa liukastumisesta. Tänään kävin heti aamulla liikuttamassa hevoset Ollilla ja tein tehokkaat koulutreenit. Poju kulki hyvin eteenpäin ja kantoi itsensä paremmin heti alussa. Tein laukanvaihtoja ja väistöjä sekä monia kiemurauria. Sirkku meinasi stressata maneesissa ollessa ja hirnui pihalla olevalle Pulmulle. Lopussa se oli kuitenkin täysin rentona ja ei kiirehtinyt.

Illalla Essillä on kengitys ja menen niihin aikoihin liikuttamaan Barbinkin. Keskiviikkona luvassa jälleen estevalmennus Barbilla. :)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Kettujahdissa!

Tallilla järjestetään joka syksynä kettujahti, johon voi osalistua kaiken ikäiset ja tasoiset. Kettujahti on pidetty ennen maastossa/pellolla, mutta viimeisimpinä kertoina on se siirretty maneesiin (kelit vaikuttaneet paljolti). Oikean ketun jahtaaminen voisi olla liian haasteellista, joten pehmoiset leikkiketut ovat hyvä korvike!


Hauskaa oli, kun päivällä maastoillessani Pulmun kanssa nähtiin ihan aito kettu aivan meidän edessä. Onneksi Pulmu ei välittänyt edessä kipittävästä ketusta, joka pian hyppäsi takaisin pusikkoon. En ollut aiemmin nähnyt kettua niin läheltä luonnosta ja sillä oli ainakin ajoitus kohdillaan.

Kettujahdissa meidät oli jaettu eri ryhmiin, ensin meni aivan pienet talutettavat, sitten pikkujunnut, junnut+valmennusporukka ja sennut. Ketun löytäjä sai omakseen karkkipussin, sennut sitten vähän väkevämpää. Olisin saanut mennä sennuissa, mutta päätettiin kuitenkin mennä valmennusporukan kanssa samaan aikaan. Tarkoitus oli siis löytää kettu, kun merkki annettiin. Maneesiin oli rakennettu erilaisia kasoja ja piiloja, joita kierreltiin katsomassa. Aluksi verkkailtiin ja meille oli pari estettäkin laitettu, sai hypätä jos halusi. Lähdin kettujahtiin tallin hevosella Severillä, joka on aina ollut hieman erikoisempi tapaus.


Severi oli oma pirteä itsensä eikä välittänyt ollenkaan pressuista ja koristeista. Tutkailtiin piiloja, mutta jälkeäkään ketusta ei näkynyt. Hypättiin pari kertaa este ja jatkettiin etsimistä. Kettu ilmestyi yhden sadetakin sisältä, juuri sen mitä en mennyt tutkimaan. Emme siis saaneet tuota oranssia otusta kotiin, mutta voi sitä naurun määrää jahdin aikana..täytyy todeta, että meillä on loistava talliporukka. Ehkä seuraavalla kerralla Barbi tai Essi pääsee metsästämään kettua, jos niillä nappaisi. ;) Oletko ollut itse  koskaan kettujahdissa? Järjestetäänkö teidän tallilla vastaavanlaisia tapahtumia?


Aloittaessani Alavuden Ratsastuskoululla olin heti mukana järjestettävissä kettujahdeissa. Jahti on siellä aina pidetty Murronnevalla, maastoesteiden lähteisyydessä. On tullut laukkailtua siis monta vuotta jo ketun perässä-ilman tuloksia. Ehkä joskus se kettu löytyy ja päätyy koristeeksi, ken tietää. Pääasia jahdissa ei kuitenkaan ole ketun löytäminen vaan hauskan pitäminen.

Postausta tulossa meidän estevalmennuksesta ja muusta treenistä tulossa lähipäivinä. Kannattaa siis pysyä hereillä!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Maastoesteillä!

Täänään aamulla aloin miettimään minkälaisen treenin tekisin hevosilla. Hyvä ilma, ei aikataulua ja kuvaajakin saatavilla...maastoesteille siis! Olin jo muutaman päivän ajan miettinyt Murronnevalle lähtemistä Essin kanssa, mutta aina on ollut jokin  esteenä. Nyt kuitenkin päätettiin toteuttaa suunnitelma ja suunnata sinne. Vuoteen ei olla kuitenkaan maastoesteitä menty ja Essi on niitä varmasti kaivannut.


Murronneva sijaitsee noin vajaan 15 minuutin matkan päässä tallilta. Ollaan siellä ennenkin Essin kanssa oltu ja paikka on hyvin tuttu. Ennen lähtöä pitivät Essi ja Primm kunnon shown laukkailemalla laitumelta toiselle. Koppiin Essi marssi innolla ja perille päästessä huomasi kuinka sitä vähän jänskätti. Se oli vähän hikinen jo kopista tullessaan ja täpisteli. Kuolaimiksi valitsin fullcheekit, koska ajattelin niiden riittävän nyt jarruiksi.


Essi oli yllättävän rauhallinen ottaen huomioon tauon maastoesteiltä. Aluksi verkkasin sen hyvin ravailemalla ja laukkaamalla polkuja pitkin. Aloitettiin hyppääminen talolta, jonka menin pari kertaa. Essi oli innoissaan, mutta kuunteli hyvin. Pidätteet meni läpi ja sitä oli mukava ratsastaa. Talolta siirryttiin seinälle ja "Jussin-erikoiselle", jotka olivat linjalla. Essi eteni rohkeasti eikä katsonut mitään.

Niiltä mentiin koivupystylle ja portaille. Portaat tulin ensin ylös ja sitten alas, jatkettiin reelle, joka oli täydessä korkeudessaan (monesti ylimmäinen osa poissa). Essi suoritti hyvin senkin ilman pienintäkään epäilystä. Olin itse vähän hidas ensimmäisellä kerralla, mutta Essi onneksi korjasi virheeni.

Reeltä mentiin Brazil-esteelle josta jatkettiin alamäkeä pitkin monttuun. Tässä vaiheessa Essi alkoi jännittämisen vuoksi olla jo enemmän hikinen. Alhaalla ensimmäiseksi mentiin molemmat haudat joilta jatkettiin toisille portaille. Hautojen jälkeen olevalle loivalle ylämäelle se meinasi alkaa tykittämään, kenttähevonen mikä kenttähevonen..ylämäet on sujuttava aina, ainakin Essistä.

Haudoilta siirryttiin Ratapalkkiportaille ja siitä jatkoin kulmalle. Tulin tuota linjaa paristi ja sitten hypättiin pari muuta yksittäistä estettä. Lopuksi päästiin Essin yhteen lempparipaikkaan, vesiesteelle ja jyrkälle ylämäelle. Vesieste oli kuitenkin niin kuivunut, että päätettiin mennä vain ylämäki. Ylämäen Essi hoiti hienosti ja sen jälkeen tein hyvän loppuverkan. Esteiden välissä pidin aina pienet tauot, jolloin Essi pystyi vähän rauhoittumaan.


En voi muuta todeta, kuin on se vaan niin hieno hevonen. Se hoiti kaikki esteet hienosti ja käyttäytyi hyvin, pientäkään epäröintiä ei ollut. Olisin saanut antaa sen edetä vielä rohkeammin, mutta olen ihan tyytyväinen silti. Olin jo unohtanut minkälaisen fiiliksen tuolla maastoesteillä saa, vautsi.

Kylmättiin jalat ja tallilla se sai jäädä lepäämään karsinaan. Primm oli heti vastassa, Barbi 'piilossa' laitumella. Kenttä on tällä hetkellä tosi märkä, joten olen Barbillakin mennyt vain hetken siinä ja sitten siirtynyt maastoilemaan. Vähän on takkuamista vielä, mutta kyllä se siitä oppii. Illalla kävin liikuttamassa Pulmun, Pojun ja Sirkun, joilla tein tehokkaan koulutreenin.


Huomenna luvassa Barbilla valmennus illalla ja Essillä kevyt palauttava treeni. :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lupa olla onnellinen?

Liikaa ajatteleminen ja turha murehtiminen siitä mitä voisikaan sattua. Nuo kaksi asiaa ovat jo liian monta kertaa jyskyttäneet takaraivossa estäen hetkessä elämisen ja nauttimisen, jopa pilaten hyvän mahdollisuuden. Miksi on niin vaikeaa olla tyytyväinen siihen mitä jo on ja olla täysin onnellinen? Minulla on kaksi kaunista hevosta, jotka ovat molemmat terveitä, hyvässä kunnossa ja onnellisen oloisia. Perhe ja ystävät, jotka ovat tukemassa minua ja joiden kanssa jaan päiväni. Silti tuntuu, että en osaa olla niistä asioista tarpeeksi onnellinen ennen kuin tapahtuu jotain. Miksi se menee niin? Tavoitteita tulee aina olla ja niitä tuleekin tavoitella, mutta eikö siinä ohella saisi myös iloita ja olla onnellinen.



"Pitäisi olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, että ei tarvitse myöhemmin katua. Ikinä, kun ei tiedä aamulla sängyltä noustessaan mitä päivä tuo tullessaan"
Tuttuni sanoi tämän minulle, hänen läheisensä joutuessa sairaalaan. Liian monta kertaa on tullut viime aikoina esille se karu fakta, että jossain vaiheessa se aika loppuu tai elämä hankaloituu. Ollaan ystävien kesken puhuttu siitä kuinka ei vain osaa nauttia kaikesta mitä on. Monia asioita pidetään itsestäänselvyyksinä, kuten omaa terveyttä. Alle sekunnissa kaikki voidaan kuitenkin viedä sinulta pois ja koko maailma voi muuttua. "You don't know what you've got until it's gone" on varmasti kaikkien kuulema lausahdus, joka on monen kappaleen sanoissakin. Täytyykö sen tosiaan olla niin, että vasta menetettyään jonkun tajuaa sen oikean arvon?


Vaikka päättäisi elävänsä hetkessä ja unohtavansa murehtimisen ei se käy niin helposti. Pienet mitättömätkin asiat saattavat luoda mielikuvan "huonosta elämästä". Miksi niin monesti kiellämme itseltämme onnellisuuden? Kulutamme aivan liikaa aikaa asioiden murehtimiseen ja vanhoissa muistoissa rypemiseen. Hevosten ja ystävien kanssa on hyvä hetkeksi vain pysähtyä ja nauttia. Ilman ystäviä olisi elämä niin paljon hankalampaa ja pimeämpää. Olen oppinut arvostamaan enemmän ystäviäni, niitä jotka ovat aina tukemassa kävi miten kävi.



Viime kuukausi oli itselleni vaikeampi, kun niin moni kysymys oli vallannut pään. Epäonnistumiset ovat olleet isoja iskuja kasvoille ja olen yrittänyt vain saada ajatuksia selkeämmiksi. Hyvin kilpailuhenkisenä ihmisenä laitan monesti itseni liiankin koville, varsinkin tiedostaessani virheeni. Pahinta on, jos ei itse saa keksittyä kuinka jonkin virheen voisi korjata. Onneksi tässä kohtaan on olemassa valmentajat, jotka toimivat tukipilareina ja auttavat löytämään ratkaisun.

Olen tehnyt itselleni lupauksen etsiä ympäriltäni niitä hyviä ja ihania asioita, nauttia elämästä. Syksy on tuonut tullessaan lehtien ihanat värit, joita ei ole voinut olla ihailematta. Olen aivan liian kauan lykännyt yhtä tärkeää asiaa vain sen takia, että silloin joudun astumaan täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kuitenkin  tiedän sen kasvattavan minua ja tuovan niin paljon uusia mahdollisuuksia. Tämän päivän horoskooppi osui hyvin kohdalleen, pitänee sitten toimia, kun horoskooppikin niin sanoo. ;)

"Et malta elää lähipäivinä ihan tavanomaisissa rajoissa vaan haluat jollain tavalla uudistaa ja raikastaa elämääsi. Irrottele ihan luvan kanssa, sillä elämän sykli haluaa temmata sinut mukaansa ilon ja onnen maailmaan. Monenlaista mukavaa on luvassa, jos uskallat päästää irti arjen rutiineista."




Jokainen on ansainnut onnen ja onni syntyy pienistä asioista. Ylemmässä videossa nään kaksi hyvin onnellista hevosta, joista ehkä voisi ottaa vähän malliakin. Täyttä höyryä eteenpäin ja kohti uusia mahdollisuuksia. Toivottavasti jokaisella on hyvä viikonloppu edessä!

"Do whatever you want to do and if it's something you're going to regret in the morning,
sleep late."


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ehkä siitä tuleekin kenttähevonen!


Eilen sai olla taas niin ylpeä pikkuisesta kirahvista. Extemporee päätettiin mennä Barbin kanssa tallin isoimmalle laitumelle ratsastamaan. Laidun on ollut käytössä kahdella hevosella kesällä, mutta nyt niiden ollessa poissa on laidun tyhjillään. Pohja on yllättävän tasainen ja hyvä, loivaa ylämäkeähän se on. Ajattelin Barbin suunnilleen vain pysähtelevän ja katsovan jättimäisiä pusikoita, mutta ei. Se liikkui hyvin eteen ja nautti selkeästi olostaan. Pusikoiden läpi se tykkäsi rämpiä ja laukassa vähän hyppiäkkin.


Alussa tein hyvät alkuverkat ja kierreltiin ympäri laidunta. Hyvää ylämäki-alamäki treeniä tuli ja Barbi hallitsi hyvin koipensa. Laukassa se kulki korvat tötteröllä ja ei yhtään jännittänyt tai lähtenyt tykittämään. Se meni rauhassa ja lopussa annoin sen jo laukatakkin enemmän eteenpäin. Oli ihanaa, kun tilaa oli niin paljon tehdä kaikkea.  


Barbi oli treenin jälkeen hikinen, mutta tyytyväisen oloinen. Nopeasti tuli pimeää ja viimeisissä videoissa on valaistus jo paljon heikompi.Tallissa pesin hiet pois ja tehtiin siinä iltatalli. Kotiin päästyäni rupesin katsomaan kuvia ja järkytyin siitä kuinka pätkältä näytin. Ihan kuin minut oltaisiin kutistettu ja Barbia suurennettu. Lyhensin ennen ratsastusta jalustimia yhdellä reiällä, koska jalassa olleissani kengissä oli ohuempi pohja. En ole moneen vuoteen käyttänyt chapseja, joten sekin voi vaikuttaa..lyhentävästi?  Luultavasti tuo pirpanakin on kasvanut, ei se voi olla mikään 163cm. Onhan nuo jalustimet aika lyhyet, mutta hyvin niillä veti tuon treenin.


Peltotreeni oli todella hyvää vaihtelua Barbille, tuolla on käytössä myös toinen pelto, jossa ei olla vielä käyty. Harmiksi nyt on luvattu niin paljon sadetta, että luultavimmin siellä ei voi ratsataa ellei halua liukastua. Hyvillä ilmoilla aiotaan kyllä ehdottomasti mennä toistekkin. Barbin takamukseen on ilmestynyt muuten lisää lihaksia. Jes!

Ennen Barbilla menemistä päästin Essin ja Primin samaan paikkaan vapaaksi. Ne innoissaan laukkailivat ympäriinsä ja söivät välillä. Otin paljon kuvia, joita en viitsi tähän samaan postaukseen enää tunkea. Olen käynyt jokaisena päivänä liikuttamassa Pojua, Pulmua ja Sirkkuakin. Ratsastamista on ollut siis kunnolla tiedossa ja hepat on toimineet kivasti. :)

maanantai 6. lokakuuta 2014

☆2-VUOTISPÄIVÄ☆


Nyt siitä on kulunut tasan 2 vuotta, kun Barbi saapui tallin pihaan. Matka sillä oli pitkä ja se sai matkustaa rekan kyydissä Hollannista Suomeen. Hevonen, jota en ollut koskaan nähnyt livenä tuli minulle, minun omakseni. Muistan ne perhoset mahassa ja jännityksen, kun tiesin pian näkeväni ihan oman hevoseni. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, se oli jotain erikoista ja kaunista. Meidän yhteinen taival ei ole ollut kivetön ja mutkaton. Kuitenkin meidän reitille on mahtunut sateen jälkeisiä sateenkaaria ja auringonpaistetta, naurua ja onnea.


Mitä jos en olisikaan selannut juuri sitä sivua, jossa Barbista oli ilmoitus?
Missä olisin nyt ja minne Barbi olisi mennyt?
Oikeaa vastausta en tiedä, mutta sen tiedän, että olisin menettänyt paljon.

Aluksi oli hankaluuksia, koska olin tottunut menemään Essillä ja Barbi oli aivan erilainen. Tulin 'muutaman' kerran maistelemaan kentän pohjaa ja en voi unohtaa meidän ensimmäistä kouluvalmennusta. Olin toista kertaa Barbin selässä ja olin ottanut ensimmäistä kertaa raipan, koska alkuun se tuntui 'laiskalta'. Tehtiin avoa keskihalkaisijalla ja Barbi ei ymmärtänyt mitä piti tehdä. Koskin sitä kevyesti raipalla ja siitähän se pukitti kunnolla, minä lentäen pian maahan.

Ensimmäisissä estevalmennuksessa Barbi ylihyppäsi esteitä todella paljon, pienet esteet mentiin kuin ne olisi joku 140cm. Muistan kuitenkin hymyilleeni ensimmäistä estettä hypätessä ja miettineeni "vau...tää hevonenhan on mieletön". Innarin se päätti kerran hypätä okserina ja puomitehtävissä se meinasi hypätä niiden ylitse.


Maastoilu osoittautui vaikeaksi Barbin kanssa ja se ei suostunut ollenkaan liikkumaan siellä. Ylemmissä kuvissa ollaan ensimmäistä kertaa menossa kaverin kanssa maastoon, jolloin reissu oli suhteellisen onnistunut. Muutaman kerran käytiin melkein ojassa, kun Barbia alkoi jännittää. Lumessa se tykkäsi tarpoa ja Pipsa on alusta asti ollut meidän kuvaajana.Maastoilu on edelleen projektina, mutta ollaan siinä edistytty jo ihan hyvin.



Väistöt, laukannostot, vastalaukat ja maastoilu. Siinä olivat meidän isot heikkoudet aivan alussa. Barbilla tuskin oli Hollannissa paljon tehty töitä sileällä ja se ei ymmärtänyt väistöistä mitään. Laukannostoissa se meinasi jäädä vain laukkaamaan paikoilleen eikä ymmärretty toisiamme. Vastalaukkoja tehdessä se aina vaihtoi sen, nykyään vastalaukat onnistuu helposti ympyröilläkin. Käytiin Piken, Henkan, Pantsun, Katin ja Jutan valmennuksissa. Barbista tykättiin ja sanoivat sillä todella olevan kapasiteettia. "Se on työn arvoinen hevonen, sen kanssa ei kannata luovuttaa" yksi valmentajista totesi, kun valmennuksessa ei kaikki osunut kohdalleen.


Barbi on aina ollut kuin enkeli laittaessa, palkintojenjaossa, kisoissa ja lastatessa. Irtojuoksutuksesta se osasi ottaa kaiken hauskan irti ja koivet vain kurotti taivasta. Barbi on kasvanut paljon henkisesti, nyt sillä on menossa pieni teinikausi. Viime vuonnakin tuo teinittäminen osui syksylle. hmm. Se on niin huvittava ja samalla viisas hevonen, joka onnistuu pistämään päänsä kaikkialle. Joskus vain haluaisin muiden tuntevan saman kuin minä, kuinka kiva hevonen se todella on! Se on onnistunut yllättämään positiivisesti melkein jokaisessa asiassa.


Meillä on ollut hankaluuksia, mutta aina niistä on selvitty. Läheskään aina ei ole helppoa, mutta eihän elämän kuulukkaan olla. Jos aina kaikki menisi hienosti, ei osaisi nauttia niistä hetkistä kunnolla. Välillä pitää epäonnistua ja saada iskuja vasten kasvoja, sitä kautta tulee vahvemmaksi ja oppii. Barbi on kehittynyt todella paljon ja ollaan muodostettu oma tiimi. Nykyään Barbi kantaa itsensä niin paljon paremmin, väistöt sujuu ja muutenkin lihaksia on tullut lisää. Barbi on kerännyt itselleen ruusukkeita, pari pokaalia ja monia kokemuksia.

Esteillä ollaan kisattu 115cm, jos jokin on mennyt pieleen on se ollut yleensä täysin oma vikani. En halua syyttää Barbia, minähän sille niitä ohjeita annan. Barbin on kouluttanut täysi ammattilainen ja Barbi kuuntelee ratsastajaa jopa liiankin hyvin. Se on lyhyessä ajassa opettanut minulle niin paljon.


Tämän hevosen kanssa olen onnellinnen ja toivon, että meillä on vielä pitkä yhteinen taival luvassa. Monet kyyneleet on itketty turkkiin ja pusut annettu turvalle. Paljon koettu ja paljon on vielä kokematta! Maastoesteet, pitkä vesi ja moni muu asia odottaa meitä. Olen oppinut niin itsestäni kuin Barbista näiden vuosien aikana.

"Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävä kulkee rinnalla."
Sinä olet minun arteeni.