keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kengityksen ja kavionhoidon peruskurssilla


20.9-21.9.2014 olin kengityksen ja kavionhoidon peruskurssilla kaverini kanssa. Kurssi järjestettiin Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan Opistolla ja meiltä meni ajaa sinne vajaa tunti. Opettajana toimi Kalevi Kojola, jolla kokemusta riitti hevosista ja kengityksestä. Kurssi sisälsi 15 tuntia opetusta ja jatkuvalla syötöllä aivoihin uuden tiedon saamista. Viikonloppu oli opettava ja sai kiinnostuksen herämään vielä enemmän kengitystä kohtaan.

Mistä ajatus lähti kurssille menemisestä?

Olen pitkän aikaa katsonut sivusta, kun Essiä ja Barbia kengitetään, miettien olisiko minustakin siihen. Aina kengän lähtiessä hevoselta on tullut avuton olo, koska monesti ei kengittäjä ole salamana paikalle laittamassa kenkää takaisin. Voi joutua menemään viikonkin todella kevyesti, koska ilman kenkää voisi hevonen alkaa arkomaan. Lisäksi kengittäjän hankkiminen ei ole mitään halpaa lystiä, jos hevonen on viikko sitten kengitetty ja kenkä on jo ehtinyt lentänyt johonkin pusikkoon- ei mieli tee taas pyytää kengittäjää tulemaan takaisin.

Syyskuun alussa lähetti kaverini viestin, kiinnostaisiko minua lähteä kengityskurssille. Olin tietenkin innoissani ja menin samana päivänä nettiin etsimään ilmoittautumislomakkeen. Sopivasti juuri sinä viikonloppuna, kun kurssi järjestettiin ei meillä ollut mitään menoa. Lähetin lomakkeen ja parin päivän päästä, tuli lisää tietoa kurssista sähköpostiin. Päivät kului nopeasti ja pian saapuikin viikonloppu, jolloin pääsi takaisin kirjoittamaan muistiinpanoja.

Mitä kurssilla tehtiin?

Ensimmäiseksi saattaa tulla mieleen, että oltiin heti hevosten jaloissa kiinni hakkaamassa niihin epätoivoisesti kenkiä. Itseasiassa lauantai vietettiin visusti neljän seinän sisällä 9:00-17:00. Tietenkin välissä oli aina pienet tauot, muunmuassa lounas- ja kahvitauko. Kurssille oli saapunut monen tasoisia ihmisiä, osa oli jo kengittänyt enemmänkin, kun toiset eivät ollenkaan. Kaikilla oli varmasti kuitenkin sama syy tulla kurssille- oppiakseen lisää kengittämisestä. Moni oli ravipuolelta, mutta kuten tunnilla todettii, kengityksen pääidea on aina sama. Kengityksen yksi tarkoituksista on estää kavioiden liiallinen kuluminen ja suojella kavion rakennetta sekä sisäosia. Kengityksen avulla voidaan myös korjata virheelliset ja epäsäännölliset jalka-asennot ja niistä johtuvat liikevirheet.

Alkuun tehtiin pieni esittelykierros ja melkein jokaisella oli muutama hevonen itsellään. Katsottiin vanhempi video, jossa näytettiin hevosen jalan jänteet ja luut. Videolla hevosen jalka avattiin ja kerrottiin samalla mikä mikäkin osa oli. Jokaisen hevosen kanssa työskentelevän tulisi tietää hevosen osat. Esimerkkinä Kalevi kertoi, kuinka joku oli erehtynyt luulemaan takajalan kinnertä polveksi, kun oli annettu ohjeeksi hoitaa polvea.

Kuva kengitysopin käsikirjasta

Saatiin myös yhteen nidottu pinkka papereita, jotka sisälsivät paljon kuvia ja tietoa. Käytiin läpi kaikki hevosen osat jaloissa ja tietenkin itse kengitystapahtuma, mitä tulisi kysyä omistajalta ja miten toimitaan. Kalevilla oli mukana monia erilaisia kenkiä, joista hän sitten kertoi. Tutustuin kenkiin, joiden olemassaolostakaan en ollut tiennyt. Hevosen jalka-asennot tuli painaa myös mieleen, esimerkkikuvan nähdessään pystyi melkein jokaisen kohdalla yhdistämään sen johonkin tuttuun hevoseen. Pihtipolvinen, länkipolvinen, suippovarpainen, pystyvarpainen. Sanovatko ne sinulle jotain?

Lauantain teorioiden jälkeen päässä vain humisi, uutta tietoa oli tullut niin paljon. Onneksi yöllä sain hyvin nukuttua  ja sunnuntaina olin taas pirteänä istumassa penkillä. Sunnuntaina oltiin luokassa 9:00-11:45, pienien taukojen kera. Käytiin läpi nyt enemmän kengän kiinni laittamista ja miten naulat tulisi laittaa. Naularivistön tulisi lyödä valkoviivan ulkoreunaan ja on tarkkaa, että naulat eivät mene liian syvälle. Naulasta tulisi olla 2/3 kavion sisällä ja on myös katsottava minkä kokoisia nauloja käyttää. Naulat eivät saa tulla kavion leveimmän kohdan taakse, koska silloin mm. kavion jousto huononee ja säde kuolee .

Kengittäjiä on monia ja sen takia on myös erilaisia tyylejä ja mielipiteitä kengityksestä. Ravipuolella tunnutaan pelaavan enemmän kenkien kanssa ja kaviot ovat monesti pidemmät. Itseäni toki kiinnostaa enemmänkin ratsukengitys, koska en usko ravihevosten kanssa paljon olevani.


12:30-14:45 oli luvassa opetusta tallilla. Ajettiin autolla läheiselle tallille, jossa kengitettäväksi tuli 14-vuotias suomenhevonen, Into. Porukka oli kerääntynyt hevosen ympärille ja huomasi, että Intolle tämä oli jo tuttua. Se seisoi nätisti paikallaan, melkein nukahtaen. Kertailtiin siinä samalla kengityksen vaiheita ja oli helpompaa muistaa asiat, kun näki ne nyt konkreettisesti. Välissä pääsi kurssilaiset ottamaan kenkiä pois ja sitten lopussa myös naulaamaan, mutta itse tyydyin siinä vaiheessa katsomaan. Ihan niin varma olo ei kengittämisestä ollut, varsinkin, kun katsomassa oli kunnon lössi. Kokeneemmat olivatkin ne, jotka uskalsivat heti mennä kokeilemaan.

Kengityksen aikana oli ilma ailahteleva ja valot räpsyi, kun sade iski suoraan päälle. Kaikki näytti niin helpolta ammattilaisen tekemänä, mutta huomasi kuinka siinä sai silti hikoilla. Kengityksen jälkeen kiiteltiin ja juostiin sateelta pakoon autoon. Nyt olisi paljon infoa päässä ja nyt pitäisi vain uskaltaa alkaa harjoitella. Essiä en ainakaan hetkeen varmaan uskalla kengittää, koska sen kaviot eivät helpoimmasta päästä ole. Kuten Kalevi sanoi, kannattaa sitä kengittämistä mennä kokeilemaan naapurin hevosilla. ;) Uskon pystyväni Barbillakin treenaamaan, jos se päättää kengän nakata jalastaan. Ilman harjoitustahan ei voi oppia!

Marraskuussa pidetään jatkokurssi, jonne olisi tarkoitus mennä. Siellä kengitystä harjoitellaan käytännössä ja opettajana toimii Kalevi. Suosittelen ehdottomasti kyseistä kurssia, jos vähänkään on kiinnostusta. Kengittäminen on hyvä taito osata ja kengittäjille on aina tarvetta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti