lauantai 27. syyskuuta 2014

Kolme uutta ratsua!


Hei!
Kuluneen viikon aikana on kerennyt taas tapahtumaan kaikenlaista. Omien hevosten treenien lisäksi olen käynyt kolme kertaa ratsastamassa kolmea muuta hevosta. Olen ollut tallilla töissä ja välillä myös sijaisena päiväkodissa. En ehkä aiemmin olisi voinut kuvitella itseäni miksikään hoitotädiksi, mutta täytyy myöntää, että kivaa työtä sekin on!

Tiistaina Olli kysyi minulta haluaisinko liikuttaa Pojun, Pulmun ja Sirkun ja tietenkin suostuin. Poju, nyt 7 vuotias jättiläinen on tehnyt tunteja yhdessä vaiheessa, mutta nyt se on ollut pois kokonaan tuntikäytöstä. Ensimmäisenä päivänä se selvästi testaili ja meinasi jäädä jäkittämään paikalleen. Olli oli katsomassa ja antoi hyviä ohjeita, miten pystyin kehittämään muunmuassa istuntaani. Töitä Pojun kanssa sai tehdä niska hiessä, mutta sen tullessa kunnolla kuulolle oli sillä varsin mukava mennä.

Pulmu on Ollin oma kasvatti ja se on 6-vuotias ja vielä aika kokematon. Sitä alettiin ratsastamaan myöhään, mutta se on ollut todella mallikas nuori ja oppinut nopeasti. Kooltaan se on n. 160cm, joten satulaan istuessa tuli jo aika kotoisa olo. Pulmu on astutettu noin pari kuukatta sitten ja se toivottavasti varsoo ensi vuonna kauniin pikkuisen.Se oli todella herkkä ja oikea kierros on sille haastavampi. Se reagoi todella nopeasti, jos vähänkin muutin asentoani. Pulmulla on kuulemma ollut tapana jännittää uusia ratsastajia, mutta minua se ei tuntunut jännittävän.

Sirkku, Poju, Pulmu
Sirkku on 18-vuotias, mutta hyvin nuorekas tamma. Sirkulla on Olli voittanut mm. 2009 vuonna Pohjanmaan alueen kenttämestaruuskultaa ja 2010 hopeaa. Sirkku on Pulmun emä ja luonteeltaan herkkä ja säpäkkä. Alkuun tutustuin Sirkkuun ja millaisilla avuilla se toimi. Se oli todella mukava ratsastaa ja nappulat alkoivat löytyä. Pysyin itse nyt paremmin rentona ja nautin menosta.

Keskiviikkona menin kaikille hevosilla puomeja ja pientä ristikkoa. Pojua puomit ensin ihmetytti, mutta esteelle se oli hyvin menossa. Sirkku oli hyvin Essin tapainen ja innostui paljon esteelle menemisestä. Pulmun hypyt olivat nopeita ja silläkin oli intoa mennä esteelle. Olli oli antamassa neuvoja jokaisen kohdalla ja katsomassa menoa.

Perjantaina menin kaikki hevoset itsenäisesti ja tein paljon siirtymisiä ja väistöjä. Pojun kanssa väistöt sujuivat näppärästi ja se yllätti minut täysin laukanvaihdoissa. Unohdin laittaa kannukset, mutta se tuntui silti ihan hyvälle ratsastaa. Laukassa kokosin ja annoin sitten sujua, sen jälkeen tein muutaman vaihdon. Nyt se liikkui myös paljon paremmin eteen ja olin jättiläiseen varsin tyytyväinen. Pulmun kanssa keskityin tasaiseen tempoon ja tein paljon töitä ympyröillä. Alusta asti sillä oli hyvä fiilis liikkua ja se kantoi itsensä hyvin. Oikealle sain tehdä töitä enemmän laukassa, koska se meinasi puskea sisäapuja vastaan ja mennä suorana. Kärsivällisyyden ja toistojen tuloksena alkoi laukka pyöriä hyvin. Loppuraveissa se liikkui todella hyvin ja sai siinä vain nautiskella olostaan.


Sirkulla oli paljon virtaa ja se ei meinannut keskittyä. Tein silläkin paljon siirtymisiä ja väistöjä. Nyt se oli niin säpäkkänä, että sai olla vielä tarkempi apujen kanssa. Meinasin kokeilla vaihtoja, mutta se kävi niin kuumana, että päätin suosiolla jättää ne pois. Rentous löytyi lopussa jo hyvin ja keskittyminen oli parempi. Käyn näitä kolmea aina satunnaisesti nyt liikuttamassa ja uskon sen kehittävän minuakin paljon. Tekee todella hyvää mennä erilaisilla hevosilla!

Päivällä kävin Essillä maastossa ja tehtiin pidempi lenkki. Tuolla on kyllä niin paljon hyviä maastoilupaikkoja, että olisi mukavaa siellä jonkun kanssa kulkea. Illalla olin Barbilla estevalmennuksessa ja Barbi oli mukavan energinen. Oman ylävartalon kanssa sain olla tarkkana, koska meinasin jäädä liian taakse. Nopeasti sain sitä korjailtua ja viimeinen hieman isompi rata oli hyvä.


Tänään
mennessäni tallille näin, kuinka Primistä ja Barbista näkyi vain takamus tielle päin. Siinä sitten mietin, minkähän nerokkaan idean ne nyt on saanut. Siellä niillä oli kovat kaivaukset menossa, Primm vakavana vaan kaivoi ojaa syvemmäksi. Barbi selvästi matki Primiä, Essi tyytyi kauempana katselemiseen (the boss). Menin Barbilla kentälle, jonne olin laittanut keskiympyrälle puomeja ja yhden kavaletin. Kovasta tuulesta huolimatta Barbi keskittyi hyvin ja kuunteli mitä siltä pyysin. Keskiympyrällä löytyi hyvä rytmi ja Barbi meni kuin juna raiteilla. Treenin jälkeen vein sen takaisin laitumelle ja tein Essillä sitten samaa tehtävää. Sen kanssa sai olla itse vielä nopeampi reagoimaan, koska se oli niin innoissaan puomeista. Raasu varmaan luuli, että pian hypättäisiin kunnolla.


Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä postaus. Tuliko liikaa asiaa kerralla? Väsäsin aamulla myös uuden bannerin blogiin, johon olen ainakin vielä ihan tyytyväinen. Mitä mieltä olette uudesta bannerista?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kengityksen ja kavionhoidon peruskurssilla


20.9-21.9.2014 olin kengityksen ja kavionhoidon peruskurssilla kaverini kanssa. Kurssi järjestettiin Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan Opistolla ja meiltä meni ajaa sinne vajaa tunti. Opettajana toimi Kalevi Kojola, jolla kokemusta riitti hevosista ja kengityksestä. Kurssi sisälsi 15 tuntia opetusta ja jatkuvalla syötöllä aivoihin uuden tiedon saamista. Viikonloppu oli opettava ja sai kiinnostuksen herämään vielä enemmän kengitystä kohtaan.

Mistä ajatus lähti kurssille menemisestä?

Olen pitkän aikaa katsonut sivusta, kun Essiä ja Barbia kengitetään, miettien olisiko minustakin siihen. Aina kengän lähtiessä hevoselta on tullut avuton olo, koska monesti ei kengittäjä ole salamana paikalle laittamassa kenkää takaisin. Voi joutua menemään viikonkin todella kevyesti, koska ilman kenkää voisi hevonen alkaa arkomaan. Lisäksi kengittäjän hankkiminen ei ole mitään halpaa lystiä, jos hevonen on viikko sitten kengitetty ja kenkä on jo ehtinyt lentänyt johonkin pusikkoon- ei mieli tee taas pyytää kengittäjää tulemaan takaisin.

Syyskuun alussa lähetti kaverini viestin, kiinnostaisiko minua lähteä kengityskurssille. Olin tietenkin innoissani ja menin samana päivänä nettiin etsimään ilmoittautumislomakkeen. Sopivasti juuri sinä viikonloppuna, kun kurssi järjestettiin ei meillä ollut mitään menoa. Lähetin lomakkeen ja parin päivän päästä, tuli lisää tietoa kurssista sähköpostiin. Päivät kului nopeasti ja pian saapuikin viikonloppu, jolloin pääsi takaisin kirjoittamaan muistiinpanoja.

Mitä kurssilla tehtiin?

Ensimmäiseksi saattaa tulla mieleen, että oltiin heti hevosten jaloissa kiinni hakkaamassa niihin epätoivoisesti kenkiä. Itseasiassa lauantai vietettiin visusti neljän seinän sisällä 9:00-17:00. Tietenkin välissä oli aina pienet tauot, muunmuassa lounas- ja kahvitauko. Kurssille oli saapunut monen tasoisia ihmisiä, osa oli jo kengittänyt enemmänkin, kun toiset eivät ollenkaan. Kaikilla oli varmasti kuitenkin sama syy tulla kurssille- oppiakseen lisää kengittämisestä. Moni oli ravipuolelta, mutta kuten tunnilla todettii, kengityksen pääidea on aina sama. Kengityksen yksi tarkoituksista on estää kavioiden liiallinen kuluminen ja suojella kavion rakennetta sekä sisäosia. Kengityksen avulla voidaan myös korjata virheelliset ja epäsäännölliset jalka-asennot ja niistä johtuvat liikevirheet.

Alkuun tehtiin pieni esittelykierros ja melkein jokaisella oli muutama hevonen itsellään. Katsottiin vanhempi video, jossa näytettiin hevosen jalan jänteet ja luut. Videolla hevosen jalka avattiin ja kerrottiin samalla mikä mikäkin osa oli. Jokaisen hevosen kanssa työskentelevän tulisi tietää hevosen osat. Esimerkkinä Kalevi kertoi, kuinka joku oli erehtynyt luulemaan takajalan kinnertä polveksi, kun oli annettu ohjeeksi hoitaa polvea.

Kuva kengitysopin käsikirjasta

Saatiin myös yhteen nidottu pinkka papereita, jotka sisälsivät paljon kuvia ja tietoa. Käytiin läpi kaikki hevosen osat jaloissa ja tietenkin itse kengitystapahtuma, mitä tulisi kysyä omistajalta ja miten toimitaan. Kalevilla oli mukana monia erilaisia kenkiä, joista hän sitten kertoi. Tutustuin kenkiin, joiden olemassaolostakaan en ollut tiennyt. Hevosen jalka-asennot tuli painaa myös mieleen, esimerkkikuvan nähdessään pystyi melkein jokaisen kohdalla yhdistämään sen johonkin tuttuun hevoseen. Pihtipolvinen, länkipolvinen, suippovarpainen, pystyvarpainen. Sanovatko ne sinulle jotain?

Lauantain teorioiden jälkeen päässä vain humisi, uutta tietoa oli tullut niin paljon. Onneksi yöllä sain hyvin nukuttua  ja sunnuntaina olin taas pirteänä istumassa penkillä. Sunnuntaina oltiin luokassa 9:00-11:45, pienien taukojen kera. Käytiin läpi nyt enemmän kengän kiinni laittamista ja miten naulat tulisi laittaa. Naularivistön tulisi lyödä valkoviivan ulkoreunaan ja on tarkkaa, että naulat eivät mene liian syvälle. Naulasta tulisi olla 2/3 kavion sisällä ja on myös katsottava minkä kokoisia nauloja käyttää. Naulat eivät saa tulla kavion leveimmän kohdan taakse, koska silloin mm. kavion jousto huononee ja säde kuolee .

Kengittäjiä on monia ja sen takia on myös erilaisia tyylejä ja mielipiteitä kengityksestä. Ravipuolella tunnutaan pelaavan enemmän kenkien kanssa ja kaviot ovat monesti pidemmät. Itseäni toki kiinnostaa enemmänkin ratsukengitys, koska en usko ravihevosten kanssa paljon olevani.


12:30-14:45 oli luvassa opetusta tallilla. Ajettiin autolla läheiselle tallille, jossa kengitettäväksi tuli 14-vuotias suomenhevonen, Into. Porukka oli kerääntynyt hevosen ympärille ja huomasi, että Intolle tämä oli jo tuttua. Se seisoi nätisti paikallaan, melkein nukahtaen. Kertailtiin siinä samalla kengityksen vaiheita ja oli helpompaa muistaa asiat, kun näki ne nyt konkreettisesti. Välissä pääsi kurssilaiset ottamaan kenkiä pois ja sitten lopussa myös naulaamaan, mutta itse tyydyin siinä vaiheessa katsomaan. Ihan niin varma olo ei kengittämisestä ollut, varsinkin, kun katsomassa oli kunnon lössi. Kokeneemmat olivatkin ne, jotka uskalsivat heti mennä kokeilemaan.

Kengityksen aikana oli ilma ailahteleva ja valot räpsyi, kun sade iski suoraan päälle. Kaikki näytti niin helpolta ammattilaisen tekemänä, mutta huomasi kuinka siinä sai silti hikoilla. Kengityksen jälkeen kiiteltiin ja juostiin sateelta pakoon autoon. Nyt olisi paljon infoa päässä ja nyt pitäisi vain uskaltaa alkaa harjoitella. Essiä en ainakaan hetkeen varmaan uskalla kengittää, koska sen kaviot eivät helpoimmasta päästä ole. Kuten Kalevi sanoi, kannattaa sitä kengittämistä mennä kokeilemaan naapurin hevosilla. ;) Uskon pystyväni Barbillakin treenaamaan, jos se päättää kengän nakata jalastaan. Ilman harjoitustahan ei voi oppia!

Marraskuussa pidetään jatkokurssi, jonne olisi tarkoitus mennä. Siellä kengitystä harjoitellaan käytännössä ja opettajana toimii Kalevi. Suosittelen ehdottomasti kyseistä kurssia, jos vähänkään on kiinnostusta. Kengittäminen on hyvä taito osata ja kengittäjille on aina tarvetta. 

torstai 18. syyskuuta 2014

On niitä hyviä ja huonoja päiviä

Eilen oli hevoset selkeästi sopineet, että tänäänhän laitetaan Beeda koetukselle. Suuntasin tallille päivällä putsaamaan karsinoita, ottamaan loimet pois ja liikuttamaan Barbin. Tallitöiden jälkeen lähdin hakemaan Barbia, joka seisoskeli tarhan päässä. "Jes, tuostahan saan sen nopeasti otettua" oli ajatuksena, mutta Barbilla oli toisenlainen suunnitelma mielessä. Heti minut huomatessaan esitti se, että ei kuullut tai nähnyt minua ja lähti kävelemään kohti laitumen perimmäistä nurkkaa. Minähän siinä sitten sitä huutelin, mutta ehei, neiti vain jatkoi letkeästi kävelyä. Päästyään laitumen perälle (...aivan perimmäiseen nurkkaan), katsoi se minua ja siitä se lysti alkoikin. Barbi lähti laukkailemaan ympäri laidunta ja sai yleisökseen muut hevoset. Siellä se nätisti hyppi isompien kasvien ylitse ja piti hauskaa. Hauskuus loppui neidin erehdykseen mennä tarhaan, jolloin sainkin sen kiinni. Tässä välissä oli yksi tallin hepoista potkaissut yhden välilangan rikki. Essi ja Primm onneksi menivät pois langan luota, joka oli täysin maassa.


Langan korjaamisen jälkeen pääsin viimein laittamaan Barbia valmiiksi. Ratsastaessa oli Barbi känkkäränkkä tuulella ja se kulki jännittyneesti suurennellen kaikkia apujani. Kesti tovin, että sain sen rentoutumaan ja menemään kunnolla. Se nimittäin 'säikkyi' mitä missäkin vaiheessa ja leikki oravaa. Menin noin tunnin ja kun Barbi alkoi antamaan periksi ja keskittymään, oli hyvä lopettaa. Päästin Barbin takaisin ulos, jossa se jäi oleskelemaan tarhaan. Olin menossa ottamaan Essiltä pois loimea, kun päätti se jatkaa Barbin aloittamaa jekkuilua. Se laukkasi kerran ohitseni pilke silmäkulmassa, "ota kiinni jos saat!" tyylillä. Sain sen kuitenkin nopeaa tulemaan luokseni ja otettua loimen pois. Sitten Primm ja se päättivät laittaa shown käyntiin. Ne laukkasivat ympäri laidunta, jokaisella kerralla aivan ohitseni.


Tänään oli Barbilla taas aivan toisenlainen päivä. Se tuli kiltisti vastaan tarhassa ja kuunteli hyvin treenatessa. Sainkin tehtyä sen kanssa haastavampia harjoituksia, joista se ei missään vaiheessa hermostunut. Laukkaväistöt, vastalaukat ympyrällä, avot ja kokoamiset olivat helppoja tehdä. Fiilis oli parempi kuin hyvä ja eilisen katastrofit pyyhkiytyi mielestä. Tänään Essikin sai viimein kengät jalkaan ja päästään takaisin treenailemaan senkin kanssa. Huomenna varmaan mennään jo kevyelle maastolenkille.



Olen unohtanut täysin mainita, että olen menossa lauantaina ja sunnuntaina kurssille. Se on kengityksen ja kavionhoidon peruskurssi ja opettajana toimii Kalevi Kojola. Odotan innolla kurssille menemistä, mahdollisesti teen siitä myös erillisen postauksen. :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kouluaitojen sisällä


Lauantaina mentiin Barbin kanssa Ollin tallilla oleviin seurakoulukisoihin. Aiempina päivinä oli Barbi toiminut hyvin treeneissä, perjantaina oltiin oltu Jutan estevalmennuksessa. Perjantaina meni estetreenit hyvin, ei menty mitään isoa, mutta se oli ehkä ihan hyvä. Ei kuitenkaan oltu melkein pariin viikkoon hypätty yhtään estettä.. Radat eivät menneet kuten olin ajatellut, mutta kokemuksia tuli lisää molemmille ja kyllähän sieltä pari ruusukettakin tuli!



Ensimmäseksi mentiin Helppo B, K.N. Special, joka ollaan jo pari kertaa aiemmin menty. Verkassa Barbi oli hyvä, mutta kannukset meinasivat monta kertaa valahtaa alas. En saanut niitä korjattua ennen rataa ja siellähän Barbi olikin aika tahmea. Barbi meinasi nojailla ulkopohkeeseen ja menikin välissä nuollen aitoja. Yhdessä vaiheessa se onnistui kompuroimaan omiin jalkoihinsa. Keskiravit eivät lähteneet kunnolla eteen ja mietin mitä tästäkin nyt tulisi. Tarkkuus siirtymisissä olisi saanut olla niin paljon parempi, nostot tulivat pari askelta kirjaimen jälkeen tai ennen. Rata ei tuntunut yhtään hyvältä, joten en odottanut pisteiden olevan kovin korkeat. Olin jo varautunut todella huonoihin prosentteihin, sijoituksesta puhumattakaan. Tulos oli kuitenkin 154p. 61,600% ja 1 sija. 


Seuraava rata oli Helppo A, jota en ollut koskaan ennen mennyt ja se oli Barbinkin ensimmäinen. Luokassa ratkaistiin myös seuran isomestaruus. En verkannut paljoa, koska takana kuitenkin oli jo yksi rata. Sain korjattua kannukset pysymään oikeassa paikassa ja Barbi kuunteli paremmin pohjetta. Verkkaillessani vähän kouluaitojen sisällä, tein vastalaukannostoja ja Barbihan jäi jo silloin laukkailemaan paikalleen, kuin keinuhevonen. Alkupysähdys oli hyvä, mutta Barbi ei meinannut siirtyä heti raviin pysähdyksestä ja otti muutaman käyntiaskeleen väliin. Väistöissä Barbi keskittyi, mutta keskittyminen herpaantui meillä molemmilla C-päädyssä, kun se säikähti yhtäkkistä melua. Sain kuitenkin Barbin takaisin kuulolle ja aloitettiin keskiravi. Nyt Barbi lähti paremmin eteen ja sain sitä kunnolla niissä ratsastettua. Vastalaukat nousi liikaa ylöspäin ja Barbi olisi saanut lähteä nopeammin eteen. Keskilaukat olivat hyvät, mutta Barbi meinasi välissä jännittyä ja nousta liikaa ylöspäin. Radan jälkeen olin samalla pettynyt ja tyytyväinen. Olin sentään muistanut radan, jota olin panikoinut aiemmin. Tuosta radasta on mahdollisuus parantaa joku reilu 100%, joten kai senkin voi ajatella positiivisesti. ;) Tulos 165,5p. 61,296%, 3 sija.




Isomestaruudesta saatiin pronssia ja mukaan tuli pokaali sekä ruusuke. Lauantaina en saanut vielä tietää molempien luokkien sijoitusta ja tuloksia, koska sunnuntaina ratsastivat vielä osa ratsukoista. Sunnuntaina sain sitten viestin Jutalta, että olin voittanut ensimmäisen luokan. 


Sunnuntaina tein Barbilla myös palauttavan treenin ja se tuntui todella hyvältä ratsastaa. Aurinko oli laskemassa ja menin ottamaan hepoista kuvia ennen sisälle hakemista. Essi ja Primm seurasivat minua kuin hai laivaa ja kuvia olikin välillä aika vaikea saada. Essi oli hauska Primin tullessa kerjäämään rapsutuksia, se tönäisi tyynesti Primin pois ja alkoi itse rapsuttamaan minua. Kuinka niin hevonen voi olla mustasukkainen?


Kolmijalkainen hevonen
Tänään illalla Barbin kanssa estevalmennukseen!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Rallipolleja laitumella

Auringonpaiste, lämpö ja ötökät.
Ehkä kesä ei sittenkään lähtenyt!


Eilen oli kaunis ilma ja päätinkin suunnata tallille kuvaamaan heppoja ja samalla tekemään tallityöt. Essi ja Primm olivat tullesani laitumen perällä ja Barbi käveli heti katsomaan, kuka tuli. Alkuun en meinannut löytää hyvää kuvauspaikkaa ja vaeltelinkin ympäri laitumia- hepat perässä. Barbi keskittyi syömiseen ja tuskin erottui kasvien joukosta. Ne kasvit olivatkin noin minun korkuisia, siinä ei oikein kuvista meinannut tulla mitään.



Primm ja Essi tarkkailivat hyvin tarkkaan, kun otin kuvia Barbista. Siirtyessäni niiden laitumelle, laittoivat ne shown käyntiin. Primm veteli menemään keskiravia ja Essi laukkaili tarha-laidun väliä, toki välissä jääden poseeraamaan kameralle. Primm nakkeli välissä niskojaan ja kerran ne laukkasivat eri laitumen sektoreille. Kyllä Primillä olisi ihan hyvät liikkeet, mutta ei sen pää kestäisi kilpailuja.







Barbi ei jaksanut välittää Essin ja Primin pelleilystä ja jatkoi syömistään pusikossa. Pian äiti saapui tallille ja ottikin meistä Essin kanssa muutaman kuvan, johon tykästyin!



Jätin hepat nauttimaan olostaan laitumella ja menin käymään kotona. Illalla lähdettiin Barbin kanssa Jutan kouluvalmennukseen. Mentiin valmennuksessa paljon vastalaukkoja ja alussa Barbilla oli sellainen 'diipadaapa' fiilis. Se meinasi sipsuttaa ja prinsessamoodi oli jäänyt päälle. Barbista oli myös C-pääty pelottava, ilmeisesti kuvaaja säikäytti sen. Meno kuitenkin parani koko ajan ja vastalaukat sujui tosi kivasti. Lopuksi mentiin pääty-ympyröillä ja alettiin lyhentämään sekä pidentämään laukkaa. Ravissa sama juttu ja olin tyytyväinen Barbiin sen keskittyessä hyvin.

Meille kotitehtäväksi pystyi sanomaan TT:n= Tahdin ja tasapainon. Lisäksi itseäni häiritsee kuinka välillä oma ranteeni meinaa taipua sisään ja nyrkki meinaa aueta. Treeniä, treeniä..
Kuitenkin jos johonkin olin tyytyväinen niin istuntaani! Kertaakaan Jutta ei joutunut siitä mainitsemaan ja pystyin ratsastamaan Barbia tietenkin paremmin. Vielä löytyy paljon kohtia mitkä vaativat korjausta, mutta edistystä on tapahtunut ja se on mukava huomata. :)


Takaisin tallille päästessä loisti iso kuu kirkkaana ja sitä teki mieli vain jäädä katsomaan. Barbilla oli vain niin kova nälkä, että suuntana oli heti ruokakippo ja sen aarteet. Tänään olisi puomitreeniä luvassa ja ohjelmien treenausta!