tiistai 3. joulukuuta 2013

Onnistumisen hetkiä



Ne hetket jolloin työn tulos tulee näkyviin on jotain sellaisia, joita ei voi sanoin kuvailla. Silloin unohtaa kaikki epäonnistumiset ja turhautumiset ja nauttii siitä hetkestä. 

Viikonloppuna, sunnuntaina oli Ollilla seuraestekisat. Mentiin luokat 90cm ja 100cm, jossa oli sama rata. Luokassa oli siis vapaaehtoinen korkeus, joten moni meni mm. 80cm . Viikolla oltiin treenailtu kaarevia teitä ja niitähän riitti myös radalla. 90cm oli kaikinpuolin sekava, koska unohdin yhdessä vaiheessa radan ja muutenkin rytmi ei ollut sujuva. Tein siis ylimääräisen ympyrän, josta tuli 4 vp, muuten rata olisi ollut puhdas. 100cm oli paljon parempi ja sujuvampi! Essi oli kuulolla eikä yhtään rynniskellyt mihinkään. Tulos 0vp, 2sija. Ruusuketta Essi ei meinannut antaa laittaa päähänsä, mutta tullessani itse sen laittamaan, ei ollut ongelmia. Treeniä tämän suhteen pitäisi tehdä. Sinänsä hauskaa, että hevonen, joka on monesti palkintojenjaossa ollut, ei osaa olla siinä rentona.


Maanantaina
oli vuorossa Jutan kouluvalmennus. Tehtiin paljon työskentelyä ulkoavuilla ja tarkoitus oli saada hevoset rehellisesti taipumaan. Aluksi Essi oli hieman jäykkä ja volteilla meinasi puskea sisäapuja vastaan. Tehtiin vasta-asetuksessa sitten voltteja joka kirjaimeen, kolmikaarisia kiemurauria ja avoja. Essi alkoi parantua rutkasti ja laukassakin se pysyi hyvin volteilla vasta-asetuksessa. Vasemmassakin kierroksessa Essi alkoi vertyä paremmaksi. Lopussa Essi oli väsynyt ja meinasi aloittaa tyypillisen juoksemisensa. Jatkoin silti tyynesti sen asettamista ulospäin ja ympyröiden tekemistä. Silloin tapahtui jotain mikä sai hymyn kohoamaan suureksi Essi oli täysin rento, korvat lurpattaen ja rennossa peräänannossa, loppuraveissa. Jutta sanoikin sen olevan todella positiivinen vastaus siltä päivän treeniin. Essi on viimeksi reilu vuosi sitten ollut niin rento loppuraveissa. Se oli hienon näköinen ja kevyt kädelle, harmillisesti kukaan ei ollut kuvaamassa.


Tänään menin 2 aikaan ratsastamaan Essillä maastoon. Ilma oli ihana ja matka sujui ripeästi. Vastaan tuli pyöräilijöitä, traktori ja monia autoja, mutta Essi ei välittänyt mitään. Ravailin kaikki hyvät kohdat ja Essi pysyi hyvin rentona. Matkaan meni noin 40min. ja Essi sai sen jälkeen jäädä syömään heiniä. Huomenna lähdetään koulusta Helsinkiin taas ja palataan illalla, joten Essillä on luultavasti silloin vapaata. Itsellä olisi hinku aloittaa tekemään joulukalenteria blogiin, mutta tiedän, että en aina kerkeisi kirjoittamaan. Tästä postauksesta tuli aika lyhyt ja vähä kuvainen, mutta toivottavasti se ei haittaa. Suunniteltiin Pantsun valmennuksen varaamista tammikuulle, mutta koska ei ole varmaa onko Barbi silloin missä kunnossa, joten joudutaan tällä kertaa ehkä jättämään välistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti