lauantai 2. marraskuuta 2013

★ 6 vuotta yhteistä elämää★

Kuusi vuotta on kulunut siitä, kun kauppakirjat tehtiin ja Essi siirtyi meidän nimiin. Tässä postauksessa on tarkoitus kertoa mitä nämä yhteiset vuodet on pitäneet sisällään.


2007 vuonna alettiin etsimään meille hevosta, enemmänkin siskolleni kisahevoseksi. Itse olin silloin niin pieni, etten ollut mukana kiertämässä kokeiltavien hevosten luona. Siskoni kokeili monia hevosia ja yksi olikin juuri ennen Essiä meillä kokeilussa. Hevonen osoittautui varsin "p*skapääksi", kuten yksi valmentajistakin totesi. Siskoni meni sitten kokeilemaan Kurikassa myytävää 8-vuotiasta tammaa pari kertaa, Essiä. Essi oli kuuma ja tulinen, mutta todella kiltti. Ei se ihan ensimmäiseksi hevoseksi ollut paras valinta ja ongelmia riitti sen kotrolloimisessa. Sillä oltiin kisattu kenttää ja edellinen omistaja oli ostanut sen Saksasta vajaa vuosi sitten ja siitä oli sanottu "Hyppää mitä vaan". Saksassa sillä oli kilpailtu 120cm. Minä olin vasta viimeisellä kokeilukerralla mukana katsomassa ja muistan kuinka Essi seisoi ladossa karsinassa ja kuinka kaunis se oli. Olin tietenkin aivan innoissani ja äidin kysyessä minulta "Mitäs mieltä sinä olet, otetaanko se?". Parin viikon kuluttua iso hevosauto tuli tallin pihaan ja sieltä asteli niin ylvään näköisenä pihalle Essi. Se oli ollut yksin koko autossa ja siksi näky olikin aika hauska.

c.Tuulia N. http://tuulian.galleria.fi->

Oona meni heti sillä kouluvalmennukseen ja eihän siitä oikein mitään tullut. Essi kuskasi 6-0 ja laukkasi pää ylhäällä kuin olisi ollut laukkakisoissa. Valmentajat suhtautuikin aika epäröiden siihen ja itse en silloin edes Essin selkään mennyt. Oona hyppäsi Essillä valmennuksissa ja minä köpöttelin tallinhevosilla. Oona alkoi kisaamaan Essillä ja meno oli aika vauhdikasta, mutta sijoituksia tuli. Valmennuksissakin alkoi sujumaan ja meno tasoittui. Essillä oli vaan vaikeuksia mennä kisakentälle ja se takkusi monesti portilla, jolloin joitui ravissa/laukassa yrittää sitä sisälle. Se myös saattoi keulia samassa tilanteessa ja käyttäytyä muuten villisti. Maneesissa saattoi protestoida ja potkia seiniä sekä pukitella. Esteitä se on aina rakastanut ylitse kaiken ja sillä oli järkyttävä imu niille.



Muistan, kun jouduin laittamaan belhamit maastoon + gramaanit, silloinkin ei tuntunut jarruja löytyvän. Olin Essin selässä kuin muurahainen ja omat voimat eivät olleet mitään Essiin verrattuna. Essi alkoi mennä Oonalla jo hyvin valkoissa ja treeni toi tulosta. Siinä välissä tuli sitten kausi, kun siskoni halusi opettaa Essille enemmän maastakäsintyöskentelyä ja ilman kuolaimia ratsastamista. Kisaaminen loppui ja siinä oli kaikenlaista. Essi on nopea oppimaan ja Oona saikin opetettua sille monia asioita. Se muun muassa osaa vaihtaa vapaana juoksuttaessa suuntaa, kun nostaa toisen käden sivulle. Rupesin siinä sitten ratsastamaan Essiä koko ajan enemmän ja aloin kehittyä tunti tunnilta. Laukkaaminen oli tunneilla yksi painajainen, koska enhän minä mitään pidätteitä sille saanut läpi. Essi kulki pää taivaissa ja minä olin ihan pihalla. Pian olinkin ainut meidän perheestä, joka Essillä meni.

Muistan kuinka monesti tulin tonttiin este sekä koulutunneilla. Kerran lensin siksi, kun olin kiristämässä vyötä ja essi nousi pystyyn. Samalla tunnilla teimme puomitehtäviä (puomeja oli n. 10 peräkanaan), eikä siitä oikein mitään tullut. Sanoinkin valmentajalle, että Essi tulisi hyppäämään kaikki nuo puomit. Niinhän se sitten tekikin, loikki monen puomin ylitse kerralla. Katin valmennuksissa oli kontrolli aivan hukassa. Essi säntäsi esteille ja ei kuunnellut minua ollenkaan. Katikin kipusi Essin selkään moneen otteeseen ja silloinkin Essi oli vahva. Monien monien ja vielä kerran monien harjoitusten jälkeen alkoi kaikki menemään vähän paremmin. Joku sanoikin: "Jos Beeda saa Essin menemään hyvin, saa se sitten kenet tahansa".

22.9.2009->

Ruvettiin ottamaan yksityisvalmennuksia Katilta, koska ryhmässä Essi ei meinannut yhtään odottaa.  Siitä oli todella paljon apua ja opin paremmin mukautuakkin Essin liikkeisiin. Tallilla olevat estekisoissa meillä meni oikeastaan aina hyvin, koska Essille esteet oli pieniä ja se oli niin nopea. Kisattiin jotain 80cm maksimissaan ja valmennuksissakin keskityttiin kontrolliin. Essi meni katille ratsutettavaksi pari kertaa. Yhdessä vaiheessa olin niin kyllästynyt Essin tapoihin ja mietin jo sen myymistä. Silti jokin sai minut aina ajattelemaan "Entä jos...", en halunnut luovuttaa. Moni olisi varmaan myynyt jo, mutta itse halusin tietää mitä meistä voisi tulla. Pari valmentajaa ehdotti Essin myymistä ja että ostaisimme minulle jonkin toisen hevosen. Pikku hiljaa alkoi kaikki menemään kuitenkin paremmin. Pääsimme hyppäämään korkeampia esteitä ja koulutunneilla vaativampia tehtäviä. Tunneilla alkoi löytymään hyvä rytmi ja kontrolli. Ei enää mentykään pää pilvissä ja jalat sekaisin.

Kiitos monien treenien alkoi meistä muodostua jo hyvä pari. Pääsimme aluevalmennuksiin ja moni siellä kehui essiä elastiseksi ja kapasiteetikkaaksi. Hyppäsin kotona jo  n. 120cm esteitä ja kisoissa 90-100. Sijoituksiakin tuli, välillä toki kontrolli petti ja ei mennyt putkeen.

Tuttari, aluekenttäkisat Alavudella 2010 c) Meeri K.
Alettiin treeneissä 2010 mennä päälle metrin ratoja ja käytiin Pantsun, Veikon, Piken, Henkan ja muiden valmennuksissa. Välillä vauhti kiihtyi liikaa, mutta kehitystä tuli huimasti. Olihan tietysti niitä kertoja, kun tuli kieltojakin, mutta saatiin asiat korjattua. Alettiin kisaamaan 100-110 ja sitten 110-120cm, valmennuksissa mentiin 125cm ratoja. Mentiin aluekenttäkisoihin, jossa kouluosuudella Essi kävi todella kuumana. Päästiin kuitenkin läpi vaikka tuntuikin, että rata ei loppuisi koskaan. 2011 kausi oli hyvä ja vaikka ongelmiakin oli, oli myös onnistumisia. Voitettiin Pohjanmaan Junioricup, Killerissä 100cm sekä 110cm, olin silloin Essiin niin tyytyväinen. Koulussakin alettiin olemaan paljon parempia ja saatiin siinä kehuja. Käytiin kenttävalmennuksissa ja parissa kenttäkisoissa, joissa ei mitenkään hyvin sitten mennyt maasto-osuudella. Liikaa kiirehtimistä ja säätämistä. "En olisi kyllä ikinä uskonut, että se voi olla noin hieno koulussa", yksi totesi.

Alavus, 110cm voitto 2011 c) Meeri K.
c.Tuulia N. http://tuulian.galleria.fi->


Loppukaudesta päästiin 120cm ratoja läpi kansallisella tasolla, 100cm-110cm luokissa sijoituttiin. 2012 oltiin myös aluekenttäkisoissa toisia tuttarissa ja voitettiin kahdesti peräkkäin Koketin Pokaali meille, tehtiin samalla siinä historiaa. Pantsun valmennuksessa kysyin mitä Piia uskoi Essillä pystyvän kisaamaan ja Piia sanoi siitä olevan 130cm radoille. 2012 kauden keskivaiheella tuli sitten alamäkeä, luottamus rakoili ja rutiini kisoista ei ollut kohdillaan. Essiä ei huvittanut, kun esteitä mentiin jo niin useasti. Kotona kaikki alkoi sujumaan taas isommilla radoilla, mutta sitten pieni kompastuminen tunnilla aiheutti meille treenitauon. Essi oli kevyemmällän noin vuoden ja aloitettiin myöhään kisakausi




Nyt ollaan päästy menemään treeneissä metrin ratoja ja kisoissa menty 80-90cm. Tarkoitus on elää päivä kerrallaan ja mennä mikä tuntuu hyvältä. Koulua pitää treenata paljon, koska vielä Essi on usein siinä jännittynyt. Samoin kontrollia ja kisarutiinia on saatava lisää. Olisin voinut kirjoittaa tästä postauksesta niin pitkän, mutta päätin hieman lyhentää kertomista. Kuvia olisi niin paljon jaettavaksi, mutta niiden katsomiseenkin menisi jo ikuisuus. Päivääkään en kadu, että en luovuttanut Essin suhteen. Se on elämäni hevonen, eikä sitä tule mikään muuttamaan. On välillä vaikeaa, ei onnistu ja tekee mieli vaan heittää hanskat lattialle, mutta työllä saa tuloksia aikaan. Essi on niin persoonallinen hevonen ja vaikka se ei olekkaan mikään helppo, on se silti minun pässini. Olen myös erittäin kiitollinen jokaiselle, joka meistä kuvia ottanut. Rakastan kuvien ottamista ja niiden katsomista, niihin saa ikuistettua tärkeät hetket. Jokainen kuvaaja kisoissa, arvostan teidän tekemäänne vaivaa todella! Valmentajat, kaverit ja muut tukijoukot on olleet osana meidän taivalta ja yhdessä mennään eteenpäin.



You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything



If your sky is falling,
Just take my hand and hold it,
You don't have to be alone,
 I won't let you go


'Cause even the stars they burn
Some even fall to the earth
We've got a lot to learn
God knows we're worth it
No, I won't give up



Whatever words I say, I will always love you.

6 kommenttia:

  1. Eikö sun sisko sitten enää ratsasta ?

    VastaaPoista
  2. Ootte ihana pari ja tää postaus sai jotenkin niin hyvälle tuulelle! Hienoa miten jaksat työstää ongelmia etkä vaan anna periksi. :-)

    VastaaPoista