torstai 9. elokuuta 2018

Suomessa ollaan ja nyt niitä kuulumisia!

Hei ja oikein ihanaa loppuviikkoa teille!

Meitä somessa enemmän seuranneet tietävätkin, että olen täällä nyt muutaman viikon pörräillyt. Tekstiä en ole päässyt tai kerennyt kaiken tohinan keskellä kirjoittamaan, joka osakseen johtuu myös koneesta, joka jäi Englantiin odottamaan paluuta. Miten Suomeen asettautuminen on sitten sujunut? Onko hevoset täysin muuttuneet ja eivät tunnistaneet enää vanhaa omistajaansa? Miten on Chica pärjännyt Englannissa? Entä miten suhtautui Essi uuteen ratsastajaan? Näistä tulen ainakin tänne kirjoittamaan!


Voi vitsi, on se vaan niin ihanaa olla jälleen kotimaassa. Kyllä se sanonta pitää paikkaansa, että kaikkea osaa arvostaa ihan erilailla, kun on ollut niitä ilman jonkin aikaa (minun tapauksessani yli 1,5 vuotta..heh). Ennen Suomeen tulemista jännitin jonkin verran - muistaisivatko ihmiset minut vielä? Olisivatko hevoset täysin unohtaneet minut ja eivät tunnistaisi sinne palatessani? Toki tuli matkojakin stressailtua, kun vaihtoja koneissa oli se 2..ensin lennettiin Dubliniin, sieltä Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Lennothan meni jokainen nukkuessa. Nukahdin viimeisellä lennolla jo ennen koneen nousemista ilmaan ja heräsin, kun kuulutettiin 10 minuutin päästä olevan vuorossa Suomeen laskeutuminen. Eli matkat meni varsin rennoissa meiningeissä... ainakin tuli levättyä.

Myönnän muutaman onnenkyyneleen vierineen poskelta noustessani viimeisestä koneesta ja kuullessani pitkästä aikaa suomenkieltä - muuallakin, kuin puhelimessa. Saatoin eksyä heti lentokentällä, enkä löytänyt oikeaa terminaalia, mutta kyllä sieltäkin selvittiin ja hyvin kerkesi bussiin, jossa istuttiin noin 2 tuntia. Äitini oli ihana ja nousi minut sitten Tampereen läheltä ja kotona oltiin 11 maissa illalla. Kyllähän siinä aika monta tuntia tuli takamuksella istuttua.


Miten sitten kävi hevosten kanssa? Heti seuraavana aamuna menin aamutalliin ja Essi saapui heti laitumelta luokse korvat hörössä. Barbi oli katoksessaan nukkumassa, mutta tuli sieltä kömpien luokse. Itkettihän siinä, kun ne vielä tunsivat tämän reissaajan. Laitoin Essin ulkona valmiiksi ja lähdin maastoon verestelemään muistoja. Essi oli täysin samanlainen, kuin lähtiessäni. Tai noh, on tuota massua vähän kertynyt laitumella. Kiersin vajaan tunnin lenkin, käynti-ravipainotteella, koska lämpötila oli aikaisesta aamusta huolimatta jo reilu 20 astetta.

Siitä päivästä alkaen olen tallille aina mennytkin, jos olen ollut Alavudella. Tallihommia ja Essiä on mennyt myös siskoni ja äitini, eikä serkkunikaan päässyt ohittamaan tätä mahdollisuutta! Edellisellä viikolla Mira tuli nimittäin yöksi meille ja tehtiin siinä iltatalli ja seuravaana aamuna aamutalli. Tämän postauksen kuvat on otettu myös viikko sitten torstaina, jolloin aamutallin yhteydessä kävin vajaan 40 minuutin lenkin Essillä kevyesti ja illalla tultiin porukalla uudestaan. Näitä kuvia varten mentiin pellolla, jossa ennenkin ollaan menty. Enpä siinä kauheasti tehnyt, lähinnä kävelin ja vähän ravasin. Pienen laukan otin ympyrällä ja Essi käyttäytyi hyvin, mitä nyt meinasi välillä innostua. En siis kannusta ilman kypärää ratsastamiseen, tiedostan hyvin riskin ja normaalisti todellakin kypärää käytänkin.

 Komea on kieli ja komea on keli.

Kuvien jälkeen laitettiin varusteet päälle ja siirryttiin kentälle, jossa Mira nousi selkään. Essi oli varsin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin. Miralla oli ollut jonkin aikaa kevyempää ratsastusten merkeissä ja kerta oli ensimmäinen Essillä, mutta tätä tuskin huomasi. Olin kentällä antamassa neuvoja ja Mira teki kevyesti jumppailuja ja väistöjä. Lopuksi Mira myös teki muutamat laukanvaihdot, jotka Essi tapansa mukaan teki hyvin ja helposti. Kevyen treenin jälkeen hevoset saivatkin jäädä ulos yöksi. Laitoin kentälle muutaman esteen huomista aamua ajatellen ja iltatallin jälkeen suunnattiinkin kotiin.

Seuraavana aamuna tehtiin aamutalli yhdessä ja Essikin pääsi hyppäämään. Se on kyllä mennyt esteitä minun ollessani Englannissa, mutta ei hiljattain. Mira aloitti alkuverkkaamaalla ja sitten pienillä esteillä sen kanssa. Alkuverkan yhteydessä he saivat treenata 3 laukan puomeilla, jossa aluksi Essi meinasi hieman innostua, jolloin neuvoin Miraa pysäyttämään sen ennen puomeja, joka kerta jos se alkoi yhtään ennakoimaan tai kirimään. Parin pysähdyksen jälkeen palasi keskittyminen ja välit meni hyvin. Tästä jatkettiin pystylle, jonka Essi nyt hyppäsi oikein näppärästi. Esteen jälkeen neuvoin Miraa pysähtymään ja saamaan näin Essin kuuntelemaan myös esteen jälkeen. Muutaman hypyn jälkeen vaihdettiin rooleja ja nousin itse selkään. Tein aluksi parit laukkapuomit ja niiltä jatkoin pystyille, jota tulin eri suunnista. Essi tuntui aivan samalta, kuin lähtiessänikin. Yhtä innokas, näppärä ja ihana.


Miran treenistä kuvia torstailta:
 Saatoin myös laittaa Miran menemään ilman jalustimia yhdessä vaiheessa 
 loppuraveista

 Enimmäkseen olen Essillä kierrellyt kuitenkin maastossa ja nauttinut Suomen maisemista. On se vaan ihanaa nähdä jälleen vettä, täällä on niin monia järviä, joita ihailla. Olen tänä aikana hevostelun lisäksi tehnyt hierontoja - ihmisille ja hevosille. Joku sanoi, että enkö halua nyt vaan lomailla. En vaan osaa olla paikallaan ja jos tykkää siitä mitä tekee niin kyllä sitä vaan mielellään tekeekin.

Kaiken tämän ilon ja onnen lisäksi on myös ollut toki niitä huonojakin hetkiä. Osa on saattanut huomatakkin, että Barbista en juuri ole kuvia lisäillyt tai hänestä puhunut. Barbihan on tosiaan saikulla tällä hetkellä ja en oikeastaan edes haluaisi puhua siitä, tai se tuntuu pahalta niin tehdä. Olihan se iso pettymys, kun ei voikkaan samalla tavalla toisen kanssa touhuta ja saa murehtia. Ehkä tulen tästä kirjoittelemaan myöhemmin, mutta juuri nyt haluaisin vain keskittyä positiiviseen. Barbi toivottavasti pian parantuu, pitäkäähän tekin peukkuja pystyssä.






Mites sitten Chica, joka Englannissa oleskelee?
Chica vietti ensimmäisen viikon lomaa ja meni laitumelle päiviksi ja kävelykoneeseen myös aina tunniksi. Tämän pienen loman jälkeen on sitä alettu nyt irtojuoksuttamaan ja juoksuttamaan päivittäin, jotta pysyy lihakset kuitenkin kunnossa. Olen saanut neidistä tänä aikana paljon kuvia ja kuullut, kuinka C on nauttinut elämästä. Oli se kyllä lomansa ansainnutkin.


Miten teillä on kesä mennyt ja oletteko tehneet jotain aivan uutta? Olisi ihana kuulla teidänkin kuulumisianne. :) Toivottavasti tykkäsitte tästä "pienestä" kuvapommista ja kuulumisista, eikä olla aivan menty unholaan.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Miten ajoitan työn ja Chican?


Muutama postaus takaperin pyysin teitä laittamaan mielessänne olevia kysymyksiä ja en niihin heti kerennyt vastaamaan. Myös reilun viikon takaisesta kuvaussessiosta saatuja kuvia en ole kerennyt jakamaan teidän kanssanne - mikä olisikaan parempi, kuin  lyödä kaksi kärpästä kerralla ja toteuttaa postaus molempien merkeissä! Täältä pesee niin kuvia, kuin myös vastauksia.


Kustannatko C:n asumisen tällä hetkellä itse?
-Kyllä kustannan. Chica asuu siis tallilla millä työskentelen muutenkin ratsuttajana/groomina, joten tämä on ollut suhteellisen helppo järjestelmä.

 Oletko tuomassa C:n jossain vaiheessa Suomeen?
-Tähän en osaa oikeastaan edes vastata vielä. Sanottakoon, että riippuu täysin miten palaset menee kohdilleen ja miten omatkin suunnitelmat menevät. Vielä, kun en tiedä tulenko kokonaan Suomeen vuoden lopussa.


Onko C matkustanut ikinä toiseen maahan?
-C on kotoisin Irlannista, joten se on matkustanut varsana sieltä tänne Englantiin. 

Millainen C:n suku on?
- C:llä on kyllä suhteellisen hyvä suku.

Miksi sä oot nyt Englannissa?
.-Olen täällä töissä, treenaamassa ja kilpailemassa hevosten parissa. Lähdin tänne viimevuoden alussa ja samalla tiellä vielä ollaan.




Onko tämä siis irish sport horse, mitä nimiä sillä on suvussa?
-On joo. Kerkesinkin tuohon aiemmin jo laittaa sukutaulusta kuvan. :)



 Kauanko olet ajatellut vielä viettää Englannissa/nykyisessä paikassa?
-Tullessani tänne aijoin olla 3kk, vuoden lopussa ajattelin tulla takaisin tammi/helmikuussa..nyt on jo 1,5 vuotta kulunut enkä uskallakkaan hakata mitään kiveen. Ajatuksena on nyt ollut olla tämä kisakausi täällä ja saapua vuoden lopussa Suomeen. Katsotaan nyt miten elämä vie mukanaan ja missä vaiheessa sitä mennään ja minne.


Nämä on yksiä omia lemppareita

Miten ajoitat nyt työn ja Chican?
-Tämä oli yksi yleisimmistä kysymyksistä mitä sain läheisiltänikin, kun ostin Chican. Jos on yhtään meitä seurannut muissa someissa on varmaan jo huomannutkin, että melkeinpä 24/7 sitä ollaan töissä. Koska olen töissä samalla paikalla missä C on, voin treenata sitä samalla tavalla, kuin muitakin hevosia. Yleensä päätän itse ratsutettavieni järjestyksen ja monesti jätän C:n viimeiseksi, jotta aikaa sille on enemmänkin, kuin tarpeeksi. Chica on osa normaalia työpäivääni, mikä poistaakin puutteen ajasta.

Kuinka usein treenaat C:llä?
-Päivittäin. Joskus vapaapäivinä se menee laitumen lisäksi kävelykoneeseen tunniksi, jos en sitä ratsasta. Monesti menen maastoilemaan näinä vapaapäivinä, koska se on hyvää tuuletusta niin itselleni, kuin myös Chicalle. C on muutenkin osoittautunut oikein hyväksi maastohepaksi, joka ei yleensä juuri mistään hetkahda.


 C:n plussat ja miinukset?
-Plussia riittäisi isoksi listaksi asti, mutta yritetään nyt tiivistää ensimmäiset mieleen tulevat asiat.
 +Nuori ja oppii nopesti
 + Hyvä maastoesteillä, rohkea ja innokas.
+ Kapasiteetikas ja hyppää hyvin. 
+Ihana luonne, helppo hoitaa, lastata, siistiä, kengittää... 
-Osaa olla ajoittain myös itsepäinen 
-Vielä paljon kehitettävää
 - lihaksia saa saada vielä paljon lisää.
                                                    

Millainen C on ratsastaa ?
-Chica on muuntautunut täysin toiseksi hevoseksi tässä muutaman kuukauden aikana. Alussa se oli niin lihasköyhä, että joutui kokoajan olla laittamassa sitä eteenpäin ja se väsyi hetkessä. Nykyään on virtaa joskus jopa liikaa, minkä nään oikeastaan vain positiivisena asiana. C on yleisesti hyvin miellyttävä ratsastaa. Joskus se saattaa heittäytyä vahvaksi, eikä se vielä aina tiedä kaikkea (vaikka joskus niin luuleekin). Hypätessä C yleensä voi mennä aika isosti ja maastoesteillä se on pääosin hyvin rohkea ja sujuu hyvin eteenpäin. C on hyvin herttainen, vaikka joskus osaa olla myös itsepäinen.



Miten C muistuttaa toisia hevosiasi/mitä yhteistä niillä on, jos on?
-Jos pitäisi valita kumpaa C muistuttaa enemmän, Barbia vai Essiä niin ehdottomasti Barbia. Se on lempeä, hieman lapsellinen välillä (mitä 6 vuotiaalta nyt voi odottaa), osaa näyttää myös omat mielipiteensä, mutta pääosin on hyvin halukas miellyttämään ratsastajaansa. Se myös rakastaa ruokaa yhtä paljon, kuin Barbi ja ei juuri mistään jaksa stressata,


Kiitos vielä kysymyksistä, niitä voi aina laittaa kommenttikenttään lisää. Näin loppuun on hyvä vielä tännekin tulla kertomaan - 2 viikon päästä saavun Suomeen! Tulen olemaan hieman vajaat 3 viikkoa siellä, jonka aikana tulen myös Barbia ja Essiäkin treenaamaan. Voi olla hieman outoa näin pitkän ajan jälkeen niitä nähdä ja saa nähdä miltä ne tuntuvat näiden ratsastamieni jättiläisten jälkeen. :D



Mitäs tykkäsitte kuvista? Kaikki kiitos menee ystävälleni Charlielle, joka nämä nappasi. 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Voittoja ja muita onistumisia + kisavideoita kerrakseen!

Ensimmäiset kenttäkilpailut Englannissa, miten pärjäsi suomityttö?  Kuinka Chica on suoriutunut kisoissa korkeuden hiljalleen noustua? Näistä tulen kertomaan viimein tässä postauksessa!



29.05.2018 tulee varmasti olemaan yksi niistä päivistä, jonka tulen aina muistamaan. Tuona päivänä ylitin niin itseni, kuin varmasti muutaman muunkin odotukset. Siitä asti, kuin saavuin tänne Englantiin olen ollut mukana kenttäkisoissa, niin pienemmissä, kuin myös niissä isoimmissa katsojana ja hevosenhoitajana. En ole kuitenkaan edes haaveillut kunnolla kenttäkisoihin menemistä täällä, ehkä olen pienesti sitä unelmoinut, mutta sitten tyrkännyt sen sivuun. Kenttäkisoissa itse menemisestä on kuitenkin vierähtänyt nyt jo muutamakin vuosi, kun on keskitytty lähinnä Barbin kanssa esteisiin ja kouluun. Tiedostin kuitenkin jo tänne tullessani monen oven olevan avoinna, olihan paikka kuitenkin kesttätalli ja suuri sellainen. 

Muutama viikko ennen kilpailuja kuulin itseasiassa vasta sinne meneväni Desin kanssa ja olin samaan aikaan niin innoissani, mutta myös pienesti jännittynyt - miten kaikki tulisi menemään? Kilpailut eivät olleet mitenkään isot ja tarkoitus oli saada Desille kokemusta lisää ja varmuutta. Sen kanssa olin käynyt treenaamassa jo etukäteen muutamassakin maastoestepaikassa ja ollaan hypätty vaativan esteitä. Desi oli treeneien myötä saanut jo paljon varmuutta ja rohkeutta - aiemmin hieman kyttäilevästä oli muuttunut hevonen, joka vei esteelle ja luotti niin itseensä, kuin minuun. Takana on ollut alusta asti hyvä tiimi ja valmentajat, jotka ovat mahdollistaneet minullekkin tämän mahdollisuuden.


Kilpailua edeltävänä päivänä treenattiin pienesti esteitä ja lopuksi koulua. Koulurataa olin käynyt mielessäni jo siitä asti, kun kuulin kisoista. Olin sitä oikeastaan mennyt  läpi kaikkien ratsutettavieni kanssa, jotta Desi ei alkaisi ennakoimaan siirtymisiä. Treeni meni hyvin, D oli hyvän tuntuinen ja imi esteille sopivasti. Lopussa oli alla myös rentohevonen ja pystyi hyvillä mielillä lopettamaan. Mentiin kävelemään maastoesterata myös ennakkoon, koska tiedettin päivän olevan jo valmiiksi kiireinen Kisa-aamuna aloitin työt 5 maissa ja kisoihin lähdettiin kuudelta. Paikka ei ollut kaukana, vajaa 30 minuuttia hevosautolla. Perille päästyä mentiin merkkaamaan kypärät ja sitten laitettiinkin jo D:tä valmiiksi. Verkatessa kouluosuuta varten oli D hieman jännittynyt aluksi, mutta alkoi hiljalleen rentoutumaan. Radalla D oli ok:n tuntuinen, mutta jännittyi helposti. Tuntui, että itsekkin käsittelin sitä aika silkkihansikkain, enkä vaatinut kunolla mitään isompaa. Tulos 30,8, mikä vei meidät kärkisijoille.

Radan jälkeen vaihdettin heti varusteet esteille ja suunnattiin kohti rataa. Rata oli 80cm, joten esteet näyttivät myös hyvin pieniltä. D oli verkassa hyvä ja hypyt tasaisia. Radalla se oli enemmän menossa eteen, mutta suoritti kaiken puhtaasti. Nollilla jatkettiin seuraavaan osuuteen - maastoesteille.


Maastoesteradan esteistä oli pari omassa mielessäni, johon ajattelin D:n kaipaavan enemmän varmistusta. Pellolta metsään mennessä ja sieltä pois hypätessä oli osalla ollut jo valmiiksi vaikeuksia. Myös tumma vesi oli tuottanut ongelmia, joka oli joskus D:llekin kuulema ollut haastava. Odottaessani startissa oli mielessäni vain "etene, pidä tasainen rytmi, rento käsi ja älä pidä mitään helppona. Niin ja pidä hauskaa".

Aloitettiin vahvasti, tukit, lankut, harjat ja laatikot menivät hyvällä rytmillä. Metsään mennessä oli edessä pieni monttu, josta hyppy lankulle, joka sekin meni hyvin, eikä D katsonut edes varjoja. Putkimainen sarja oli kaarteessa, johon varmistin enemmän. Toinen oli kapea ja varmistin enemmän ulkoavuilla. Tästä jatkettiin talolle, josta hypättiin isommalta tukilta metsään. Olin ajatellut tulevani tälle ravissa, varmistaen näin hyvän linjan, mutta D tuntui varmalta ja imi esteelle hyvin, joten jatkoin laukassa. Tämän jälkeen mentiin hetki metsässä hypäten yksi talo ja isompi porras pois metsästä. D piti hyvän rytmin koko tämän ajan ja oli hyvoin varman tuntuinen. Jatkettiin pienelle harjalle, josta tuli talo ja kulma, jossa pystyi valitsemaan kummalta puolelta hyppää (näkyy videossa). Siitä sujuen isommalle harjalle, josta vedelle. Vesi oli hyvin tummaa ja syvän näköinen, joten otin raviin ennen sitä. D ei miettinyt ollenkaan veteen menoa vaan jopa oli liiankin innoisssaan siitä. Kaksi viimeistä estettä meni myös helposti ja saavuttiin maaliin nollilla.

Koko luokan tulos 1 sija!  Voin kertoa, että se oli varsin iso yllätys itselleni ja hymy oli aika leveä. Olin kuitenkin kilpaillut ajatuksena saada hyvät ja tasaiset radat, kokemusta Desille ja nauttia samalal itsekkin. En ollut edes kuvitellut sijoittuvani.


Ollaan oltu myös muissa kilpailuissa tämän jälkeen - muutamissa estekisoissa niin Desin, kuin Chicankin kanssa, kuin myös Chican ensimmäisissä eventer trial kilpailuissa! 

14.06.2018 oltiin Weston Lawnsin estekisoissa Chicalla ja mentiin 85 sekä 90cm. Nämä oli C:n toiset kilpailut ja suoritti nyt paljon varmemmin radat. Muutama puomi otettiin mukana, mutta pienistä virheistä huolimatta oli kehitystä kuitenkin jo tapahtunut.

Tämän jälkeen ollaan oltu usempaan otteeseen viikolla Amyn ja Tanyankin valmennuksissa, jossa ollan löydetty monia uusia nappuloita. Jotenkin sitä vaan jää helposti liian "kiltiksi", eikä vaadi tarpeeksi, kun ajattelee hevosen olevan vielä niin nuori ja vasta oppivan. Amy ratsasti myös C:llä pari kertaa ja oli se silmiä avaavaa tajuta, että voi alkaa vaatimaan jo niin paljon enemmän. Hevonen kehittyy kuitenkin niin nopeasti ja joka viikko on erilainen. Tästä oikeastaan alkoi iso muutosten sarja omassakin treenissäni sen kanssa, jossa pystyin nyt alkamaan asteittain vaatimaan kevyempää olemusta, kilteyttä ja enemmän voimaa.


19.06.2018 mentiin eventer trial kisoihin Chican kanssa, joka sijaitsi alle tunnin päässä meistä. Tässä kisassa ei ollut ollenkaan kouluosuutta vaan mentiin ensin 7 normaalia rataestettä, josta jatkettiin suoraan "areenan" ulkopuolelle ja hypättiin 12 maastoestettä. Voin kertoa, että olin jo mielessäni nähnyt, kuinka voitaisiin zumbazambailla portailla, jotka on olleet joskus C:lle vaikeampia tajuta alashyppynä. Radalla olikin niitä ihan tarpeeksi, 3, joista yksi oli ruoholta hiekalle, mikä on monesti hevosille pieni shokki aluksi. Chica päätti kuitenkin todistaa, että osaa kyllä mennä ja suoritti niin rataesteet, kuin myös maastoesteet nollilla! Parin päivän jälkeen saapui myös postissa ruusuke - Chica oli saanut 5 sijan.


28.06.2018 oltiin estekisoissa jälleen Weston Lawnsissa mennen 90 ja 95cm. Paikalla oli ollut 4 päiväiset kilpailut aiemmin, joten esteet olivat nyt hieman erikoisemmat ja vaativammat. C oli 90cm radalla vähän jännittyneempi, mutta suoritti esteet kuitenkin paljon varvemmin ja varovaisemmin.

95cm C oli paljon rennompi ja imi esteille sopivasti. Sarjalle tultiin hieman isosti ja saatiin näin yksi puomi toiselta osalta alas, muuten rata oli hyvä. Vielä on vaan saatava lisää poweria, mutta askel kerrallaan tässä ollaankin menty. Korkeudet ovat  vielä niin pieniä, että C pystyy vain totuttelemaan kisaelämään ilman isompaa painetta.

 
Menin samoissa kisoissa myös Desillä samat luokat, joista tuloksina ensimmäiseltä radalta 4vp puomista ja toiselta 0/0vp. Tullaan luultavasti pitämään C:n kanssa pieni kisatauko tässä, koska niin paljon on järjesteltävää ja tehtävää tässä kuussa, josta tulen kertomaankin hyvin piakkoin lisää. C sai myös rokotteen pari päivää sitten, joka on estänyt kovat treenit ja ollaankin menty kevyesti. C on ollut oikealta näinä päivinä hyvin kireä ja niin myös moni muista rokotteen saaneista. Maastoilu onkin ollut varsin hyvä ratkaisu.

Saatiin pari päivää sitten myös paljon upeita kuvia Chican kanssa, jotka osa on voinutkin jo nähdä instagramista sekä facebookista. Tämä postaus vain venähti niin pitkäksi, että tulen kuvat laittamaan seuraavaan postaukseen, jossa tulen myös viimein vastaamaan meille laitettuihin kysymyksiin. :)


Toivottavasti tykkäsitte tästä kisapommista. Ihanaa alkanutta viikkoa!